Sulaa etsimässä

Marraskuu meni juuri niinkuin Heikki Salo kuvaa. Alkukuusta kävin vesillä työpaikan uusien kajakkien innoittamina. Sittemmin on ollut hiljaista niin urheilun kuin melonnankin saralla. Loma kuittaa pikkuhiljaa työn univelat ja kaamosmasennus alkaa vaihtua innostukseen ja suunnitteluun.

Tänään rahjustin Santahaminassa umpihangessa etsien sulaa. Jos vielä kerran tänä vuonna tai, jos vaikka aloittaisi jo melontavuoden...

Välitin kuvia veljelleni. Vartin päästä tuli vastaus. "Sain jo naskalit lainattua." Tavoitteena on aloittaa kausi 3.1.2013. Toivottavasti keli suosii. Hyljelähtöhän siitä tulee.

Skinner 18 S keväällä koemelottavana

Eräketun Skinner-projekti etenee. Demokajakkeja on ensi keväänä koemelottavana jälleenmyyjille ja suurimmille seuroille. Meillä on jo jalka oven raossa.

Kotivesiultra 2012

Vuoden 2012 Kotivesiultra on päättynyt. Kiitos kilpailijoille, lukijoille ja keskusteluihin osallistuneille.

Kautta leimasi virtaavan veden dominanssi ja JP Pohjalaisen kansainvälisen tason tulos retkikaluston 24 tunnilla.

Virtaava vesi herätti tunteitakin kuohuttaneen keskustelun jo alkukaudesta. Liikkuvan junan määränpäätä ei muutettu, mutta loppukaudesta herätetty keskustelu puolsi jatkotarkastelun tarvetta.

Kolmiottelu ei oikein ottanut tulta ja sen jatkon tarpeellisuus otetaan tällä foorumilla tiukkaan syyniin.

Laadin aiempien keskustelujen pohjalta sääntöluonnoksen, jonka altistan teidän kommentoitavaksenne. Säännöt vuodelle 2013 luodaan sen pohjalta.

Mutta nyt kunnia niille, joille se kuuluu.

TULOKSET 2012

100KM
1) Olli Vainio, kajakki Valley Nordkapp (muovi) 7.37, myötävirta
1) Ilkka Vaara, kajakki Bigfoot #1 7.37, myötävirta
3) J-P Pohjalainen 13.23, sileä; 24h:n väliaika Lahdesta
4) Pekka Lassila 14.09, Tahe Greenland, sileä

24 tuntia
1) Olli Vainio, kajakki Valley Nordkapp (muovi) 191,4km, myötävirta
1) Ilkka Vaara, kajakki Bigfoot #1 191,4km, myötävirta
3) J-P Pohjalainen 173,55 km, sileä
4) Pekka Kortelainen 130,0 km, sileä

KOLMIOTTELU
1) Olli Vainio - 3497p, myötävirta
25km, 1.33 - 1250p, myötävirta
100km, 7.37 - 1250p, myötävirta
24h, 191,4km - 997p, myötävirta
1) Ilkka Vaara - 3497p, myötävirta
25km, 1.33 - 1250p, myötävirta
100km, 7.37 - 1250p, myötävirta
24h, 191,4km - 997p, myötävirta

P&H Delphin ja Scorpio testissä

Testasin tänään pimeässä kahta minulle ennestään tuntematonta kajakkia. Meloin Delphinillä noin 12km ja Scorpiolla lyhyen kierroksen. Laadin varsinaisen testiraportin jahka saan viimeisteltyä lupaamani testauskriteeristön valmiiksi. Raportti tulee olemaan esimerkki kriteeristön käytölle. Siinä vaiheessa toivon teidän osallistuvat kriteeristön jatkojalostamiseen.

Nopea ensituntuma oli oivallinen. Jos kajakki tuntuu ensimelonnalla pimeässä ja 7ms tuulessa varmalta, hyvältä ja helposti hallittavalta, se lienee soiva peli reippaaseenkin keliin. Delphin kääntyy kolikon päällä, siinä on tuntuma kuin koskikajakissa, se kiihtyy muutamalla vedolla ja poimii pienetkin myötälaineet.

Odotan seuraavaaa testirupeamaa. Seuraavalla kerralla enemmän.

Lahti MUM 24h 2013 - nyt kaikki mukaan!

Järjestäjien viralliselta sivustolta ei löydy tietoa vuoden 2013 kisasta. Uusimmassa Melonta&Soutu-lehdessä kuitenkin kerrotaan että ensi vuoden kilpailu järjestetään viikkoa ennen juhannusta. Merkitää kalenteriinne.

Haluan kannustaa ultranoviiseja. Lahden kisa on helpoin ja miellyttävin tapa kokeilla pitkiä matkoja. Kisaan voi lähteä vaikka sillä satasen tavoitteella. Tyyni vesi, ison kisan ilmapiiri, muut melojat, väliaikatiedot kaiuttimilla, mahdollisuus helppoon rantautumiseen jne. Jos pikkuringin kiertäminen arveluttaa, kerron että se onkin helpompaa kuin luulit. Välimikromaaleja suoran päässä, mikromaaleja kierroksen täyttyessä, iisit olosuhteet ja oma huolto aina lähellä. Minä kuvittelin sitä henkisesti raskaaksi, mutta se osoittautui mukavaksi tavaksi selättää kilometrejä. Tulkaa mukaan niin saadaan luotua Lahden kisasta sekä kansallinen, että toivottavasti myös kansainvälinen tapahtuma.

Me retkisarjan osallistujat olemme ne, jotka varmistavat kilpailun toteutumisen. Venäläisten tuleminen varmistuu aina vasta ko päivänä.

Kommentoikaa tänne halustanne osallistua niin pääsemme tapaamaan Lahdessa! Painostan tiedoilla Lahtea kilpailun varmistamiseksi. Liitä kommentiisi tavoitteesi kilpailussa. Tässsä kohtaa on turha arkailla. Satasen tavoite on hyvä. Hurjat vannovat omia lukujaan, mutta älkäämme antako niiden peloittaa. Hurjat saavat lähteä vaikka keskenään tarjouskilpailuun; OlliV, JP?

P.S.
Melonta&Soutu uutisoi valitettavsti ainoastaan Tamas Petrin maailmanennätyksen ja venäläisten keskinkertaiset tulokset. JP:n huikea veto jäi huomioimatta, vaikka yksikään venäläinen ei ollut edes 30 kilometrin säteellä JP:n tuloksesta. Nyt muutetaan sekin niin, että edes M&S ei voi enää vaieta.

Jatkosarja Murray-joelta - 2050km

Kuva: Johannes Hietala

Johannes Hietala on luvannut talven synkkyyteen retkikertomuksen Australian-matkaltaan. Johannes meloi kuuden viikon aikana Murray-jokea yli 2000 kilometrin verran.

Johannes on se puuttuva lenkki Lahden 24h:n kilpailusta. Kuume kaatoi eikä mies päässyt viivalle. Ensi kesänä Lahdessa saattaakin olla kova kattaus.

Kyllä se Wahoo sieltä vielä tulee

Miks Kayaksin alkuperäinen tarkoitus oli julkaista uusi nopea mallinsa Kanu-messuilla Saksassa. Valmistajat eivät kuitenkaan olleet 100% tyytyväisiä prototyyppiin. Proton hiomista jatkettiin kunnes saavutettiin se mitä oli lähdetty hakemaan. Muotin valmistus alkaa kahden viikon sisällä. Evert Aartsen on luvannut kuvia heti muotin valmistuttua.

Jäämme odottamaan.

Otetaanpa sitten veikkauksia mitä sieltä tulee.

Suurin todennäköisyys on että muotista tulee nykytrendin mukainen 18 jalkainen speedster. Niinpä veikkaan jotain muuta, että saadaan hajontaa. Kajakki on Vivianen mittainen (570), mutta keulan muotoilultaan se on lähempänä Inukia kuin XP18:a tai Marlinia. Perä on muodoiltaan kuin Tideracen Xplorerissa ja se hyödyntää Kayak Sportin aktiiviperäsintä. Pohjan muoto on Artisanin ja 5G:n peruja, mutta pari senttiä kapeampana (oilisko sellaiset 53-54cm). Takakansi on matala. Aukolla on sen verran kokoa, että polvet yhdessä melominen onnistuu. Reisituetkin löytyvät.

Ylläoleva perustuu omaan hihalyysiin. Miks Kayaks ei ole suostunut kertomaan mitään tinkaamisesta huolimatta ;)

Octoberfest Hämeessä - 14.09

Pekka Lassila raportoi syksyisen satasen:

----------------------------

Kuva: Pekka Lassila

Meloin eilen satasen.
A. koska keväällä satanen jäi harmittavasti lyhyeksi
B. koska tuhannen kilometrin kausitavoitteeni on kertynyt hitaasti työ- ja remonttikiireiden vuoksi. (nyt 953km)
C. koska epävirallisen kilpailun sileän veden sarjassa pelkällä satasella näytti olevan vielä mitalisijoja tyrkyllä.

Työpaineinen mieli tarvitsi tuuletusta. Katselin viimeisen parin viikon aikana kalenteriani sillä silmällä, että järjestän yhden arkipäivän melontaa varten. Päivä pitäisi olla sään puolesta kuivempi kuin tänä syksynä keskimäärin. Kohteen ja reitin ajattein valita edellisenä iltana säätietojen mukaan. Vaihtoehtoina olivat kierros Porvoon saaristossa, ristiin rastiin Lohjanjärvellä, Hiidenvesi rantoja kiertäen tai Vanajanselkä ympäri rantoja seuraten.

Tiistai-iltana sääennustetta katsellessa päädyin Vanajaveteen. Vaimo yllytti kokeilemaan satasta, koska keväinen tynkäsatanen jäi selvästi vaivaamaan mieltä. Päätin meloa matkan Greenland T:llä, koska se tuntuu vähän Revalia nopeammalta. Tankkasin vähän ruokaa, pakkasin melontavarusteet, hain evästä ja laiton kellon herättämään klo 4.00 keskiviikkoaamuna.

Lähdin Hämeenlinnan Virvelin laiturista pimeässä klo 5.56. Meloin Hiidenjokea vastavirtaan Tuulensuunjoelle 3-tien sillalle. Mukana oli puhelimen gps, jotta reitin pituus tulisi nyt varmasti oikein. Olin ajatellut jatkaa Tuulensuunjokea Haapajärvelle, mutta palasinkin yllättävän kovan vastavirran vuoksi takaisin. Pyöräytyin tyynehköllä Kernaalan järvellä yhden ylimääräisen kunniakierroksen myötäpäivään.

Hiidenjokea Hämeenlinnaan meloessa vauhti oli vajaat 1 km/h enemmän kuin toiseen suuntaan. Joki siis virtaa. Hämeenlinnasta jatkoin pohjoiseen Lepaan laituriin. Lepaalta palasin taas Hämeenlinnaan. Meloin Virvelistä sen verran ohi ja sitten takaisin, että sain sata kilometriä täyteen. Nousin maihin klo 20.05. Retki alkoi päättyi pimeässä. Puhelimen virta riitti juuri ja juuri pitämään gps:ää pällä tämän ajan. Toki muutama taukojen aikana puhuttu työpuhelu, sääennusteen katsominen ja sähköpostien vilkaisu söivät myös akkua.

Aikaa koko retkeen kului siis 14.09. Koska näillä lihaksilla ja tällä kalustolla en näköjään kovempaa pääse, nipistin taukojen pituudesta. Pidin viisi taukoa, joiden pituus oli yhteensä tunti ja minuutti (5, 15, 4, 25 ,12). Melontaan siis haaskaantui 13.08. Tällä retkellä jätin perunat ja kahvit keittämättä.

Ei mikään huipputulos, mutta kyllä tälläkin kehtaa ikämiesten perinnekaluston retkisarjassa olla. Mieltä kohentavaa oli, että nopeimmat jaksot olivat toinen Tuulensuulta Hämeenlinnaan ja alkuosa viimeisestä pätkästä Lepaalta Hämeenlinnaan. Viimeisten kilometrien säkkipimeys ei houkuttanut loppukiriin sen enempää kuin kihelmöivät hartiat ja krampaavat pohkeetkaan.

Greenlandin maksiminopeus näytti gps:n mukaan olevan 12 km/h. Joillakin iltalenkeillä on mennyt kovempaakin, 13-14 km/h (jos nyt tällaiset hetkelliset lukemat on luotettavia). Käytin hiilikuituista Bracsa Typhoon -melaa. Eskimomelaan en ole kunnolla tarttunut.

Varpaita ei puristanut, vaikka Greenlandissa on edelleen alkuperäiset polkimet. Hankin kesällä niin sopivat melontatossut, että ne mahtuvat suht mukavasti matalan kannen alle. Käsiin en rakkoja saanut, koska meloin koko retken neopreenihanskat käsissä. Kainalot vähän hiertyivät, koska melonta-anorakin alla ollut pitkähihainen urheilupaita oli koko ajan hiestä märkä. Pohkeet kramppasivat kai siksi, että päivä tuli vietettyä lahkeet märkinä (ja kylminä). Muita vaivoja ei retkestä tullut, mitä nyt runsas ulkoilmassa olo vähän silmiä painaa.

Kirjoitan kunnon retkikertomuksen blogiini, kunhan muilta tekemisiltä ja ajatuksilta ehdin.

http://melontakuvia.blogspot.fi/

Kajakki käsimatkatavaroihin

Kuva: www.hiconsumption.com

Koottavia kajakkeja on ollut maailman sivu. Mutta jos oikeasti kajakki menisi sellaiseen tilaan, että sen voisi napata mukaan perheen lomamatkalle?

http://hiconsumption.com/2012/09/oru-folding-origami-kayak/

Ei enää alasti ilman turvavyötä - kuivapuku

Kuva: Timo Kortelainen

Päivät lyhenevät ja ilma kylmenee. Vesi jäähtyy hieman verkkaisempaan tahtiin, mutta jäähtyy kuitenkin. Hypotermiaoireisiin päättyneet satasen melonnat eivät suoranaisesti nosta innostusta, mutta avaavatpahan syyskauden.

Pääasiassa merellä melovana suurin osa kaudesta kuluu kuivapuku päällä. Kesän ensimmäiset lenkit ohuissa neopreeneissa tuntuvat kuin ajaisi kaupungilla alasti ilman turvavyötä. Ennenkuin päästään neopreeniin on kevät/kesä jo varsin pitkällä. Kevät on merellä melojalle se turhauttavin aika. Veden lämpötila yksin meloessa ei kutsu melomaan T-paidassa. Ilman lämpötila sen sijaan saattaa hyvinkin kutsua. Siis kuivapuku.

Kylmässä vedessä, lämpimässä kelissä meloessa lohduttaa Juoksija-lehden artikkeli tältä vuodelta. Tutkimusten mukaan kuumassa harjoittelu kehittää enemmän kuin viileässä harjoittelu. Hiussuonistot kasvavat, levittyvät ja avautuvat kohisten kuumassa harjoitellessa. Sauna auttaa yhtälailla kunnon kehittymisessä, joten vanhat legendat pitävät edelleen kutinsa. Toki joku tolkku tässäkin kannattaa pitää.

Syksy tasaa puntit. Ilma on viileä, vaikka vesi olisikin vielä kohtuullisen lämmintä. Kuivapuku meloessa tuntuu luontevalta valinnalta eikä hiosta. Minä olen ajautunut kahden kuivapuvun loukkoon. Hikilenkit melon Ursuitin välikuivapuvussa ja ryskäreissut sekä kylmän kelin melonnan Palmin Sidewinder Torrentissa.

(tämä sivu ei sisällä tuotesijoittelua, vaan rehellisiä mielipiteitä tai esiin tuotuja huhupuheita)

Ursuitin välikuivapukuni on niitä varhaisia malleja. Väljän puvun pinta on altis hiertymiselle. Käytän aina meloessani välikuivapuvun päällä anorakkia ja housuja. Siitä huolimatta puku hiertyi vatsan sivuilta puhki molemmilta puolilta. Osittain olin hiljaa tyytyväinen; vartaloni siis kiertyy meloessa.

Osasyy lienee puvun mitoituksessa. Muuten olisin kokoa L, mutta vasta hiljattain tapahtunut laskeutuminen puusta vaatii koon XL, jotteivat kyynervarret jäisi paljaiksi. Pukuun jää paljon löysiä laskoksia, jotka ovat alttiita kulumiselle aukkopeitteen ja liivin tuomassa rajapinnassa.

Yhteensaatettuna nämä hiersivät puvun puhki. Paikkasin ja teippasin ja käytän pukua edelleen. Valistuneempi kuluttaja olisi reklamoinut ajoissa.

Puku toimii hikiliikunnassa mainiosti. Goretex ohuessa puvussa hengittää oikeasti. Puku on kevyt ja väljä tyhjiin puristettunakin. Tällä asulla voi lenkkeillä. Vartalo pääsee kiertymään vapaasti. Aluskerraston kanssa puku antaa riittävästi aikaa tehdä epäonnistuneen eskimon jälkeen muitakin reskutuksia / uinteja. Mansetit ovat neopreenia, joten puvulla ei puljata koskessa, mutta kertaupotuksessa ja lyhyessä uinnissa se toimii mallikkaasti.

Palmin puku on varattu kylmiin keleihin ja harjoitteluun, jossa ryskätään niin, että ollaan kunnolla märkänä jatkuvasti. Aallokkomelontaharjoittelussa lämpimilläkin kesäkeleillä se on valintani. Kaksoisvyötärö ja kaksoislahkeet ovat onnistunut ratkaisu. Puku on tyylikäs. Orastavasta ylipainosta kärsivä keski-ikäinen puuha-asteen meloja (siis minä) näyttää Palmin puku päällä rautaiselta joka-kelin-melojalta.

Puvun kaula- ja rannemansetit ovat lateksia. Vesi ei takuulla pääse tihkumaan sisään. Huonona puolena mansettien kireyteen voisi liittää tietyn mahdollisuuden kiusallisuuseen. Erään syksyisen melonnan jälkeen poikkesin puku päällä ostamaan lähikaupasta saunakaljoja. Ojensin rahat kassalle ja kiekaisin murrosikäisen falsetista bassoon menevän OLe HYvä. Kaulus kun kulki juuri aataminomenan yli.

Retkikäytössä täytyy käyttää harkintaa. Hengittävyys on parhaimmillaan esitteessä. Reippaassa melonnassa paita kastuu. Kylmällä kelillä saa olla tarkkana melontatehon ja taukovaatteiden kanssa.

Olen kuullut, että on olemassa pukuja, jotka sopivat sekä rock´n rolliin että kuntomelontaan. Kokemusta ei ole, mutta kiinnostusta olisi. Toisaalta kolmas kuivapuku kuulostaa rajulta rahan menolta. Kuulemani huhupuheet koskevat Kokatatin pukuja. En voi kommentoida, koska kokemukset puuttuvat.

Inspiraatioksi syksyiseen melontaan linkitän filminpätkän. Filmin ensimmäiset minuutit ovat sponsorien mainoksia, mutta sen jälkeen tulee kaunista kuvaa. Minua tuo ainakin ryhdisti. Miksen ole ollut pitkään aikaan merellä. Merelle ja järvelle siis. Nyt on yksi kauneimmistä vuodenajoista meloa.

http://turbulensfilm.se/spela-filmen/

Korjaus aiempaan - nopein sileä

Päivitin tilastoihin J-P:n Lahdessa melotun 24h:n kisan satasen väliajan 13.23. Se on tällä hetkellä nopein sileällä melottu satanen. Se on siis nopeampi kuin kaimapojan suksiaika muutaman vuoden takaa.

Tällä kertaa Roi tussahti

Kuva: Olli S

Olli ja Peksi saivat vielä näin loppukaudesta päähänsä ajatuksen meloa satanen sileällä vedellä. Ajankohdaksi he sopivat syyskuun 22. päivän. Kun Peksille sitten tuli pieni vamma käteen, lupasin minä lähteä Ollille kaveriksi. Minua on vaivannut pitkin syksyä vanha selkäongelma ja muutama lenkki surfskillä osoitti, että minun ahteri ei pidä siitä pelistä. Niinpä päätin lähteä liikkeelle omalla tutulla Isojalalla.

Simo ja Tiina tarjosivat jälleen tukikohdan Perunkajärvellä melonnallemme. Saavuimme Ollin kanssa paikalle jo perjantai-iltana. Illan valmistautumiseen kuului tietysti saunominen ja pieni varusteiden virittely. Aamulla oli herätys jo ennen viittä. Aamutoimien jälkeen pääsimme vesille suunnitellusti: Olli klo 6:07 ja minä 2 min myöhemmin. Myös Olli S ehti paikalle todistamaan lähtöämme. Aamu oli vielä melko pimeä, lämmintä oli vain muutama aste ja järven yllä oli sankka sumu. Oli pakko tuhlata heti gps:n pattereita ja käyttää taustavaloa, jotta sai suunnistettua sen avulla järven yli. Kun sitten menin tarpeeksi lähelle rantaa, pystyin erottamaan rantametsän ja suunnistamaan eteenpäin ilman gps:ää. Rannan matala vesi tuntui kyllä paikoin hidastavan vauhtia. Meloin kohti järven alapäätä (laskujoen suuta). Noin 4 km kohdalla tuli Olli yllättäen takaa. Hän ei pystynyt meloessa vaihtamaan gps:n karttanäyttöä näkyviin ja oli sumussa melonut siksakkia tietämättä tarkemmasta suunnasta mitään. Ollilla oli lisäksi kylmän kanssa ongelmia. Surffisuksessa kastuu vääjäämättä ja tällä kelillä se ei ole hyvä juttu. Minä annoin hänelle toiset hanskani kokeiltavaksi ja jatkoimme sitten kumpikin matkaa omaan tahtiin.

Noin tunnin kuluttua oli valjennut jo niin paljon että näin suunnistaa gps:n avulla ilman taustavaloa. Sen jälkeen navigoin gps:llä pysytellen järven keskellä syvimmällä kohdalla. Kummastakaan rannasta ei useaan tuntiin näkynyt vilaustakaan. Minä pystyin tankkaamaan energiaa vesillä ollessa mutta Olli ei kiikkerällä pelillään voinut olla vesillä hetkeäkään ilman melatuke. Hänellä olikin tarkoitus käydä useammin pikaisesti rannalla tankkaamassa. Ihmettelin ajatuksissani sitä, miten hän löytää sumussa mökille?

Ensimmäisen kierroksen täyttyessä mittarissa oli 30 km ja aikaa oli mennyt alle 4 tuntia. Olin selvästi edellä 14 tunnin tavoiteaikaani. Rannalla tapasin kylmettymisen vuoksi keskeyttämään joutuneen Ollin. Minulla ei kuivapuvussa ollut isompia ongelmia.

Toisen kierroksen alussa huomasin että tuuli alkoi vähitellen viriämään. Vaikka tuuli oli vastainen, niin se tuntui silti mukavalta, koska tuuli enteili sumun väistymistä. Sumu oli kuitenkin sitkeä eikä antanut helpolla periksi. 8 km:n vastatuuliosuudella tunsin, että vauhdin ylläpito vaatii nyt enemmän ponnisteluja. Onneksi sitä osuutta seurasi käännöksen jälkeen koko järven mittainen myötätuuliosuus, jossa yritinkin säästellä voimia. Hieman ennen puolimatkaa sumu vihdoin repeili hieman kohottaen mielialaa. Toisen pään käännöksen jälkeen oli sitten taas vuorossa 7 km vastatuuliosuus. Tuuli tuntui koko ajan voimistuvan ja muutamien aaltojen päällä näkyi jo pieni kuohaus. Tuulennopeus oli ehkä 2-4 m/s. Se ei ole kovin paljon, mutta melonnassa se tuntui heti. Jouduin ponnistelemaan selvästi enemmän pysyäkseni edes lähellä tavoitevauhtiani. Matka alkoi selvästi painaa kropassa. Tällä vastatuuliosuudella ”hävisin” 10 minuuttia tavoiteajasta. Se oli paljon. Lisäksi tuntemukset olivat sellaiset, että joudun vielä pudottamaan matkavauhtia selvästi, jos aion meloa koko matkan. Hidastuva vauhti taasen tietäisi sitä, että loppumatkan joutuisin melomaan väsyneenä pimeässä. Niinpä päädyin siihen, että matkanteko saa täällä kertaa riittää. Motivaatio ja kunto eivät tällä kertaa riitä perille asti.

Toisen kierroksen täyttyessä matkaa oli koossa 60 km ja aikaa olin käyttänyt 8 h 8 min. Viimeisen kympin hitaudesta huolimatta olin edelleen selvästi 14 tunnin tavoiteaikataulua edellä. Ilmoitin rannalla odottaville kannustajille, että minä keskeytän myös. Tiina, Kati ja Simo olivat valmistautuneet omalle päivälenkilleen ja niinpä minäkin jatkoin vielä matkaa heidän kanssaan. Omaa matkavauhtiani selvästi leppoisammalla vauhdilla melottu lisäkymppi palautti voimia mukavasti ja mielessä velloi ajatus matkan jatkamisesta. Nyt oli koossa jo 70 km ja olin edelleen tavoiteaikataulussa. Pidin kuitenkin aiemman päätökseni ja lopetin matkanteon. Saunan lämpö oli liian houkutteleva. 70 km:n matkaan käytin aikaa 10 tuntia ja 9 minuuttia.

Melonta koleassa säässä oli koetellut minuakin. Oikean käden nimetön sormi oli jo pitkään ollut tunnoton. Saunan lämmössä tunto kuitenkin palasi vähitellen. Tunnon palatessa huomasin, että oikeaan käteen oli matkan aikana syntynyt rasitusvamma, jota en kohmeisin käsin ollut edes havainnut. Peukalon tyvinivel ja ranne olivat kipeytyneet ja turvoksissa. Todennäköisesti tämä rasitusvamma olisi jossain vaiheessa pakottanut minut keskeyttämään.

Näin siis tällä kertaa. Vaikka matka jäi kesken, jotain tästäkin oppi. Syksyisen koleat olosuhteet eivät sovi parhaalla tavalla tällaiseen äärimäiseen ponnistukseen. Sankka sumu oli myös yllättävän suuri ongelma ja valoisan ajan lyhyys jättää pelivaran vähiin. Ehkäpä sen vuoksi lähdin hiukan liian kovalla vauhdilla. Olisi pitänyt pysytellä tarkemmin tavoiteaikataulussa. Lisäksi kauden aikana on tullut tehtyä monenmoisia suorituksia, eikä motivaatio itsensä piiskaamiseen ole enää paras mahdollinen. Tämä oli kuitenkin erittäin hyvä harjoitus ensi kesän tavoitteeksi asettamaani Suomen rannikon melontaa varten. Tarkoitus on aloittaa rannikon melonta toukokuun lopulla ja olosuhteet silloin eivät ole välttämättä yhtään paremmat.

Ocean Kaykak Cruce

www.oceankayakcruce.com

Tässä kisassa on selvät säännöt. Pisteestä A pisteeseen B. Kajakkivalinta vapaa. Nopein voittaa.

Loka-marraskuun vaihteessa järjestetään kutkuttavin melontakilpailu pitkään aikaan. Lähtöpaikka Marokko, maali Lanzarote. Matkaa kertyy linnuntietä noin 130km. Nopeimpien ennustetaan selviävän kilpailusta 25-30 tunnissa. Maksimiaika on 55 tuntia. Kukin kilpailija vastaa itse vauhdistaan, huollostaan ja navigoinnistaaan.

Suurin osa kilpailusta kuluu niin, ettei rantojen läheisyys häiritse keskittymistä. Aurinkovoidettakin tarvitaan vain 11 tuntia vuorokaudessa.

http://www.oceankayakcruce.com/

Lokakuu lähestyy

Kotivesiultran kilpailukausi on maaliskuusta lokakuuhun. Kilpailukautta on vielä jäljellä. Pohjoisen suorittajat ovat saaneet lämmön päälle. Ensi viikonloppuna pukkaa taas uutta tulosta Rovaniemen suunnasta.

Aiemmin luvatusta poiketen suksimestari ei kisaa. Ei liene enää edes yllättävää, että sileän satasen melovat Olli Vainio ja Ilkka Vaara. Tällä kertaa satanen hiihdetään surffisuksilla. Taitaa olla niin, että keksii minkä kisan tahansa niin nuo sinne tulevat - ja hyvä niin.

HUOMIO JA SEIS - KOTIVESIULTRA

Kautta on vielä jäljellä, mutta haluan laittaa muutaman kysymyksen kypsymään. Kesken kautta ei mitään muuteta, mutta nyt voi pohtia avoimin mielin tulevaa kautta.

1) Mikä on oikea lajivalikoima kotivesiultraan?
- Mennäänkö perinteisellä satasella vai otetaanko mukaan 24h?
- Jätetäänkö lasten matkat ja kolmiottelu sikseen?
2) Luodaanko kaksi sarjaa: sileä ja myötämäki?
3) Luodaanko muita rajoitteita ja sääntöjä?
- Esim luokat retki ja avoin. Retki tarkoittaisi kajakkia, jossa on vähintään kaksi vesitiivistä laipiota ja avoin sitten ihan mitä tahansa.
- Mitkä olisivat soutuveneiden luokat, jos niitä taas tulisi? Vai pitäisikö tässä vaiheessa vetää sellainen johtopäätös, että Kotivesiultra on vain kajakeille / vast?
4) Pitäisikö meidän perustaa ultramelontaseura (ks endurance.fi juoksupuolella)
5) Pitäisikö meidän järjestää avoin satasen kisa jossain?

Saadun palautteen perusteella olisin valmis sarjoihin myötämäki ja sileä. Matkat olisivat 100km ja 24h.

Roin myötämäkitulokset ovat sellaisia, että niille pitää hakea kilpailijat maailmalta. En edes usko, että missään päin maailmaa on melottu alamäkisatasta aikaan 7,5h.

Vuorokauden kisan puolesta puhuisi Lahden MUM:n jatkuvuus. Kovat kisaajat retkisarjassa / avoimessa tekisivät lajia tunnetuksi. Jo nyt kiinnostusta osoittaneella joukolla Lahden kilpailusta tulee mielenkiintoinen ja jännittävä. Jahka järjestäjät saavat mukaan muutaman tosissaan kisaavan entisen urheilutähden Venäjältä niin kasassa on vuoden 2013 suurin melontatrilleri.

VIELÄ MUUTA MELONNASTA

Haluasin sinun kertovan:

1) Mikä kosketti sinua melonnassa tänä vuonna eniten, mikä olin suurin elämyksesi? Elämyksen tai koskettavuuden ei tarvitse olla Kotivesiultraan liittyvää, se voi olla mitä tahansa.
2) Miten melontavuotesi sujui? Oliko se retkien täyttämää vai tasaista kuntomelontaa?

Kaikkiin näihin runsaisiin kysymyksiin voi vastata kommentoimalla tätä kirjoitusta tai lähettämällä postia tulososoitteeseen yt100wf ät gmail piste com.

Pitkä matka ei millään ilveellä muutu lyhyemmäksi, mutta yhdessä se saattaa olla hauskempaa.

Skinner 18 S

Kuva: Timo Lehtonen

Eräketun sivuilla on katsaus ja pari kuvaa Skinner 18 S -prototyypistä. Proto on pelkkää maalattua lasikuitumattoa. Gelcoatit tulevat sitten myöhemmin.

Protoa on koemelottu jo siellä täällä. Nyt kajakki oli jälleen matkalla. En saanut koemelontaa järjestymään, mutta onnistuin juttelemaan hetken Timon kanssa. Vanhemmat nettisurffaajat muistanevat keltapohjaisen melonta.fi-sivuston, jossa Timo Lehtonen luonnosteli ihannekajakkiaan. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin proto kulkee jo laineilla.

Pohja on keskeltä pyöreä. Pyöreällä pohjalla on pienin märkäpinta-ala ja pienin kulkuvastus. Englanninkielisessä tekstissä käytetään usein termiä skin friction, jos joku innostuu googlailemaan. Pitkänmatkan kilpailijalle alhainen kulkuvastus tavoitenopeudessa on usein maksiminopeutta tärkeämpi ominaisuus.

Pyöreä pohja tuo kevytkulkuisuutta, mutta myös jonkun verran alkukiikkeryyttä. Kajakin lievää alkukiikkeryyttä Timo suhteutti kertomalla, että se on alkutukevampi kuin Streamliner tai Inuk. Alkukiikkeryyden tuntu on henkilökohtainen asia. Toiselle tärisevän alkukiikkerä kajakki on toiselle jokakelin työjuhta. Henkilökohtaiseen tasoon suhteutettu liiallinen alkukiikkeryys heikentää käytettävissä olevaa melontapotentiaalia. Tekniikka takkuaa eikä voima siirry tarkoituksenmukaisesti veteen. Skinnerin pitäisi olla kaikkien merikajakeilla meloneiden opittavissa.

Protossa on kiinteä evä, mutta sarjamalleihin tulee säätöevä. Timo kysyi, että milläs nopeusalueella retkisarjassa ultraavan kajakin pitäisi olla kevytkulkuinen. Vastasin että 9kmh ja hiukan yli. Timon mukaan karkea protoversio kulkee jo erittäin kepeästi 9 ja 9+ nopeutta. Sarjatuotannossa gelcoatilla päällystetty liukuneekin vielä hieman kevyemmin.

Jos tämän lukijoissa on joku, joka on päässyt Skinneriä testaamaan joko HSKG:ssa tai muualla niin olisimme kiinnostuneet kommenteista.

Jäämme odottamaan sekä kommentteja että kevään testejä.

Kuva: Timo Lehtonen

P.S. youtuben haku Skinner 18 S tuo pari minuuttia liikkuvaa kuvaa uutuudesta.

Skinner 18S!?

Skinner 18S ei tule olemaan nopein. Se saattaa olla kevytkulkuisin niissä nopeuksissa mitä ultraaja kaipaa. Mikä hitto se oikein on?

Tähän palataan pian.

PeK

Vaan kuinka sujuu alamäkimiehiltä rock´n roll?

Eiköhän se virtaavan veden alamäkimelonta ole juuri sitä rock´n rollia. Sen sijaan alamäkimies ja suksimies näyttävät 22.9. miten sujuu sileä. Surffisukset saavat kyytiä klo 06 alkaen. Toinen on se aiempien vuosien sileän ykköstykki ja toinen on kolunnut jo tämän vuoden alamäkiultrat. Molemmat suksivat satasta järvioloissa.

Uskallan luvata kovan sileän satasen ajan.

Jääkäämme odottamaan.

Lahti MUM 2013 - ennätysjahtia

Toivon ja toivomme, että Vesisamoilijat järjestävät myös vuonna 2013 Midnight Ultra Marathonin.

Suomen ennätyksen tänä kesänä melonut JP Pohjola on ilmoittanut, että nopeampi kajakki ja ennätyksen parantaminen kiinnostaa.

Rovaniemen melojat meloivat 24h alamäkeen, mutta ilmoittivat sileän retkisarjan Suomen ennätyksen kiinnostavan.

Omalle tavoitelistalleni laitoin JP:n tuloksen ylittämisen vuodelle 2014, mutta täytyy yrittää jo tänä vuonna. Hankittu kajakki on ennätyskelpoinen. Talven aikana täytyy rakentaa siihen penkki, jossa voi istua tarvittavat tunnit kovaan tulokseen.

Soutuneuvosveljeni on siirtymässä pikkuhiljaa melojaksi. Selvittyään Söderskär-reissun kaksimetrisistä aalloista ja yli 14kmh surffeista on ensi viikonloppuna ensimmäinen ultra, kaksikolla satanen. Ensi vuonna on tähtäin jo retkiyksikkö 24h.

Lahden kisasta sairastelun takia jotui luopumaan kova tekijä, joka saattaa nousta härnäämään JP:n ennätystä.

Ensi vuonna saa K1-sarjassakin tehdä töitä tosissaan, jos aikoo pärjätä retkisarjalaisille. Lahdessahan ei ole näitä Kotivesiultran aina väärin määriteltyjä sääntöjä, vaan siellä saa meloa sydämensä kyllyydestä järjestäjien asettamilla tasaväkisillä säännöillä. Lahteen siis.

Roin upean 24h alamäkimelonnan yhteydestä jäi puuttumaan linkki radiohaastatteluun. Se on edelleen kuultavissa Areenalta:
http://areena.yle.fi/radio/1647244

Alamäkiultraajat Ounasjoella 24 tuntia

Niinhän meidät saatiin yllytettyä tähänkin hulluuteen. Suoritus aloitettiin Kittilän Leviltä perjantaina 17.8.2012 klo 18:40. Perille Rovaniemelle pääsimme lauantaina klo 18:30. Lopetimme suorituksen kesken, koska autot oli jätetty Ounaspaviljongille, missä Rovaniemen Melojien vaja sijaitsee. Mutta molemmat melojat olivat sen verran heikossa kunnossa, että keskeyttäminen 10 minuuttia ennen ajan täyttymistä ei harmittanut lainkaan. Matkaa Leviltä Ounaspaviljongille kertyi 191,4 km.

Ounasjoki on suorituspaikkana jo entuudestaan tuttu, koska olemmehan meloneet aikaisemmatkin suoritukset kyseisellä joella. Keväällä satasta meloessa Ounasjoen Marraskosken virtaama oli 1250 m3/s ja tulva oli huipussaan. Nyt Marraskosken virtaamamittari näytti perjantaina n. 70 m3/s. Normaalisti kesällä virtaama Marraskoskella on n. 100 m3/s tai jopa hieman yli. Eli joki oli todella kuiva. Kittilän Könkäällä virtaama oli n. 30 m3/s ja Kaukosessa 40 m3/s.

Marraskosken virtaamamittarin tiedot. ymparisto.fi

Joen virtaaman heikkous aiheutti monenlaisia ongelmia. Kaikki joen kosket ja nivat olivat erittäin hankalia meloa alas. Päävirta vaihteli joen laidalta toiselle, eikä suoraa laskulinjaa tahtonut mistään löytyä. Koskien ja nivojen matalikot, kivet ja niiden väistely hidastivat matkan tekoa paljon ja lisäksi veivät ylimääräisiä voimia. Kuormassa olevan retkikajakin ohjaaminen on aika työlästä varsinkin tiukemmissa tilanteissa. Tutuiksi tulivat tiukat kallistukset, kaarivedot ja etuperäsinkäännökset. Paikoin joutui käyttämään myös hidastavaa alatukikäännöstä, jotta kajakin sai käännettyä halutulle linjalle.
Kajakin ohjattavuutta vaikeutti painona ollut kuorma. Mukana molemmilla oli kaikki viikonloppuretken varusteet poisluettuna teltta. Melonta-asuja oli molemmilla kaksi kappaletta erilaisille lämpötiloille. Vaihtovaatteita ja kerraston paitoja oli hieman normaalia enemmän. Myös vettä oli mukana normaalia enemmän.

Ollin kajakki ennen varusteiden pakkaamista Levillä.

Pimeällä melontaa kertyi noin viiden tunnin ajalta. Olimme varustautuneet kypäriin kiinnitetyillä otsalampuilla. Ilkalla oli suunnistajille tarkoitettu otsalappu, joka ei valaissut pimeällä joella lainkaan. Ollilla oli normaali neljän ledin lamppu, jolla ei nähnyt senkään vertaa. Tumma vesi yhdistettynä joen pinnalla olevaan sumuun syö kaiken valon, joten paremmin näki vähäisessä luonnonvalossa, jota pilvinen keli vielä vähensi. Pimeällä matalissa paikoissa melominen aiheutti pohjakosketuksia ja kiviin sekä matalikkoihin törmäyksiä. Onneksi kajakit ovat viisaita. Kun hetkeksi lopettaa melonnan, ja katsoo minne kajakin keula kääntyy, siellä menee nopein ja syvin uoma. Kajakin keula hakeutuu aina nopeimpaan virtaan.

Matkan teko aloitettiin suunniteltua aikaisemmin ja hieman alempaa Leviltä. Tämä aiheutti sen, että Alakylän kohdalta alkavat kosket jouduimme melomaan aluksi pimeässä ja sehän oli kerrassaan jännää touhua. Ensisijaisesti menimme ääntä kohti, eli sinne missä kohina kuuluu ja valkoiset aallonpäät näkyvät. Siellä saattaisi olla eniten vettä, ja useimmiten olikin. Sielläkin kajakin keula haki virran syvimmän ja nopeimman kohdan.

Taukoja pidimme matkalla yhteensä n. 2 h 30 min. Nukkua ei välillä tarvinnut ja ”virkeinä” meloimme koko matkan. Ensimmäinen 100 km tuli täyteen ajassa 12 h 24 min. Ensimmäiseen sataseen sisältyy alkumatkan pitkä suvanto, jolla matkaa n. 50 km. Viimeisellä 50 km:n matkalla mukana oli Kotalan Simo, joka kiritti ja piti seuraa väsyneille matkaajille. Keskinopeus koko matkalla oli n. 8,1 km/h taukoineen ja liikkeellä ollessa keskinopeus oli n. 9 km/h.

Retken ansiosta löytyi yllytyshulluuden raja. Matka opetti paljon varsinkin virran lukutaidon tärkeydestä ja retkikajakin ohjausliikkeiden hallinnasta. Kajakin hallinta kuormattuna on tuolla vedenkorkeudella oltava täysin kunnossa. Etukäteen harjoitellut erilaiset melanvedot, kallistukset ja niiden valinta tietyissä tilanteissa on oltava selkäytimessä. Jos nyt kysyttäisi: Milloin seuraavan kerran? Vastaus: Ei ikinä.

Perillä kysyttiin: Miltä nyt tuntuu? Vastaus: Ihan ku olis melonut.

Perillä vastaanottokomitea oli hommannut melojille kuohuvaa. Kuvassa Olli (vas) ja Ilkka.

Olli virkeänä ja terveillä käsillä maalissa lauantaina n. klo 19:00.

SSKG 2012

Söderskärin majakka täyttää 150 vuotta. Juhlistamme majakkaa paikan päällä eli siis Söderskär Sea Kayak Gathering

Huhuja - Miks Kayaks Wahoo

Miks Kayaks, joka jatkaa aiemman tuotemerkin Kayak Sportin tuotantoa, lanseerasi aiemmin tänä vuonna odotetun uutuuden; Artisan 5G:n. Nyt pukkaa päivityksen sijaan uutuutta.

Wahoo kuulostaa palyboatilta, jolla surffataan ja leikitään aalloissa. Vikaan meni. Wahoo on valmistajan mukaan: "a super fast expedition kayak".

Aiempaan mallistoon kuuluu jo kevytkulkuinen Artisan ja nopea Viviane. Odotan jännityksellä mikä on super fast. Veikkaan, että mallistoon ilmestyy pystykeulainen, matalan volyymin, peräsimellä varustettu kapea kajakki. Yksi lisää sarjaan Taran, Pace18, Nemo/Marlin, XP18...

Jos sivusta saa neuvoa, niin laittakaa siihen kiinteä jalkatuki tai edes jotain sinnepäin. Tehkää siitä oikeasti kevyt ja oikeasti nopea. Silloin se saakin olla hieman alkukiikkerä, koska markkinaobjektit hyväksyvät hymyillen tyydyttävän tukevuuden, jos kajakki on oikeasti nopea tai oikeasti kevytkulkuinen normaalia suuremmissa nopeuksissa.

Odotan mielenkiinnolla.

Kotivesiultra testaa - KayakPro Marlin

Testissä KayakPron Marlin. Ensituntuma on, että kajakki on aavistuksen verran alkukiikkerämpi kuin Inuk. Marlin on nopeahko. Huippunopeuksissa se häviää Inukille, mutta 9 kmh kulkee aika kepeästi. Kajakki kulkee hyvin, kun jalat saa työhön mukaan. Tarkkaan raportointiin ei ole vielä kykyä. Aallokossa heittoistuimen valo välähtelee ajoittain.

Jatkossa enemmän kun kilometrejä kertyy. Raportti tulee ensi viikolla.

Roi meloo - taas kohta; ja taas alamäkeen

Rovaniemen alamäkiultraajat Olli Vainio ja Ilkka Vaara lähtevät haastamaan vuorokauden. Matkaan Roimelojat lähtevät 17.8. klo 22-23. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan mitä vähävetinen melonta alamäkeen tuottaa.

Ja taas ne meloo alamäkeen. Kyllä. Turha sitä on porata. Jokainen, joka on melonut 100km tai 24h osaa suhteuttaa oman suorituksensa olosuhteineen muissa olosuhteissa melottuun. Kyllä Ilkka ja Olli kertovat taas missä olosuhteissa matka melottiin.

Minun mittareissani se kevään satanen on kovin toistaiseksi melottu. Ei ajan takia. Vaan olosuhteiden. Sehän oli 100km pelkkää rock`n rollia. En lähtisi. Ikinä.

JP:n 24h on kovin retkikajakilla sileällä melottu. Siihen saa tehdä töitä jopa alamäkeen.

Freyalla uusi sponsori

Freya Hoffmeisterin kajakkisponsoroitu retkimelontaura alkoi Nigel Dennis Kayaksin kajakeilla (nyk Sea Kayaks UK eli siis ne Explorerit etc). Seuraavana ja luonnollisena valintana oli eteläisen pallonpuoliskon oma merkki Epic. Freya kiersi Epicillä Australian.

Etelä-Amerikan kierron ensimmäisen kolmanneksen Freya kiersi Epicillä. Ensimmäinen tauko Euroopassa toi uuden sponsorin. Täst´edes Freya meloo Point 65:n "Freya"-mallisella kajakilla. Kuvan perusteella se näyttää kovin XP18:lta, johon on asennettu Freyan suosima Epicin peräsin.

Myinköhän XP18:n liian aikaisin. Olisikohan sen arvo noussut tämän leirinvaihdon myötä. Onnittelut uudelle omistajalle! Olet melkein Freyan omistaja.

Ja huom, Freyan maailmaa kiertanyt Eipc18 on nyt myynnissä. Epäilen, että hinta saattaa kohota normikäytettyä korkemmaksi.

JP:n 24h kilpailukertomus

Alla JP:n kilpailukertomus. Kertomus on turattu tähän ei niin älypuhelimella mökkiolosuhteissa Sisä-Savossa.
----------------------------------------------------
Minulle Lahden ultramarathon oli neljäs koskaan melomani ylipitkä melontamatka, ja myös joka suhteessa vaativin. Kevään ja kesän aikana saavutettuja kilometrejä oli takana 255, ja ne koostuivat useista lyhyistä lenkeistä, sekä yhdestä hitaasti melotusta satasesta. Pääasiallisia tavoitteita minulla oli kaksi: halusin ylittää 140:n kilometrin rajan ja meloa 24 tuntia. Näiden ohella toivoin tekeväni oman ennätykseni sadan kilometrin matkalla.

Kilpailun alkuvaiheessa kävi selväksi, ettei tuleva vuorokausi ole helppo. Reippaasti puuskittainkin puhaltanut tuuli teki melonnan alkupuoliskosta hankalaa, ja lastaamattoman retkikajakin suunnassa pitäminen tuntui hetkittäin työläältä - pelkäsin vanhojen rasitusvammojen ärtyvän käsivarsissani. Vaikka rata vaikutti aluksi ahtaalta ja yksitoikkoiselta, sain myöhemmin havaita, että vuorokauden kulku ja sään vaihtelu toivat etenemiseen rytmiä ja vaihtelua. Ohi soljuvia kilpakajakkeja oli rattoisaa seurata, ja niitä melovien ystävälliset kommentit piristivät.

Minulla oli naposteltavana kuivahedelmiä, pähkinöitä, suklaata, nallekarkkeja ja kestomakkaraa - juomana vettä ja itse tekemääni suola-sokeriliuosta. Jouduin täydentämään vesivarojani hanavedellä melonnan aikana kerran. Kilpailun loppupuolella aloin kärsiä nestehukasta, mutta en halunnut tehdä ylimääräisiä maissa käyntejä, vaan sinnittelin loppuun asti.

Ensimmäinen kerran rantauduin pikaisesti (uskoakseni) jossain 80:n ja 90:n kilometrin välillä. Tavoitteenani oli meloa sata kilometriä kajakista poistumatta, mutta minulta loppui juotava, joten pysähdys oli pakollinen. Vaihdoin tyhjät pullot keulaan ja otin ohjaamoon täysiä tilalle. Pakkaillessani onnistuin sotkemaan kajakin painopistettä, joka näkyi melontanopeuden hidastumisena ja kajakin puoltamisena - hoksasin syy-yhteyden vasta pitkän ajan päästä.

Rantauduin kilpailun aikana vielä kaksi kertaa, mutta täysin selkeitä muistikuvia näillä tauoilla tekemistäni asioista minulla ei ole. Viimeisin rantautumiseni ajoittui auringon nousun aikaan. Tuolloin olin menettää tilallisen hahmotuskykyni, sillä aurinko häikäisi voimakkaasti, ja lisäksi uupumus tuntui ylivoimaiselta. Rantauduin kaivamaan lierihattuni ja söin hieman. - Joko tällä tai edellisellä tauolla kävin lyhyesti torkahtamassa huoltotilan lattialla - selkärankani rutisi ja paukkui makuulle asettautuessani. Jommalla kummalla näistä tauoista sain myös kajakkini tasapainon kohdalleen, jolloin vauhtini parani hieman.

Viimeiset kierrokset tuntuivat loputtomilta, mutta kuulutukset ja kommentit kannustivat ponnistelemaan eteenpäin. Kilpailun päättymisestä kertova äänimerkki katkaisi lopulta rääkin. Oloni oli väsynyt, mutta onnellinen, sillä olin ylittänyt itseni ja tavoitteeni.

Kaiken kaikkiaan 24 tuntia meloen oli varsin totista puurtamista, ja siitä selviäminen innostava elämys. Pekan kotivesiultra - blogi sai minut vuosi sitten lähtemään elämäni ensimmäiselle sataselle. Hyvä niin, sillä ilman sitä olisin melko varmasti tätäkin kokemusta köyhempi.

- Kilpailun järjestäjät ansaitsevat erityiset kiitokset!

Kootut selitykset - 130km

Kuva: Jorma Honkala

Alkuperäinen tavoitteeni oli 140km. Siihen piti edetä melomalla ensimmäiset 100km taktiikalla 20km melontaa ja puolen tunnin tauko. Satasesta eteenpäin oli tarkoitus noudattaa harkinnanvaraisesti lyhennettyä melonta-tauko-väliä.

Kalustoksi olin valinnut KayakSportin Marlinin aktiiviperäsimellä. Ajattelin 520cm pitkän suht´pyöreäpohjaisen Marlinin olevan kevytkulkuisempi kuin oma XP18 pienissä nopeuksissa. Olihan Marlinissa paljon vähemmän märkäpinta-alaa. Otaksuin märkäpintäalan olevan vaikuttava tekijä kun kaarteesta kiihdytetään 100 kertaa. Peräsimen ajattelin olevan samasta syystä kätevä. Marlinissa on KayakSportin penkki. Tiesin takamuksen viihtyvän.

En ollut aiemmin melonut Marlinilla. Edeltävällä viikolla kävin heittämässä sillä kuuden kilometrin lenkin. Totesin, että penkki on niin hyvä kuin pitääkin. Polkimet tuntuivat aavistuksen pehmeiltä. Ajattelin, että kyllä niiden kanssa pääsee vuorokauden aikana sinuiksi.

Jälkikäteen ajateltuna tuntuu uskomattomalta, että suht kokeneena melojana tein moisia aloittelijan mokia.

Kisa käynnistyi. Ensimmäisen 2,5km kierroksen meloin hieman yli 8km/h vauhtia. JP passaili takana. Olimme viimeiset. Toisella kierroksella JP haki omaa vauhtiaan ja meni ohi. Menomatkalla vastatuuli jarrutti ja paluumatkalla myötätuuli työnsi.

Neljännen kierroksen alkutaipaleella eli noin 8km kohdalla oikea peräsinpoljin räpsähti irti. Se oli jo aiemmin tuntunut hieman liian joustavalta ja huonosti ohjaavalta. Olin ajatellut fiksaavansi sen ensimmäisellä maatauolla. Nyt tuli fiksaus seuraavaan kierroksen loppuun. Nilkutin kierroksen loppuun ilman poljinta laiturille.

Poljin oli ehjä, kisko oli ehjä, poljin oli kuitenkin irti. Järjestäjät toivat tarvittavat työkalut ja sain polkimen paikoilleen. Istuin laiturilla kajakkiin saattaakseni etäisyyden oikeaksi. Kokeilin polkimen pitävyyttä. Räps. Taas irti.

Polkimen runko oli väsynyt jä löystynyt niin, että sen leuat eivät enää pysyneet kiskon ympärillä. Vikaa ei voinut korjata. Vastaavaa poljinta ei löytynyt järjestäjien puhelinrumbasta huolimatta.

Samalla hetkellä kun ymmärsimme, että tästä kajakista ei saa soivaa peliä, järjestäjät alkoiovat etsiä minulle parasta mahdollista kajakkia jatkaa kisaa. Ehdotettu Nelo Viper 55 olisi ollut todennäköisesti paras. Halusin kuitenkin pelata varman päälle. Aamuyön tunteina olo saattaa olla horjuva, joten valitsin mummokakajkin Viper 60.

"Melo kierros ja kerro kelpaako", oli ohje. Meloin kierroksen. Kajakki oli tukeva ja kulki kevyesti. Näytin kierroksen päättyessä peukkua ja jatkoin. Meloin 20km ja tulin maatauolle. Perse oli tulessa.

Viperin penkki oli kisapenkki. Luultavasti se olisi ollut oivallinen penkki 3-vuotiaalle tyttärelleni tai kapealanteiselle maratoonarille. Lievästi ylipainoisen istumatyöläisen pakarat tursuivat penkin reunojen yli. Ja se alkoi sattua.

Kävin hakemassa geelitäytteisen istuinalustan. Olin tyytyväinen valittuani sen tukevimman Touring-kuntsarin. Penkin korkeus nousi alustan myötä lähes sentillä. Hetken aikaa tuntui hyvältä.

Meloin 12,5km. Viimeinen kierros oli sellainen one for the road. Sattui niin saatanasti.

Jatkoin periaatteella one for the road. Eli kun alkaa sattua saatanasti niin otetaan vielä yksi kierros. Jossain vaiheessaa hyökkäsin Leathermanin kanssa kylmälaukun kimppuun. Halpislaukku luovutti pikaobduktiossa pehmusteensa. Teippasin superlonit penkkiin ja iskin geelialustan päälle.

Tuntui hetken hyvältä. Ja sitten taas ei.

Aloin olla epätoivoinen. Vitutti, väsytti, perseeseen sattui, tehokas melonta ei onnistunut edellämainitusta syystä ja muutenkin oli moraali koetuksella. Vettä satoi ja vastatuuli edelleen vaivasi. Ajatus kesketyksestä alkoi vilkkua. Tavoiteena ollut 140km häipyi pimeyteen. Eihän tällä persekivulla voi kestää vielä yli puolta vuorokautta.

Muistin ohjeen ultramatkojen paskoihin hetkiin ja toimin sen mukaisesti. Vedin itseni maihin paljon suunniteltua aikaisemmin, klo 2300. Vaihdoin kuivaa ylle. Söin, join, vedin nuuskan ja venyttelin. Puhalsin telttapatjan punttisalin lavalle enkä sammuttanut valoja, jottei unesta tulisi turhan syvää. Nukahtelin, makasin, lepäsin, annoin perseen toipua. Vedin kosteat melontavaatteet takaisin päälle ja olin vesillä uudelleen ennen kello kahta.

Aamu alkoi valjeta. Melonta kulki ja koneessa oli voimaa. Moraali oli korkealla mutta perse ei kestänyt. Vesilläoloajat alkoivat lyhentyä. Tässä vaiheessa on turha alkaa kertoa minulle kuinka vaan sitkeästi jatketaan eteenpäin. Olen kokeillut 100km:n juoksua ja 100km:n melontaa ja yli 200km:n pyöräilyä. Luulen tietäväni miten mennään eteenpäin kun on epämukavaa. Nyt oli niin epämukavaa että pahimmillaan viimeisillä kilometreillä ennen maataukoa hengityskin alkoi olla haukkovaa.

Jatkoin matkaa katkotaktiikalla. Yritin pitää melontaosuuksilla reipasta vauhtia. Vauhti kärsi kun jaloilla ei pystynyt polkemaan kunnolla. Kerrankin olisi ollut hyvä jalkatuki ja kevytkulkuinen kajakki, mutta se perse...

Nilkutin eteenpäin vesiosuuksien lyhentyessä. Totesin, että kakkostavoite 125km on vielä saavutettavissa. Se hieman piristi.

Viimeisen maatauon aikana huomasin, että tasaluku 130km irtoaa, jos lähtee ripeäati vesille. Vedin viimeisen vitosen reippaasti ja saavuin tasalukuun 11 minuuttia ennen määräajan päättymistä. Vedin kajakin maihin ja liputin itseni valmiiksi.

Matkalla join laimeaa urheilujuomaa noin 20 minuutin välein. Juomasäkki oli kajakin pohjalla. Letku oli vedetty aukkarin ja liivin alta hyvälle hollille. Maatauoilla ja joskus matkalla söin proteiinipatukkaa tai rusinapäkinäsekoitusta. Lisäksi maatauoilla söin ruisleipää ja join cokista tai vichyä.

SUMMA SUMMARUM

Olen kaikesta huolimatta tyytyväinen suoritukseeni. Missään olosuhteissa en olisi pystynyt haastamaan JP:tä. Tein kuitenkin taistellen hyvän suorituksen itselleni. Voimia tuntui jäävän varastoon, koska luurailin maissa lähes seitsemän tuntia. Nopeaus vesillä oli 7,8km/h.

Jopa auton penkillä istuminen oli hankalaa pari päivää. Vielä neljä päivää kisan jälkeen molempien pakaroiden yläosassa oli nyrkinkokoineinen varsin kosketusarka kova möntti.

Viper oli kevytkulkuinen, mutta sen penkki ei ollut minulle. Tämän mittaisissa kisoissa hyvä penkki olisi aika kiva.

Ensimmäiseen vuorokauteen Lahden kilpailun jälkeen en uskaltanut edes ajatella seuraavaa 24h kisaa. Toisena vuorokautena en voinutkaan ajatella haastanvani JP:n tulosta. Toisen vuorokauden jälkeen ei mikään muu ole pyörinytkään mielessä. Lasken mielessäni vauhteja ja taukoja, joilla JP:n ennätys olisi murrettavissa. Mietin kajakkia, jolla sen voisi tehdä (olen juuri myynyt XP18:ni).

JP:n ennätyksen voi murtaa vain istumalla pitkään ja melomalla kovempaa. Siihen voi yltää ainoastaan suurella ponnistuksella ja kovalla kärsimyksellä. Silti se houkuttaa; jo nyt.

LAHDESTA

Tein ennen Lahtea kaksi lajinomaista harjoitusta. Ensimmäinen oli 2 x 20km 20min tauolla ja toinen 3 x 20km 20min ja 30min tauoilla. Kolme kertaa saman lenkin kiertäminen merellä oli jo puuduttavaa. Mietin silloin, että millä ilveellä pää pysyy kasassa yli 50 kierrosta järvellä kun kierros on käytännössä 1.25km:n pätkän vetoa ees taas.

Itseasiassa Joutjärven kiertäminen oli henkisesti erittäin helppoa. Tietty mikromaali odotti jokaisen suoran päässä. Kierroksen täyttyessä tuli pikkuisen isompi mikromaali. Persevammaisena melonta toi välimaaleja vielä lisää.

Järjestelyt olivat erinomaiset. Nimen ja kilometrien kuuluttaminen joka kierroksella antavat kummasti potkua. Tänne kannattaa tulla ihan retkipohjilla. Tunnelma on ainutlaatuinen.

Ultramatkoilla tulee se heikko hetki aina jossain vaiheessa. Jossain vaiheessa se jollain konstilla häipyy. Minulla noutaja tuli jo 70km:n kohdalla. Pitkitetty maatauko ja torkut palauttivat uuden miehen radalle. Ultramatkojen hienoin hetki ei välttämättä ole maali. Minulla hienoimmat hetket olivat yöllä 02-05 kun melonta taas kulki ja musta epätoivon aika oli ohitettu.

Tulkaa ensi vuonna haastamaan itsenne Joutjärvelle!

PS

Jos aiotte pitää juomasäkkiä kajakin pohjalla niin pitäkää huoli, että letku suukappaleineen ei pyöri siellä pohjalla. Nimimerkki Imodioumin ystävä.

Tulossa

Oma välimatkailu on päätöksessään ja yritän kirjoittaa raportin ennen siirtymistä Savoon. JP on myös luvannut raportin lähipäivinä. Se on se kaikkein kaivattu raportti. Tuore Suomen ennätysmies valottaa kylmäävää kilpailusuoritustaan. Jäämme odottamaan.

Lahti Midnight Ultra Marathon

Kuva: Jorma Honkala

Tämän artikkelin tavoite on luonnehtia Lahden kilpailua lyhyesti ja yleisesti. Eilen kisan jälkeen ei ollut kykyä ja tänään ei ole aikaa. Viimeistään perjantaina - lauantaina saan kokoon enemmän. Siihen mennessä on varmaan supersuorittaja JP:kin tuottanut oman kertomuksensa.

Lahden kisa oli jo kerran peruttu tapahtumana ja muutettu minimimiehityksellä toteutettavaksi ennätyskokeeksi. Lopulta paikalle saapui 11 melojaa, joista seitsemän Venäjältä, kolme Suomesta ja yksi Unkarista. (Venäläiset olivat Neuvostoliiton palkittuja Mestariurheilijoita). Nähdäkseni kokoon saatiin kansainvälinen kilpailu.

Vesisamoilijat on nimestään huolimatta myös erittäin aktiivinen ja menestyvä kilpamelontaseura. Melontakeskus oli saatu tulipalon jäljiltä erinomaiseen kuntoon. Joutjärvessä oli merkityt radat ja tätä kilpailua varten laitetut kiertomerkinnät 1250 metrin välein tehtävää melontasuunnan vaihtoa varten.

Kilpailuorganisaation toiminnasta heijastui rautainen ammattitaito, rakkaus lajia kohtaan ja huolenpito kilpailijoista. Oman kajakkini peräsinpolkimen rikkoonnuttua jo 8km:n kohdalla ympärilläni hyöri useita auttajia tavoitteenaan saada mies nopeasti takaisin radalle. Poljinta ei saatu korjattua. "Mikä on kiikkerin kajakki, jota olet melonut?", oli ensimmäinen kysymys. Järjestäjät alkoivat kartoittaa, mikä on nopein kajakki millä mies saadaan nopeasti keräämään tehokkaita kilpailukilometrejä. Hyllystä kaivettiin Nelon Viper, lyötiin vesille ja ohjeistettiin: "Melo kierros ja kerro miltä tuntuu. Tarvittaessa haetaan toinen kajakki kauempaakin." Viperilla jatkettiin.

Järjestävän organisaation lisäksi kilpailun kolme kohokohtaa olivat:

1) Tamas Petrin maailmanennätys 245,01km (avoin luokka)
2) Jukka-Pekka Pohjalaisen Suomen ennätys 173,55km (retkikajakki)
3) Arto Mukkalan K1 luokan voittotulos 223,0 km (K1)

Kuva: Jorma Honkala
Tamas kärsi vatsataudista jo kuusi tuntia startin jälkeen. Haetut lääkkeet palauttivat vauhdin. Lähdössä Tamas näytti ikäiseltään nuorelta mieheltä, maalissa liikunnalliselta 60-vuotiaalta. Maksimisuoritus pitkällä mnatkalla ottaa veronsa.

Kuva: Jorma Honkala
J-P piti ensimmäisen tauon vasta 100km:n kohdalla (vai myöhemmin?). Myöhemminkään J-P:ta ei juuri laiturilla näkynyt. Se ken tämän aikoo rikkoa saa varautua melomaan kovaa ilman taukoja. Kylmäävä suomalainen suoritus. Tämän ohittaa vasta Rikalan tai Mikkosen olympiamitali Lontoosta.

Kuva: Jorma Honkala
Arto meloi teipatulla sprinttilusikalla ja informoi meitä hitaampia mitä oli meneillään. Teipattu lusikka näytti olleen aika ilkeä käsille pitkällä matkalla. Konkari kertoi melontapohjan olleen ohuen, mutta myönsi jonkun verran ulkoilleensa. Uskottavahan se on. Joka tapauksessa olympialuokassa tulos, joka on äärimmäisen kova jopa kansainvälisesti.

Kuva: Jorma Honkala
Kuinkas minulla meni? Ihan ookoo, vaikka tavoitteesta jäätiinkin. Ensisijainen tavoite oli 140km (kaikki menee nappiin). Toissijainen tavoite oli 125km (pitää tehdä jollain tavalla työvoitto). Sain kokoon 130km. Palaan tähän myöhemmin.

Haluaisin haastaa joskus tuon J-P:n ennätyksen, mutta kun seurasin sivusta miten se on tehty niin hirvittää tässä vaiheessa edes ajatella toteutusta.

Vilpittömät onnittelut ja suuri kumarrus J-P:lle. Avalon Melanie on erinomainen ja kevytkulkuinen kajakki, mutta niinkuin kaikki kajakit se vaatii melojan. Myötätuuli huomio! Teillä olisi nyt mahdollisuus lähteä luomaan sponsorointisuhdetta kansainvälisen tason melojaan. Millä muulla retkikajakilla on melottu vuorokaudessa yli 170 km?

Livenä Lahdesta

Kuvassa unkarilainen Tamas Petri joka on kiristänyt tavoitteensa 260km:iin. Kajakki on itse tehty. Kilpakajakkia on pidennetty 60cm.

Kilpailuun osallistuu myös seitsemän venäläistä kovan tason melojaa. Arto Mukkala pitää suomalaisten mainetta yllä kilpasarjassa.

Retkimelojia on Helsingistä, Kuopiosta ja Jyväskylästä

Kotivesiultra koeajaa - Artisan 5G

Vanha Artisan oli rungon hydrodynaamiselta muotoilultaan suuri rakkauteni. Se oli kevytkulkuinen ellei peräti lähes nopea. Nopeusalueella 7,5 - 8,5 km/h se on kevytkulkuisimpia kajakkeja mitä tiedän. Olen melonut Artisanilla kolme leikkimielistä 100 km:n kilpailua.

Uusi Artisan herätti sekä odotuksia että pelkoja. Keskeisin odotus oli melontaergonomian parantaminen. Vanhaa Artisania vaivasi ohjaamon liika tilavuus, joka vaikeutti erityisesti aallokkomelontaa tyhjällä kajakilla. Sivumyötäisessä aalokossa Artisan muljui epämiellyttävästi.Pelkona minulla oli kevytkulkuisuuden menettäminen lisääntyneen tukevuuden myötä.

Pahoittelen kuvien laatua. Mukana oli poikkeuksellisesti vain puhelin.

ULKOASU:

Ulkoisesti Artisan 5G on klassisen kaunis merikajakki. Jo aiempaa Artisania oli hehkutettu, mutta aavistuksen laihdutettu voluumi tekee 5G:sta vielä linjakkaamman ja vetävämmän. Etukannen viisteet antavat ripauksen urheilullisuutta perinteiselle retkikajakille.

Artisan 5G näyttää jo kaukaa laadukkaalta. Lähempi tutustuminen yksityiskohtiin vakuuttaa tutkijan. Tämä on laatutyötä.

OHJAAMO:
Ohjaamon tilavuutta oli pienennetty juuri sopivasti. Nyt Artisan tuntui vartalon jatkeelta. Kallistukset ovat merkittävästi helpompia kuin vanhalla mallilla.

Reisituet ovat parasta mitä olen ikinä kajakeissa tavannut. Tuet mahdollistavat tehokkaan jalkatyön melonnassa niin että jalat pysyvät irti tuista. Tarpeen vaatiessa jalat saa hetkessä tukiin kiinni. Ja tämä siis silloin kun melotaan lähes polvet yhdessä.

Jos rajummassa aallokossa kaipaa perinteistä sammakkotyyliä, niin löytyypä reisille paikat ulompaakin. En tiedä onko tämä suunniteltua, mutta niin asian koin. Ja jos se oli suunniteltua niin oivallus on kerrassaan loistava.

Jalkatuet ovat merkittävästi paremmat kuin vanhassa Artisanissa. Jalkatuen pinta-ala on riittävän (ihan niinkuin ennenkin) suuri ollakseen miellyttävä ohuellakin melontajalkineella. Jalkatuen nahkea pinnoite pitää jalan paikallaan. Jalkatukien runko on tukeva eikä notku ainakaan harrastelijan jalkatyössä lattamelalla.

Jalkatukien säädön pitäisi olla kuin puhelimen käyttöjärjestelmä. Hätäisen hölmönkin pitäisi älytä mekanismi heti. Nyt hölmön piti hetki miettia ennenkuin siirto onnistui.

RUNKO:
Runko vaikuttaa yhtä kevytkulkuiselta kuin edeltäjänsäkin. Noin 9km/h nopeus saattaa olla aavistuksen verran kovemman työn takana kuin aiemmin. Myönnän, että nyt menee arvailuksi, vaikka GPS:ää tuijotinkin. Aiemmat kaksi koemelontaa vetoineen saattavat vaikuttaa tuntumaan.

Etukannen viisteet mahdollistavat melan viennin veteen lähempänä runkoa kuin aiemmin. Tämä on erinomainen parannus vanhaan Artisaniin.

Mutta... Olen 180cm pitkä, syliväli on 183cm. Kun haen reipasta melontaa suorin käsin niin melan lapa osuu viisteen etureunassa olevaan kansiköysien kiinnitysmuttteriin. Mela pyörähtää käsissä 90 astetta ja uppoaa veteen lapa kajakin suuntaisena. Tämä toistui useasti. Kiusallinen vaiva, sillä melan osuessa veteen siihen ladattu voima uppoaa; ja syvälle.

Säätöevää kajakki tottelee niinkuin pitääkin. Valitettavasti tuuli oli niin vähäinen, että tätä ei voi ihan virallisena statementina ottaa. Vanhassa Artisanissa sai evällä hakea tiuhaan ennen sopivan säädön löytymistä.

SUMMA SUMMARUM:

Kevyt koemelonta tyynehkössä kelissa antaa tuntuman, että tässä on kansainvälisten mittojen merikajakki. Tätä kajakkia pitää päästä ehdottomasti melomaan aallokossa ennen viimeistä sanaa. Jos se täyttää lupauksensa aallokkokäyttäytymisestä niin MiksKayaks on onnistunut tavoitteessaan. Se on päivittänyt aiemmasta lippulaivastaan säihkyvän tähden kansainväliseen melontalaivastoon.

Hehkutuksesta huolimatta kannattaa muistaa, että kajakkia melottiin vain hetki tyynessä kelissä. Aallokkokokemuksia ei vielä ole. Etuviisteiden lyhyyys on suuri moka onnistuneessa kokonaisuudessa. Yli 180cm pitkä meloja, joka yrittää meloa hyvällä tehokkaalla tekniikalla päätyy huutamaan kirosanoja tuuleen.

Lahti Midnight Ultra Marathon kuihtuu, mutta kiristyy

Tänään iltapäivällä Lahden 24h kilpailun osallistujia kohtasi tieto, että tapahtuma monisarjaisena kilpailuna perutaan. Osanottajakadosta johtuen tapahtuma kutistuu minimimiehityksellä mahdollistettavaan ennätyskokeeseen. Järjestäjät takaavat 24h turvallisuuspalvelun, virallisen valvonnan sekä melontakeskuksen kahvion palvelut sekä tilojen käytön lepäämiseen kilpailun aikana.

Kunnioitan järjestäjien päätöstä ja arvostan sitä uhrautuvaa talkoohenkeä, jolla mahdollistetaan tuloksen teko sitä haluaville. Aiemmin ilmoittautuneista on neljä osallistumassa melontaan muuttuneilla ehdoilla. Täten peräänkuulutankin niitä, jotka luopuivat tai ovat luopumassa tapahtumasta. Tulkaa mukaan melomaan kaikesta huolimatta.

Unkarilainen Tamas Petri tavoittelee 250km:n tulosta. Tulos ylittäisi sekä Petri Sutisen kilpailuennätyksen että sileän veden maailmanennätyksen. Suomalainen alunperin kilpasarjaan imloittautunut haastaja tavoittelee 200km:n ylitystä ja voi voittaa, jos Tamaksella eivät biorytmit osu kohdalleen. Muut osallistujat ovat enemmänkin retkeilijöitä. Jyväskyläläinen retkimeloja ja helsinkiläinen bloginpitäjä pääsevät seuraamaan aitiopaikoilta maailmanennätysyritystä ja kovaa kotimaista kilometritehtailua.

Nähdään Lahdessa.

Sutisen HBB ennätys säilyi

Kuva:http://lasseruntsverige.blogspot.fi/

Lasse Bergkvistin yritys rikkoa Sutisen Ruotsin rannikon ennätys ryytyi ensimmäiseen päivään. Vetta korvassa tjsp.

Kotivesiultra testaa - kaksi uutuutta ja yksi klassikko

Testattu klassikko oli ex-KayakSportin Marlin Active. Koeajajetut uutuudet olivat MiksKayaksin Artisan 5G sekä NDK:n Cadence Elite.

Testipäivänä olivat olosuhteet tyynehköt, joten allookkokäyttäytymisen arviointi jää toiseen kertaan. Kyseessä oli oikeastaan vain hätäinen koeajo. Marlinilla meloin 6km. Cadencella ja Artisan 5G:lla ainoastaan 2km kummallakin. Melana hiilikuituinen Lendal Cinetic Touring 210cm.

Koeajokertomusten kirjoittamisen siirrän huomiseen. Mutustelen kokemuksia vielä ja kirjaan ne huomenna. Raportista tulee löytymään niin typertynyt pettymys kuin haltioitunut ihailukin. "Käsittämätön moka laadukkaassa kokonaisuudessa", kuvaa erään kajakin pientä suunnittelukukkasta.

Täydellistä kajakkia ei ole olemassakaan. Jos koeajetusta kolmikosta saisi koota parhaat ominaisuudet omaan unelmakajakkiin, oltaisiin jo kiinni kerrassaan hyvässä menopelissä. Toisaalta kokoamalla kustakin ne pahimmat suunnittelukukkaset saataisiin aikaan kajakki, joka tappaa innon alta kilometrin.

Lasse starttaa - kestääkö Sutisen ennätys?

Lasse Bergkvist käynnistää ensi yönä klo 00.00 ennätysyrityksensä. Tavoitteenahan on rikkoa Petri Sutisen ennätys vuodelta 1999, 23 vuorokautta. Sutisen päiväkeskiarvo oli noin 92km. Bergkvist meloo Vivianella ihan niinkuin Sutinenkin 13 vuotta aiemmin.

Bergkvist starttaa päivää suunniteltua aiemmin. Otollinen sääikkuna aikaisti Lassen lähtöä vuorokaudella. Bergkvistin tavoitteena on meloa hitaammin kuin Sutinen, mutta pidempiä päiviä. Päivän melontatuntien tavoitearvo on 16,5 tuntia. Viime vaiheissa Lasse harjoitteli myös vuorokautisen unimäärän vähentämistä. Bergkvist on onnistunut nostamaan painoaan 10kg 40-50 tunnin viikottaisesta harjoittelustaan huolimatta. Lisäravinto vyötäröllä tulee tarpeeseen kun pidetään liikettä meloen yllä yli 2/3 vuorokaudesta yli kolmen viikon ajan.

Vaikka Lasse Bergkvist uhkaakin Sutisen ennätystä, toivotan yritykselle vilpittömästi onnea. Urheat koitokset ansaitsevat kunnioituksen. Toisaalta tämä saattaa laukaista Sutisen uuden ennätysyrityksen Taranilla(?). Tällaista on ollut kuulemma ilmassa...

Kotivesiultra testaa - Melonta&Soutu

Meloja-lehden ennenaikainen ja menettelytavoiltaan kyseenalainen hautaaminen herätti suuria tunteita. Me haudatun lehden avustajat julistimme arvostustamme entiselle päätoimittajalle, Ilkka Pitkäselle, monipolvisessa sähköpostiviestiketjussa. Samalla pohdittiin uuden lehden mahdollisuuksia. Uusi liitto, uusi lehti. Uusi lehti ilmestyi äskettäin.

En varmaankaan saa aikaan objektiivista arvostelua, mutta luettakoon tätä narina-suodattimen läpi.

Lehden nimifontti on ponneton. Oikeastaan fontissa sinällään ei ole mitään vikaa, mutta se on niin ohuen voimaton. Toimintoja jakava väriero on onnistunut. Logo on hyvä. Sen haluasin nähdä suurena brändäävänä kuvana. Oikean sivupalkin sisältöä luotaavat otsikot valitettavasti hukkuvat kosken kuohuihin.

Lehden kansi voisi olla toimiva. Valittu kansikuva on silkkaa rokkenrollia. Kannesta puuttuvat valitettavasti kontrastit ja se jää yhtä möyhyiseksi kuin kuvan kosken vesi. Suoritustaan tuulettava koski-/freestyle(?) meloja on kuvan helmi. Meloja jää pieneksi pipanaksi keskelle kuvaa. Voimakkaalla rajauksella kuvasta olisi tullut elävä ja kuvan toiminnallinen osuus olisi saatu rajattua edes hiukan sinne kultaisiin leikkauksiin päin.

Lehden taitto jää jälkeen Meloja-lehdestä, mutta on parempaa kuin vanhan Melojan kylkiäisen Airon. Taitossa on osin haettu samaa tunnelmaa kuin vanhassa melojassa. Lehden sisäsivujen ulkoasu on varovaisen vaatimaton eikä hyödynnä aikakausilehden mahdollisuuksia. Jäin kaipaamaan rohkeaa visuaalista ilmettä.

Lehdessä on selvästi panostettu melontaa käsitteleviin artikkeleihin. Lehteen päätyneet artikkelit ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Aika näyttää säilyykö taso samana, vai saimmeko vain nauttia jäätä murtavan ensi numeron laadusta.

Jos ja kun lehti on sekä soudun ja melonnan erikoislehti, haluaisin jatkossa nähdä myös soutajien kertomuksia harjoittelusta, valmentautumisesta, retkistä ja kalustosta. Käsittääkseni myös soutajat ovat kirjoitustaitoisia.

Melojan näkökulmasta hyvä avausnumero. Jäämme odottamaan tulevia numeroita.

Kotivesiultra testaa

Odotellessamme epätasaväkisiä suorituksia kulutamme aikaa hätäisten testien, arvostelumelontojen ja koelukujen parissa.

Kesäkuun aikana tällä palstalla testataan uusi Melonta&Soutu -lehti, halpa kiinalainen (toivottavasti)vesitiivis action kamera sekä lähes kohuttu uutuus Artisan 5G by Miks Kayaks.

Testeissä ei pyritä eikä päästä objektiiviseen totuuteen. Tekniikan Maailman testit kelpaisivat sellaisenaan kandidaatin tutkielmaan. Tällä palstalla sekin laatukriteeri jää kauas.

Melkein 100km

Pekka Lassila melkein aloitti sileiden satasten kauden. Lassilan viikonlopun pikälle lenkille tuli mittaa 96km. Aikaa lähes satasen kului 14.08.

Alla linkki Lassilan blogiin, jossa tarkka kertomus kuvineen:
http://melontakuvia.blogspot.com/2012/05/100-kilometria-paivassa-2-melkein.html

Pikatesti - Bel Ami

Edellisen kerran olin melonut seuran Bel Amia viitisen vuotta sitten. Se on aina ollut hankalasti ylähyllyllä, koska harvat sillä melovat. Nyt se oli sijoitettu vielä ylemmäs - katon rajaan. Uusi vielä ylempi hyllytys johtui alkeiskurssista. Kurssin käyttämät kajakit oli plaseerattu helposti saataville. Hankasta sijoituksesta huolimatta sain tuolin avittamana punnerrettua Bellun alas.

Bel Ami on virolaisvalmisteinen kajakki, joka oli aikoinaan Bear&Waterin myynnissä. Se on voimakkaasti V-pohjainen ja suorakolinen, siis ei juurikaan rockeria. Keskiosassa posket pyöristyvät mukavasti ja kajakki on ohjattavissa myös kallistuksilla. Tässä kajakissa oli aluperäinen peräsin, alumiininen lapa.

Kansi nousee aukon edessä voimakkaasti ylös. Kajakkia pystyy melomaan polvet yhdessä. Penkki antaa niin hyvän tuen, että Kruunuvuoren ristiaallokossakin tuntui mukavalta ja helpolta meloa ilman sammakkoasentotukea. No, ei siinä reisitukia ollutkaan. Kovaan keliin siihen ehkä kaipaisi hieman lisätoppausta aukon reunoihin reisituen saamiseen.

Bel Ami on kevytkulkuinen ja suht nopea. Pienellä kuppimelalla 8 km/h tuntuu helpolta. Lenkkipuristuksella 9 km/h sujuu hienosti. Raja tuntuu ainakin minulla kulkevan siinä. Kiihdytys yli 10 km/h spurttiin vaatii jo runttausta.

Kaiken kaikkiaan hieno kajakki, joka pölyttyy aivan turhaan seuran ylähyllyllä. Se kulkee aallokossa kauniisti, ottaa sivuaallot nätisti ja surffaisikin jos saisi aaltoa taakse. Nyt ei riittävää aaltoa löytynyt. Jos seurallanne on Bellu, niin ottakaa se alas ylähyllyltä. Jos jossain sellainen on myytävänä, niin ilmoittakaa minulle. Mökkilaivasto kaipaa vielä yhtä kajakkia.

Jälkikirjoitus 2.10.2013:
Seuran kajakki näytti menneen vaihdossa Klaukkalaan. Toissa kesänä otin kajakin mökkivierailulle Savoon. Leikkimielisessä kaupalta mökille aikakokeessa meloin 18km yli 9km/h keskarilla ilman urheilullista valmistautumista. Bellu on 8-9km/h nopeuksissa erittäin kevytkulkuinen. Siinä on riittävät lastitilat nopeaan retkeilyyn. Bel Amilla on muistaakseni kierretty Tanskan rannikko.

Luettavaa melonnan lomasssa

Hyvän urheilutuloksen kolme keskeistä tekijää ovat: oikea harjoittelu, oikea ravinto ja oikea lääkitys. Harrastelijat joutuvat korvaamaan tuon kolmannen hyvällä palautumisella. Palautumisen lomassa on mukava lueskella lajiin liittyvää kirjallisuutta ja lehtiä. Jos ette vielä ole hankkineet Vesille kajakilla -kirjaa, tehkää se joutuin. Kirja on suunnattu melonnasta ja melontaretkeilystä kiinnostuneille. Kirjoittajat ovat pitkän linjan harrastajia ja ohjaajakonkareita. Harvinaista kyllä kirja onnistuu olemaan kiinnostava sekä aloittelijalle että kokeneellekin melojalle.

Verkosta löytyvää luettavaa kannattaa jakaa muidenkin tiedoksi. Heittelen omia verkkolinkkejäni esille. Toivon, että kommentoitte antamalla lisää hyviä melontaan liittyviä linkkejä. Liitän ne oikean palkin alaosassa olevaan linkkiluetteloon.

Adventure Kayak Magazine on suht kelvollinen julkaisu. Sitä voi lukea näköislehtenä verkossa. Lukemisen edellytyksenä on sähköpostiosoitteen antaminen. Tällöin annettuun osoitteeseen tulee julkaisijan sisarlehtien mainoksia. Jos niitä ei halua primääriin sähköpostiosoitteeseensa niin kannattaa käyttää nollatiliä.

http://www.adventurekayakmag.com/digital-magazines/back-issues.html

Malmö 24h - tulokset (vihdoin)

Kuvassa voittaja Johan Linder
Kuva: http://www.kajakrapporten.se/malmo-24-timmars-malgang/

Malmön kanava on yleensa tyyni, mutta nyt kilpailun aikana parhaimmillaan 13m/s puhaltanut tuuli sai onduloitua kanavan pintaan jo aaltojakin.

Aiempina vuosina mitaleille sijoittunut Jacob Fröslee Jonsson romahti tänä vuonna (26.). Jacob kuuluu kilpailun järjestäjiin. Vuonna 2010 Jacob voitti kilpailun tuloksella 168km, Vuonna 2011 Jacob sijoittui toiseksi yli 180km:n taivalluksella. Ymmärrykseni mukaan Jacob on melonut aiempina vuosina eskimomelalla. Intohimoinen kajakinrakentaja sai kilpailun kynnyksellä valmiiksi uuden meriraaserinsa ja meloi nyt ilmeisesti(?) kuppimelalla. Heikko tulos viittaa keskeyttämiseen jo alkumatkasta.

Alla vihdoin kilpailun koko tulosluettelo:

1.Johan Linder 193.170
2.Piotr Rosada 173.145
3.Sam Houlder 154.425
4.Morten Salomonsen 152.370
5.Jan Seremet 150.120
6.Karl-Johan Wilhelmsson 130.095
7.Rene Grønholm Geertsen 125.040
8.Peter Weyvadt 121.485
9.Marja-Liisa Ylitalo 121.485
10.Rolf Kristoffersen 120.930
11.Johan Karlsson/Johan Hunter 120.180
12.Ole Sig 110.625
13.Team OC6 108.015
14.Kenneth Riis 99.960
15.Martin Lassen 91.350
16.Lars Bjørn Jensen 76.185
17.Ewa Westh 73.975
18.Jan Tuma 72.630
19.Kristoffer Durk 71.130
20.Saied Alavei 69.075
21.Jenny Larsson 69.020
22.Annika Nielsen 68.325
23.Tommy Molen 61.215
24.Peter Dyrby 60.465
25.Heine Skaalum 59.715
26.Jacob Fröslee Jonsson 53.160
27.Mikael Solocean 38.190
28.Stefan Andersson 36.690
29.Rosie Solocean 28.080

Rovaniemi jyrää - 100km: 7.37!

Nykyisten sääntöken mukaan ei tarvitse kiertää lenkkiä tai meloa edestakaisin. Satasen voi surffata autolautan peräaallolla tai vaikka runnoa myötävirtaan. Ja niin ne ketveleet tekivät. Olli Vainio ja Ilkka Vaara rymysivät Ounasjoen kevättulvassa myötävirtaan satasen aikaan 7.37! Keskinopeus 13,3km/h! Oletan, että tuosta on paha pistää paremmaksi. Samalla Rovaniemen melojat kellottivat kovan tuloksen 25km:llä. Kun laitetaan vielä kolmiottelun 24h:lle tulokseksi tuo 100km niin kolmiottelukin taitaa matkata pohjoiseen.

Alla kuvaus kisasta:

Tänään 19.5.2012 on avattu haastekisa kohtuullisen hyvällä ajalla. Minä ja Olli V meloimme Alakylästä Tapionkylään. Tavoitteena oli tehdä ensimmäiselle 25 km:lle mahdollisimman hyvä aika ja jatkaa siitä sitten hieman rauhallisemmin koko satanen. Tässä väliajat ja lopputulos:
25 km: 1 h 33 min, keskinop. 16,1 km/h
50 km: 3 h 23 min, keskinop. 14,8 km/h
75 km: 5 h 31 min, keskinop. 13,6 km/h
100 km: 7 h 37 min, keskinop. 13,1 km/h

Tauot:
Lohiniva, 31,7 km, 10 min
Meltaus, 70 km, 20 min

Loppua kohti yltynyt vastatuuli söi vauhtia ja koetteli miehiä kovasti. Onneksi Ollilla oli enemmän ruutia niin meikäläinenkin pääsi lopun vastatuuliosuuden peesissä perille.

Haastekisan säännöt sallivat myötävirtamelonnan ja me hyödynsimme sitä maksimaalisesti. Marraskoskella tämän päivän virtauslukema on noin 1250 m3/s. Kesällä virtaamat jäävät useimmiten alle 200 m3/s. Olli kävi jo eilen tähystämässä Marraskoskeen laskulinjat ja Molkoköngäs tutkittiin aamulla mennessä.

Molkokönkään laskulinja näytti rantakalliolta katsottuna aika selvältä ja suoralta. Vesiltä katsottuna tilanne oli toinen. Ylhäältä katsottuna näytti siltä, että könkään niska kuohuu valkeana koko leveydeltä. Arvioin rannalta keskivirtaan päin etäisyyden siihen kohtaan missä laskulinja pitäisi mielestäni olla ja täräytin menemään. Ja sehän onnistuikin hyvin. Oikea väylä oli niskalla ehkäpä vain 5 m leveä ja osuimme suoraan siihen! Siitä alaspäin ei ollutkaan isommin vaikeuksia vaikka aallot olivat kyllä mahtavia.

Marraskoskikin näytti ensin ylhäältä katsottuna siltä, että niskalta ei pääse menemään. Lähemmäksi mentyämme avautui oikeasta reunasta näkyviin leveä väylä. Siitä pääsi sitten mukavasti keskilinjalle kosken loppuosalle. Marraskoskessa oli reissun mahtavimmat aallot. Kajakin keula kävi parhaimmillaan varmaan parin metrin korkeudessa. Huikeaa menoa ja kovia läsäytyksiä!

Ilman ennakkotutustumista ja vähäisellä koskikokemuksella ei tuolla virtaamalla kannata noihin koskiin mennä. Molemmissa koskissa on pelottavia paikkoja, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Etenkin Marraskosken niskalla vasemmalla oleva hontto on vaarallinen. Se on syvä ja useita kymmeniä metrejä leveä ja takaisinveto on pitkä. Myös pysäkin kohdalla on iso stoppari oikealla ja sitten alempana vasemmalla on leveä stoppari.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että voimakkaan virtauksen ansiosta pääsimme tänään kovasta ajasta huolimatta kohtuullisen helpolla. Tuollainen kuvitelma ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tämä oli minulle kuudes kerta meloa satanen. Milloinkaan en ole ollut perillä näin puhki. Kädet olivat totaalisen voimattomat ja selkä, kyljet sekä käsivarret ihan tulessa. Osin tähän oli varmaan syynä se, että näin alkukaudesta ei ole vielä ehtinyt paljon melomaan pohjakuntoa.

Olli Vainio, kajakki Valley Nordkapp (muovi), mela Werner ShoGun koskimela
Ilkka Vaara, kajakki Bigfoot #1, kuppimela

"Just capsized.ok.nervour of another. going to put para ancinr out"

Kuva: www.sarahouten.com

Sarah Outen pullautti Twitteriin otsikossa olevan twiitin tänään noin klo 13 Suomen aikaa. Japanista kohti Kanadaa soutavaa Outenia heiluttivat kovat tuulet ja isot aallot. Twiitistä pystyi päättelemään, että nurin oli menty, mutta kaikki oli suht ok. Gulliverin kaltaisissa valtamerisoutuveneissä on niin painava köli, että ne eivät helposti kaadu - tai jos kaatuvat köli kääntää ne pystyyn. Sarah ilmeisesti laski ulos menoa hillitsevän pussimaisen meriankkurin (sillä kyllä taitaa olla joku fiksumpikin nimi).

Noin klo 19 Suomen aikaa Outenin blogiin lisättiin sateliittipuhelimen kautta lähetetty phonecast. Viestissä Sarah kertoi isosta kelistä ja nurinmenosta. Veneeseen oli alkanut tulla vettä jostain, mutta tilanne oli kuulemma hallinnassa. Phonecast päättyi sanoihin. I am okey. I´m shaken but not stirred.

Reipasta Sarah, reipasta!