Taran16 - ison Taranin haastaja; mutta missä?

Rockpoolin nopean retkimelonnan lippulaiva Taran saa pikkusiskon. Siskolla on mittaa 16 jalkaa. Isosiskohan oli sellaiset perinteiset 18 jalkaa. Mainos kertoo, että nopeus ei tietenkään laske.

Uusissa malleissa yleensä kasvaa yht´aikaa nopeus, tukevuus, ketteryys ja aallokkokäyttäytyminen sekä retkikäyttöisyys. Vai luenko mainostekstejä jotenkin väärin?

Tiderace Pace18 - Taranin haastaja?

Tideracen vastaus Rockooplin Taranille on Pace18. Suunnittelijan lisäksi sitä ei ole kukaan melonut raporttiin saakka. Kuvatkin ovat olleet vaikeasti löydettävissä. Nyt Tiderace mainostaa jo katalogissa uutta kajakkiaan. Jäämme odottamaan koemelontaraportteja.

Myyntiin se on tulossa Welhonpesään helmikuussa. Hinnasta ei ole vielä vihjettäkään, mutta veikkaisin 3000-3100 €. Materiaalina mainoksen mukaan tulee olemaan G-Core Lite. G-Core -rakenteinen Tiderace Xplore maksaa 2990€. Lite viittaisi hieman keveämpään rakenteeseen, mutta heikompi materiaali kompensoidaan kalliimmaalla hinnalla, koska kyseesssä on uutuustuote. Rehellisesti valmistus on merkittävästi halvempaa. Eväkotelon värkkääminen on työläämpää kuin peräsinvalmiuden rakentaminen.

Odotamme mielenkiinnolla.

Turvallisuutta tehoilla

Aled Williams, Tiderace Sea Kayaksin suunnittelija, määritteli englantilaisella keskustelupalstalla meneillään olevat melonta- / kajakkitrendit

1) Rough water play eli pelipaatti aaltoon ja surffiin, esim Tideracen, Rockpoolinja NDK:n lyhyemmät kajakit
2) Traditional Inuit-style, esim Tahe Greenland
3) Coastal touring/expeditioning, esim NDK Explorer
4) Fast “alpine style” touring/sea racing, esim Inuk, Tiderace Pace18, Rockpool Taran jne

Suomessa tyypillisimpiä ovat olleet brittityyliset käppyräkajakit. Ne ovat tuota yllämainittua retkeilyluokkaa. Sinänsä ne ovat erinomaisia yleiskajakkeja retkimelontaan. Niiden ominaisuudet on viritetty isoon kuormaan ja isoon aaltoon. Useimmille käyttäjille useimmissa käyttötapauksissa niissä on overkilliä. Ne ovat tyhjänä melottavaksi liian tilavia. Meloja istuu ylikokoisessa siljaserenadessa, jossa mikään kantti ei kohtaa vettä niinkuin oli suunniteltu. Useimmiten lähes 350 litran tilavuuden täyttää alle 50 kiloinen meloja ja sen pieni kuivapussi. Siis ihan oikeasti. Kuka teistä lähtee kauppaan Ford Transitilla.

Rehellisesti on myönnettävä, että omat silmani avautuivat vasta kohdattuani Greenland T:n. Sitä oli paikoitellen varoiteltu jopa kiikkeräksi. Kiikkerä se ei nyt ollut missään nimessä. Ja tässä tulee se pointti. Kun istuttaa yli 80 kg matalavolyymiseen kajakkiin se istuu vedessä juuri siinä syvyydessä. kuin sen hyvä käsiteltävyys edellyttääkin. Sen kallistaminen on helppoa. Ensisijaisen ja toissijaisen tukevuuden välinen ero hämärtyy hyvällä tavalla. Se tuntuu tukevalta kaikissa asennoissa. Sitä on helppo käsitellä ja komentaa kaikilla niillä tavoilla mihin omat taidot riittävät. Aloittelijalle se on helppo, hieman meloneelle se on nautinnollinen.

Yllä kuvattu ei koske ainoastaan edellä mainittua merkkiä. Retkilastissa retkikajakki toimii juuri niinkuin sen on suunniteltu toimivan. Miksi ihmeessä me kuitenkin melomme tyhjiä pakettiautoja normaalissa päivämelonnassa. Jees, ne toimivat hyvin ja ovat aallokossakin tukevia. Ne eivät kuitenkaan anna sitä tuntumaa veteen, mikä saattaisi opettaa meille jotain uutta.

Kuntomelontaan ne sopivat yhtä hyvin kuin kumisaappaat lenkkeilyyn. Hiki tulee ja kunto kohoaa, mutta ei siinä ole mitään tolkkua. Kyllä retkeilyäkin voisi harjoitella silloin tällöin nopeammalla melonnalla.

Oma melontatekniikkani alkoi kehittyä vasta hankittuani kuppimelan. Kuppimelalla ja kuntokajakilla saa tuntemuksen alun siitä, kuinka melan pitäisi kulkea. Kaikki kuppimelalla eteenpäin melonnasta opittu oli siirrettävissä suoraan tavalliseen melontaan retkikajakilla ja euromelalla. Reipas kuntomelonta työstää niitä torson lihaksia tehokkaasti, joita kaikessa melonnassa tarvitaan. Parantunut tekniikka tuo leiriin pirteämmän ja lertitouhuihin aktiivisemman melojan. (tai sitten leirin pidemmälle tahi päätepisteen ulottuville nopeammin)

Vaikka melontaseuran painopiste olisikin retkimelonnassa, ei ole tarkoituksenmukaista että pääosa kajakeista on volyymiltaan ylimitoitettuja rahtialuksia, jotka on tarkoitettu pitkän moniviikkoisen retken kuormajuhdaksi. Tyhjänä tilavuudeltaan pienemmät kajakit käyttäytyvät aallokossa juuri niinkuin niiden on tarkoitettu käyttäytyvän. Meloja saa paremman tuntuman veteen ja kajakkiin. Rohkeus ja itseluottamus omiin taitoihin lisääntyvät. Meloja kasvaa paremmaksi retkimelojaksi.

Seurojen kannattaisi vakavasti harkita osaksi seurakalustoa kevytkulkuisia ja nopeita kuntokajakkeja. Suurin osa seuramelonnasta tapahtuu tyynellä kelillä ja lähivesillä. Kasvanut koneteho lisää turvallisuutta retkimelonnassa. Konetehon merkitystä turvallisuuteen on käsitellyt muun muassa Petri Sutinen Meloja-lehden artikkelissa.

Ja kuinkahan kovaa tämä kajakki kulkee...

Kuva: www.http://performanceseakayak.co.uk

Tulevan vuoden sataselle on tarjolla monien hyväksi havaittujen kajakkien lisäksi monta uutta kevytkulkuista ja nopeaa kajakkimallia. Uutta muotoilua käsiteltiin aiemmassa kirjoituksessani. Kuvassa toistaiseksi tunnistamaton ja määrittelemätön prototyyppikajakki. Seuraamme mielenkiinnolla.

Listat - mikä melonnassa kosketti minua tänä vuonna

Listojen laatiminen irrelevanteista ja absurdeista aiheista on tämän hetken juttu. Niinpä laadin oman vapaavalintaisen listani. Listan otsikko on mikä melonnassa kosketti minua tänä vuonna.

Lista on henkilökohtaisiin tunnetiloihin perustuva. Järin syvällinen se ei ole otsikostaan huolimatta. Eikä edes pitkä.

1) Greeland T

2) Mitchellin eskimomela

En saanut tänä vuonna satasta melottua. Onnistuin kuitenkin viettämään monia hienoja hetkiä melonnan parissa. Retki veljen kanssa pitkin Savon sulkuja oli ehdottomasti melontaurani hienoimpia. Yksittäisistä melonnoista helmikuinen melonta jäärajan ulkopuolella oli mieleenjäävä. Miksi kuitenkin nostin listalle mökille ostetun käytetyn kajakin, joka on ahdas? Miksi nostin listalle puisen melan, joka ei tehokkuudeltaan ikinä pärjää euromelalle puhumattakaan kuppimelasta?

Greenland T on se tilavampi Greenland. Mahdun siihen juuri ja juuri. Jalkaterät eivät kyllä oikein mahdu. Tällä painolla Greenlander makaa kanttiensa varassa. Se on herkkä kallistuksille ja kiihdytyksille. Se toi minulle tunteen, jota en ole ikinä ennen melonnassa tuntenut. Pyöräilyn suhteen sain saman tunteen päästessäni polkemaan ensimmäisellä fixed gear -polkupyörälläni. Tässä on kaikki, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Syksyllä mökillä emme ehtineet meloa Greenlandia kuin hiukan muutamana päivänä. Greenlandin koemelonta oli kuin kutina jota ei rapsutettu tarpeeksi. Greenland palaa toistuvasti mieleeni. Mieli odottaa kevättä, mökkiä, sulia vesiä ja melontaa Greelandilla.

Greenlandista ei ole minulle satasen kisapaatiksi. En ole aktiivinen eskimorollaaja. En harrasta perinnemelontaa. Silti se vei sieluni. Sonkari sulaa ensi keväänä. Sulloudun Greenlandiin enkä edes yritä selvittää mikä siinä kiehtoo. Minä vain melon.

Mitchellin eskimomela oli ensimmäinen tuon lajityypin mela jota kokeilin. Epäortodoksisesti meloin sillä Santahaminan ympärillä koelenkin Point XP18:lla. Mela ja kajakki sopivat tyylillisesti toisilleen kuin alitehoinen amerikkalainen puolivalmistemoottoripyörä jota ajetaan gore-puvussa ja integraalikypärässä. Kymmenen sekunnin epäröinnin jälkeen mela tuntui hyvältä. Haptinen tuntuma melaan oli poikkeuksellinen. Pikkusormet lepäsivät lavan levennyksen reunoilla. Työkulman kontrollointi oli miellyttävän helppoa mikrokontrollointia. Vesituntuma kertoi heti, jos lapa ui vedessä väärin. Mela ei tarjoa kuppimelan superpitoa. Korkealla melontafrekvenssillä päästään kuitenkin hyvään retkivauhtiin. Melan kulku vedessä on vaivatonta. Eskimomelalla melonta säästää voimia, niveliä ja mieltä.

Kahta edellälistattua ei voi erottaa toisistaan. Yhdessä ne ovat hauska ja mieltä lämmittävä kokonaisuus. Siksi molemmat ovat listalla - yhdessä.

En hylkää kuppimelaa. En hylkää kevytkulkuisen kisapaatin etsimistä. Greenland ja Mitchell eivät ole osa melontakuntoiluani. Ne ovat harmoniaa, estetiikkaa ja mielenrauhaa.

Laittakaa kommentteihin niitä syvällisempiä listoja tai ehdotuksia listojen aiheiksi. Voitte vastata myös tähän listoitukseen. Mikä kosketti sinua melonnassa tänä vuonna?

Sulat vedet jouluun saakka

Kalastajat Päijänteellä ovat ennustaneet, että Päijänne pysyy sulana ainakin jouluun saakka. Tällä hetkellä veden lämpötila on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkea. Lämpimään veteen on varastoitunut sellainen määrä energiaa, että sellaista keliä ei ole olekaan, joka sen jouluksi jäädyttäisi. Paitsi se yksi, muistuttavat kalastajat. Jos sataa sakean rännän, joka jää pintaan kellumaan ja heti pakastaa kovasti. Todennäköisyydet ovat kuitenkin sellaiset, että jouluuun saakka kalastetaan, totesivat kalastajat.

Meidän etelän asukkaiden täytyy muistaa, että Päijänne on tilavuudeltaan hieman suurempi kuin muut etelän järvet. Eli sulana saattavat hyvässä lykyssä pysyä muutkin vedet, mutta takeita ei ole. Merelle Päijänteen sääntö toimii.

Jouluun saakka melotaan.

Nopeaa kajakkia hakemassa? - New Wave

Kajakin nopeuteen vaikuttavat rungon pituuden ja leveyden suhde sekä pohjan märkäpinta-ala. Karkeasti tuomittuna V-pohjaisissa on suurempi märkäpinta-ala kuin pullopohjaisissa. Eli pullopohjaiset uivat kepeämmin. Tähän en listaa matemaattisia perusteluja edellä mainituille hypoteeseille, mutta lupaan kaivaa ne seuraavaan esilletuloon.

Kannattaa muistaa, että kajakin nopeus ja kevytkulkuisuus ovat kaksi eri asiaa. Tai oikeastaan se on hetteikkö, jossa terminologialla on merkitystä. Suojuoksu ei ole vahvimpia alueitani, joten mennään esimerkeillä. Käytän esimerkkinä lemmittyäni Kayak Sportin Artisania ja nopeiden kajakkien sankaria Nelon Inukia. Molemmat ovat omalla sarallaan klassikoita ja ikoneita.

Yksinkertaistan äärimmilleen. Inuk on nopea ja Artisan on kevytkulkuinen.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että sileällä vedellä Artisania meloo nopeudella 7-8 km/h vähemmillä tehoilla kuin Inukia. Kun oikein revitään Inukia pystyy melomaan nopeammin kuin Artisania. Melontanopeuden ollessa noin 9 km/h on Inuk kevytkulkuisempi.

Tämä siis pelkän runkovastuksen mukaan arvioituna.

Inukissa melonta-asento ja kajakin kapeus mahdollistavat tehokkaamman jalkojen käytön. Inukin kapea kansi mahdollistaa myös tehokkaamman melan käytön. Yhtälailla kesivertomeloja etenkin väsyneenä saattaa tuntea Inukin kiikkerämpänä. Epävarmuuden tunne vaikuttaa melontatekniikkaan. Kokenut meloja väsyneenäkin pystynee tuottamaan Inukilla parempia tehoja kuin Artisanilla. Keskivertomeloja taas saa itsestään irti pitkillä matkoilla enemmän Artisanilla (tai vast).

Mitä me tästä opimme. Se sinulle oikea kajakki on sellainen, joka kulkee kevyesti ja jota pystyt melomaan rennosti kaikissa olosuhteissa. Rauli Rautavuori meloo Inukiaan kaikissa keleissä rennosti. Minä en melo Inukia rennosti kuin suht tyvenellä (toistaiseksi).

Irlannin ympärimelonnan ennätysmiehet harkitsivat ottaako Inukin vain Rockpoolin Taranin. Valinta päätyi Taraniin. He arvelivat, että kovassa kelissa uupuneina Inuk olisi heillekin liian kiikkerä. Mahdollisen uupuneisuuden aste oli määritelty erittäin korkeaksi. Tavoitteena oli meloa hard-core kierros Irlannin ympäri vähillä varusteilla mahdollisimman nopeasti mukavuudesta piittaamatta.

Pikainen kalustoarvio Taranista linkissä:

http://roundireland2011.blogspot.com/2011/05/gear-reviews-rockpool-taran.html

Inuk on edelleen nopeiden kajakkien klassikko. Muitakin nopeita ja kevytkulkuisia toki löytyy. Olen koonnut alle kuvakavakadin nopeista ja kevytkulkuisista tai sellaiseksi väitetyistä kajakeista. Niitä kaikkia yhdistää yhteinen piirre. Kajakin vesilinjan pituutta on pyritty kasvattamaan keulan pystysuoralla muodolla. Muoto on tuttu nopeista moottoriveneistä, purjeveneistä, surffisuksista, kilpakajakeista ja sulkavalaistista soutuveneistä. Osalla on näyttöjä, osalla ei. Oman artikkelin aihe olisi niiden käyttäytyminen erilaisssa tuuliolosuhteissa ja surffissa.

Osaa alla mainittuja kajkkeja on koeteltu kokeneissa käsissä Suomessakin. Rauli Rautavuoren blogia selaamalla löytyy kattavia analyyseja ainakin Inukista (se referenssi, joka ei löydy kuvista), Taranista, Nemosta ja Speedlinerista.

http://raulirautavuori.wordpress.com/

Ja tässä nämä uuden aallon kajakit:

Point65 XP18

Kuva: http://www.point65.com

Rockpool Taran

Kuva: http://www.rockpoolkayaks.com/

Epic 18X Sport

Kuva: www.epickayaks.com

Lettmann Speedliner

Kuva: www.lettmann.de

Valley Rapier 18

Kuva: www.valleyseakayaks.com

KayakPro Nemo

Kuva: www.kayakpro.com

Tiderace Pace 18

Kuva: www.tideraceseakayaks.com

Sea Kayaking UK Cadence Sea

Kuva: www.seakayakinguk.com

Seabird Designs H2O

Kuva: http://www.seabirddesigns.com

TULOKSET 2011

Tämän vuoden kilpailu oli kärjen osalta kovatasoisempi kuin koskaan ennen. Rehellisyyden nimissä on todettava, että suoritusta eivät merkkauttaneet muut kuin mitalikolmikko. Verukkeina tällä kertaa olivat kiire, työt etelässä ja flunssa. Työt etelässä ovat validi selite. Eihän napapiirin eteläpuolelta ole juurikaan menestystä tässä virtuaalikisassa tullut. Eli nyrkkeilijäksi kasvetaan Bronxissa ja Ikurissa. Melojaksi tullaan Rovaniemellä ja muilla pitkän talven alueilla.

Ilkka Vaara otti nousukiidon uusilla säännöillä ja paransi sijoitustaan viime vuoden jaetulta kakkossijalta tämän vuoden voittoon. J-P Pohjalainen ja Pekka Lassila debytoivat satasella hyvin tuloksin. Kipinä on syttynyt ja mitalistit tultaneen näkemään ensi vuonna puolustamassa kynsin hampain sijoituksiaan. Sekä Pohjalaisella, että Lassilalla on potentiaalia parantaa tulostaan alle 14 tunnin. Tasaisen veden melojien kannattaa henkisesti valmistautua siihen, että kärkisijoja ei katsella 14-alkuisilla ajoilla.

Innoitukseksi meille onnettomille, jotka emme saaneet edes tulosta aikaan. Tämän vuoden kärki:

1. Ilkka Vaara 12.09, Bigfoot#1, Ounasjoki
2. Juha-Pekka Pohjalainen 14:24, Avalon Melanie, Kallavesi
3. Pekka Lassila 15:46, Tahe Reval, Vanajavesi - Hiidenjoki

Onnittelut mitalikolmikolle.

Ensi vuonna saatetaan nähdä uusi aluevaltaus tässä kisassa. Veljelläni on jo kolme tulosta sataselta soutaen. Vuonna 2012 soutajaveljeni Timo aikonee vetää perinteisen soutusatasen ja myöhemmin syksyllä toisen satasen meloen. Ensimmäinen satanen on perinteinen elokuun alussa melottava/soudettava, mutta tänä vuonna väliin jäänyt, Vanajavesi 100K. Toisen Timo meloo syyskuussa. Silloin melotaan ensimmäistä kertaa Sonkarin Satanen Sisä-Savossa. Olen mukana molemmissa tapahtumissa meloen.

Ihan vain tiedoksi ulkopuolisille, jos asia jäi mietityttämään. Vanajavesi 100K on kutsukilpailu, johon on vuosittain kutsuttu vain yksi kajakki ja yksi vuorosoutuvene. Tapahtumaan osallistujille on kuitenkin painatettu T-paidat.

Ensimmäinen Sonkarin satanen toteutuu todennäköisesti ensi vuonna. Vuodelle 2013 harkitsemme kutsukilpailun laajentamista. Voisimme ottaa muutamia soutajia ja melojia mökki- ja telttamajoitukseen mökkivesillemme. Virallisesti se ei olisi järjestetty kilpailu, vaan retki, jossa jokainen edelleen vastaa itse matkansa mittaamisesta (toki reitti on jo ennalta annettu) ja ajanotosta sekä huollosta. Yhtenäistä satasen lenkkiä ei saada, vaan kierretään 3-5 kertaa määrätty lenkki. Huoltopaikan voi kukin rakentaa mökkirantaan. Laiturin molemmin puolin on helpot matalat hiekkarannat. Tämä on vielä ajatuksen asteella, mutta jos se vaikuttaa kiinnostavalta niin kommentoi. Nykyisillä asetuksilla kommenttien pitäisi päästä suoraan läpi. Vuoden 2013 osalta ajankohta on vielä auki, mutta se tullee olemaan elokuun alku tai syyskuu.

Kaikki siis viimeisille soutu- ja melontalenkeille. Peruskuntokausi alkakoon. Kuvassa mahdollisen Sonkarin Satasen kisavedet.

Artisan Millenium - uusintakoeajo

Olen melonut muiden retkien ohella Artisan Milleniumilla kolme satasen kisaa. Tänä vuonna olen Artisania uittanut vain kerran keväällä. Nyt syksyllä on kuitenkin tullut kirjoiteltua sujuvasti Artisanin Milleniumista uutta 5G:tä odotellessa. Tänään kävin verestämässä tuntumaa merellä.

Ajattelin käydä kiertelemässä Suomenlinnan ympäristöä. Merisumu alkoi valua kohti mannerta ollessani keskellä Kruununvuorenselkää. Suomelinna alkoi jo kadota sumuuun. En halunnut veneiden ja väylien joukkoon 10 metrin näkyvyydessä, joten kaarsin kohti Korkeasaarta. Heitin urbaanin kierroksen Merihaka-Hakaniemi-Tokoinlahti-Töölönlahti. Sellainen urbaanibetoniviidakko on Helsinki, että kajakilla pääsee keskustaan.

Artisan kulki koleissa vesissäkin niinkuin olinkin muistellut. Meno oli aivan ilmaista vauhdissa 7,5kmh. Ponnistuksen lisäys rentoon retkivauhtiin ja vauhti oli 8-8,5kmh. Artisan kulki kauniisti 9kmh ympärillä lenkkiponnistuksella. Tässä vauhdissa alkoi jo paita kastua, mutta tuntui mukavalta. Kyllä sen yli kympinkin hetkellisesti rynnisti, mutta sitten alkoi tulla noutaja nopeasti.

Jalkojen asento löytyi itseasiassa paremmin kuin olin muistellut/kirjoittanut. Suurikokoinen jalkatuki tuntui hyvältä, mutta sen saranointi häiritsi. Saadakseen jalkoja mukaan piti pohjetta kuormittaa. Olin ehtinyt mieltyä kovasti XP18:n kantapoljentaan. Kansi vanhassa Artisanissa on liian leveä. Nyrkki hakkasi kanteen ihan liian usein ja melaa piti kuljettaa loivemmalla kulmalla kuin olisin halunnut. Myönnän, että kokeilin nyt hieman nomraalia lyhyempää melaa. Tämän lenkin heitin Lendalin Kinetic Touringilla 210cm.

Artisan on suuritilavuuksinen retkikajakki. Se kulkee tyhjänä kevyesti, mutta supersuuri ohjaamo yhdistettynä korkealla kelluviin kantteihin tekee kallistuksista huteria (siis jos vertaa esim Greenland T:hen). Kiikkerä se ei missään nimessä ole, mutta selkeää ohjaamo- ja ohjaustuntumaa ei ole.

Lievistä negaatioista huolimatta erittäin hauska yhdistelmä retkikajakkia ja pitkien hitaiden lenkkien menopeliä. Jos uudessa Artisan 5G:ssä melan saa veteen lähempänä runkoa niin ollaan jo pitkällä (niin ne kuvat ainakin näyttivät).

HeMen vajalla palautin Artisanin NDK:n Explorerin viereen. Kiinnitin huomiota kuinka identtisiä olivat kajakkien keulan ja perän muotoilut. Pohjassakin oli rajusti samaa. Täytyy poiketa vielä vajalla tekemässä kuvareportaasi hengessä: kuka kopioi ja ketä. Siis Artisanin design ei ole uudempaa kuin NDK:n.

Pikatesti lokakuussa- Tahe Greenlad T ja Mitchell

Satasen haaveet on tältä vuodelta heitetty jo romukoppaan. Helpotusta vi.. eikun harmitukseen toi pitkä viikonloppu Sonkarissa. Tavoitteena oli rakentaa veljen kanssa grillikatosta, laittaa mökki talviteloille ja meloa viimeiset siivut Sonkarin vesillä.

Näin on tehty jo monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa odotus kihelmoi normaalia enemmän. Olimme jo kuukautta aiemmin ostaneet Welhonpesästä käytetyn Tahe Greenland T:n ja Mitchellin eskimomelan mökkimelontaa piristämään. Työkiireiden takia kumpikaan ei ollut ehtinyt Greenlandia ennen reissua testata.

Aiemmin näillä syksyn viimeisillä melonnoilla on kiireettä kierrelty lähivesiä pitkällekin. Nyt uusi kajakki poltti niin paljon, että kaikki melonnat pysyivät varsin lähellä mökkiä. Veljen NDK Explorer oli tuttu molemmille jo ennestään. Vuoroista Greenlandin kabiinissa lähes tapeltiin ja vaihtotahti oli tiheä.

Testaajat:
soutaja, 90kg, kengän koko 43
wannabe meloja, 85kg, kengän koko 45

Testikalusto:
Tahe Greenland, pituus 545cm, leveys 53cm
Mitchell Horizon eskimomela, pituus 90"

Molempina testipäivinä keli oli tyynempi kuin toivoimme. Tuulta oli enimmillään 4-5 ms.

Greenlandissa on V-pohja ja jyrkkäkulmaiset kantit (hard chine). Kun yli 80kg melojan istuttaa koneeseen kantit ovat vahvasti vedessä ja ensisijainen tukevuus on hyvä ja toissijainen erinomainen. Kajakkia kallistamalla on helppo upottaa aukkopeitteen reuna veteen. Tiukkaa ympyrää meloo helposti aukkopeitteen reuna veden alla.

Greenlander kiihtyy jopa eskimomelalla muutamalla melan vedolla retkeilyvauhtiin 7-8 kmh. Ison selän pienilläkin aalloilla oli orastava tunne, että kajakki lähtisi nätisti myötäaaltoon ja olisi sutjakka surffattava. Greenlander on kevytkulkuinen. Kapealla eskimomelalla se kulkee puoli-ilmaiseksi koleissa lokakuun vesissäkin 7,5kmh. Rennolla retkimelonnalla ilman kuormaa Greenlander liukuu 8kmh. Spurtissa sen saa yli 10kmh nopeuteen. Vauhdikkaammassa vedossa Greenlander alkaa nousta keula-aallon päälle ja vauhdin kasvu tyssää. Suuremmatkin maksiminopeudet olisivat varmasti mahdollisia, mutta nyt me molemmat käytimme ensimmäistä kertaa eskimomelaa.

Eskimomela oli riemastuttava tuttavuus. Melonta ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa. Otetuntuma veteen on erinomainen. Melan kulkuääni vedessä ja haptinen fiilis kourassa kertovat heti kulkeeko mela oikein. Mikroskooppisen pienillä vaihteluilla vedon aikana pystyy vaikuttamaan melan kulkuun. Kouran ulkosyrjä kun on osittain levennyksen (lavan) päällä.

Melonta-asento poikkeaa totutusta. Jalat ovat suorempina. Suurijalkaisena minulla oli koko ajan vaikeuksia mahduttaa melontatossuja matalan kannen alle. Kokonaisuudesta kertoo hyvin se, että jalkoja vaivanneesta epämukavuudesta huolimatta olin joka kerta haluton vaihtamaan Greenlandia NDK:n Exploreriin. Exp tuntuikin Greenalndin jälkeen Ford Transitilta.

Tällä yhdistelmällä melonta tuntui palanneen juurilleen. Tuntuma veteen oli erinomainen sekä kajakilla että melalla. Kajakki soljui kepeästi savolaista syysmaisemaa. Melonta tuntui kevyeltä ja vaivattomalta. Koko ajan oli sellainen olo, että tällä yhdistelmällä olisin valmis jatkamaan seuraavat kymmenen tuntia juurikaan väsymättä. Ja että tällä yhdistelmällä haluasin päästä meriaaltoon.

Tuotan lisää pohdintaa myöhemmin. Olisiko Greenland T potentiaalinen sadalla kilometrillä? Onko eskimomela käyttökelpoinen kaikissa olosuhteisssa? Onko melassa riittävästi pitoa vauhdikkaaseen melontaan?

Artisan 5G - kuvia

Kuva: http://www.mikskayaks.fi/

Miks Kayaks on julkaissut verkkosivuillaan ensimmäiset kuvat uuden sukupolven Artisanista. Tutut linjat ovat säilyneet, mutta kantta on laskettu kautta linjan kaksi senttiä. Muutos tuskin tekee melonnasta tukalaa. Artisania ei ole voinut moittia tilan puutteesta eikä ohjaamon ahtaudesta - päinvastoin. Kannen madaltaminen lisää toivottavasti tuntumaa kajakkiin ja helpottaa näin melottavuutta aallokossa. Tuulipinta-alan pienentyminen osaltaan parantanee tuulikäyttäytymistä. Toki tasapainoisesti lastatun Artisanin trimmaaminen tuulessa säätöevällä on ollut aiemminkin helppoa.

Etukannella on nyt pieni päiväluukku vaikeuttamassa hyvän melonta-asennon löytymistä. Hyvähän se ei ole ollut ennenkään. Sammakkoasennossa tuki on vähän niin ja näin. Polvet yhdessä melonta on taasen estetty reisituilla. Nyt estämistä auttaa etukannen avainkuppi. Salaa toivoin, että Artisaniin tulisi sellainen ohjaamo, jossa voi meloa polvet yhdessä (tjsp). Tarpeen vaatiessa rennon melonta-asennon voisi vaihtaa tukevaan sammakkoasentoon sujauttamalla reidet tukien taa. Tämä ominaisuus onkin yksi Point XP18:n hienoista rakenteellisista oivalluksista. Uusi Artisan 5G on toisilla osa-alueilla pystynyt parantamaan melottavuutta. Kuvien perusteella kannessa on selvät viisteet. Jokohan niiden kanssa alkaisi mela upota lähempänä runkoa.

Artisanin paras ominaisuus on ollut kevytkulkuisuus. Kuormaa tai ei, se kulkee puoli-ilmaiseksi 7,5 - 8 km/h. Oivallinen ominaisuus retkillä. Meille hitaille se on oivallinen ominaisuus myös tällaisissa leikkimielisissä satasen sutaisuissa. Hartaasti toivon, niin kuin edellisessäkin 5G-tekstissä, että kevytkulkuisuus on jätetty sillensä. Kun valmistaja lupaa uuden mallin olevan nopeampi ja tukevampi, poistan varmistimen. Miks Kayaks lupasi kyllä vain hieman tukevuutta lisää. En poista varmistinta, mutta pohdin tuleeko lisätukevuus ensisijaiseen vai toissijaiseen tukevuuteen.

Tanskalaisen Peter Unoldin laatima oivallinen kajakkien kulkuvastusta kuvaava taulukko löytyy enää vain vajaasti toimivasta nettivarmenteesta. Osin aika on ajanut taulukosta ohi, mutta klassikkokajakit Artisan, Inuk ja Viviane sieltä kyllä löytyvät. Alkuperäinen taulukko oli harrastajamelojalle huumaava. Aika ajoin siihen piti palata uudelleen. Taulukkoon oli koottu yli sadan kajakin tiedot. Kulkuvastus oli taulukoitu nopeuksilla 1 - 6 kn. Yläsarakkeesta valittiin haluttu nopeus ja taulukko-ohjelma sortteerasi kajakit järjestykseen kulkuvastuksen mukaan. Artisan Millenium oli kärkipäätä nopeuksilla 4-5 kn.

Toiminnallisuuksiltaan vajaa taulukko löytyy osoitteesta: http://files.meetup.com/1756644/kayakvelocity.html

Miks Kayaks: http://www.mikskayaks.fi/

Englannin kanaalin yli ennätysajassa - ennätys?

Kuva: BBC

Brittiläinen maajoukkuemeloja, Paul Wycherley, vietti rospuuttokautta tuottavasti ja keräsi hyväntekeväisyyteen 100 000 puntaa. Wycherley meloi Englannin kanaalin yli ennätysajassa 2.28. Paul Wycherley meloi uuteen ennätykseen Epicin surffisuksella (malli?). Paul lohkoi valmentajansa Ian Wynnen kanaalin ylityksen ennätyksestä 31 minuuttia. Ian Wynne meloi edellisen ennätyksen Fenn Mako 6 surffisuksella vuonna 2007. (Toim huom Yours Truly satasen voitto meni vuonna 2010 Pekka Hytöselle Fenn Mako XT surffisuksella). Kajakilla nopein ylitys on vuodelta 2005. Ian Tordoff meloi silloisen ennätyksen 3.21 Valley Kayaksin Rapier 20:llä.

Uudella ennätyksellä voi hieman spekuloida, jos haluaa. Matkan varelta otettu videokuva näyttää siltä, että tukialuksen sivuaalto olisi voinut hieman avittaa. Kukin päättöön itse:
http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/canoeing/15160182.stm

Mikään spekulointi ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että sprinttimeloja Wycherly keräsi hyväntekeväisyyteen merkittävän summan.

Jos haluaa jatkaa tilastollista spekulointia Yours Truly satasen suhteen niin faktaa on, että kannattaa olla rovaniemeläinen ja/tai meloa surfskillä.

Point 65 XP 18 - myytävänä

XP 18 palveli kesän retkellä ja melonnoissa hienosti. Harmittamaan jäi, etten päässyt mittaamaan sen suorituskykyä vuosittaisessa satasen leikkimielisessä kilpailussa. Flunssa vei varatun viikonlopun. Flunssan jälkitilana olen kärsinyt pitkittyneestä poskiontelotulehduksesta. Tämän vuoden kisailut olivat sitten tässä.

Lyhyt summaus reissukaverista.

Magnus de Briton suunnittelema XP18 kulkee uuden hydrodynaamisen muotoilun kärjessä. Uusimpien purje- ja moottoriveneiden keulamuotoilua on nähty nyt jo muutamissa kajakeissa. Point 65 XP 18, Epic 18x ja KayakPro Nemo/Marlin, Lettman Streem- ja Speedliner sekä tietenkin Rockpoolin Taran ovat tuoneet pikkupurret isojen kanssa samaan keulan suurivoluumiseen aaltoja halkovaan pystysuoraan keulamuotoon.

XP18 on erittäin hyvä retkikajakki. Kiitos onnistuneen ohjaamon sitä pystyy melomaan tehokkaalla jalkatyöllä polvet yhdessä. Reisituet ovat kuitenkin lähellä, jos tukea tarvitsee. XP18:ssa on sekä peräsin että säätöevä. Miedoissa keleissä pelkkä evä riittää. XP18 ohjautuu erittäin helposti kallistuksilla. Vahvassa taka-aallossa ja kovassa tuulessa peräsin tulee tarpeeseen.

Rantautumispaikkaa etsiessä ja rantautuessa hymy nousee huulille. Evä ylhäällä kajakki kääntyy kolikon päällä. Hankalat rantautumispaikat muuttuvat helpoiksi. Ison aukon ansiosta kookaskin meloja voi nostaa molemmat jalat yhtäaikaisesti ulos ja laskea alas. Voila, siinä sitten seisotaan rantavedessä kajakki jalkojen välissä.

XP18 mahdollistaa melan viennin veteen lähellä kajakin runkoa. Kajakki on varsin kevytkulkuinen ja nopeahko. Melontamukavuuden on lisäämiseksi vaihdoin alkuperäisen istuimen tilalle KayakSportin penkin. Rungon muotoilu poimii pienetkin taka-aallot. Kajakki lähtee helposti ja kevyesti surffiin.

XP18 on hyvä ja nopea retkikajakki, jossa on erinomainen ensi- ja toissijainen tukevuus. Oma retkeilyni on sen verran vähäistä, että yritän löytää retkikajakin tilalle kuntokajakkia.

Kyselyitä voi lähettää tulososoitteeseen yt100wf ät gmail piste com.

Lady in Black Etelä-Amerikasssa

Mantereiden kierron HC-domina Freya Hoffmeister matkaa jälleen. Australian ennätyskierroksen jälkeen on vuorossa Etelä-Amerikka.

Australian kierron 13790 kilometriä veivät 332 päivää. Melontapäiviä oli 245. Osa lepopäivistä oli sään sanelemia ja noin kuukausi oli lemmenlomaa. Silloin ja nytkin Freya taittoi matkaa Epicin kajakilla ja kuppimelalla. Australian kierron huikein osuus oli Carpentarian-lahden oikaisu. Matkaa rantoja seuraten olisi tullut aivan liikaa joten Freya oikaisi. Lahti oli tässä tapauksessa gulf eikä suomalainen lahti. Oikaisulle tuli mittaa 576 km. Tuona aikana Freya ei poistunut kajakista. Siis kahdeksan päivää ja seitsemän yötä kajakissa. Minä kun luulin että Sulkavan 58km on kova homma.

Etelä-Amerikan 24 000 kilometriä Freya aikoo kiertää 24 kuukautta. Nämä 24 kuukautta ovat melontakuukausia. Tällä kertaa täti käy välillä kotona ja on siellä jopa muutaman kuukauden kerrallaan. Niitä kuukausia ei lasketa tuohon 24 kuukauteen. Kierros täytyynee sopivasti 50v bileisiin toukokuussa 2014.

Sekä aiempi Uuden-Seelannin eteläisten saarien kierto, että Australian ympärimelonta olivat molemmat äärimmäisen riskialttiita retkiä. Oman arvioni mukaan Etelä-Amerikan kierto tuo riskialttiuden aivan uudelle tasolle. Eteläkärjen kierto on sääolosuhteista riippuvainen ja kuitenkin melkoisen jännä paikka kajakilla, Freyallekin. Melontatekniset riskit ja niiden hallinta ovat Freyalle tuttuja jo ennestään. Tällä kertaa mustiin pukeutunut nainen meloo 12 eri valtion aluevesillä. Kaikki näistä valtioista eivät ole tasapainoisia yksilöurheiluun kannustavia pohjoismaita. Minua jännittää jo nyt.

Toivon kaikkea parasta Freyalle. Tavoitteena on ollut selvästi nousu tunnetuimmasta ja arvostetuimmasta naismelojasta tunnetuimmaksi ja arvostetuimmaksi melojaksi. (Tässä kohtaa melojalla tarkoitetaan expedition paddleria). Minusta Freya on sitä jo nyt.

Meille leikkimielistä pitkänmatkan eteenpäinmelontaa harrastaville Freya sopii esimerkiksi. Freya meloi Australian ympäri ja nyt matkaa Etelä-Amerikan ympäri urheilullisella kajakilla ja kuppimelalla. Tässä yhteydessä urheilullisella tarkoitan kajakkia, jolla voi meloa muussakin kuin sammakkoasennossa. Matkantekoa auttaa merkittävästi, kun jalat ja vartalon kierto aktivoituvat. Jalkojen käyttöön ja vartalon kiertoon pääsee toki normimelalallakin, mutta kuppimelaa kyllä kannattaa kokeilla ihan vain oppimismielessä.

Ylläoleva kuva on sitä namedroppingia. Kuvassa Freya kouluttaa allekirjoittanutta Hangosssa vuonna 2008. Session jälkeen olo oli myllätty. Oman egon takia on sanottava, että hei, jokainen meistä näyttää Matti Nykäseltä jos päällä on tiukkamansettinen kuivapuku, neopreenihuppu ja nenäknipsi.

Linkki:

Freya Hoffmeister: Second Continent.

P.S. Jos Freya Hoffmeister ei ole tuttu ennestään kannattaa tutustua webbisivustoon. Freya on ollut kilpavoimistelija, kilpakehonrakentaja, missikisailija ja laskuvarjohyppääjä (1500 hyppyä). Niin ja sitten se on melonutkin.

Artisan 5G

Kajak Sportin tuotanto on siirtynyt MiksKayaksille. MiksKayaks pohjautuu Crarger Compositesin tuotantokykyyn. CC on jo 16 vuoden ajan valmistanut Kayaks Sportin kajakit. Nykyisessä tuotannossa ovat myös linjakkaat Skimin kajakit. Linkki MiksKayaksin kotisivuille tässä: MiksKayaks

Ylläoleva kuva ei suinkaan ole uusi 5G-malli, vaan se perinteinen Artisan Millenium. Kuvassa allekirjoittanut meloo vuuoden 2010 Kotivesiultraa Vanajavedellä.

Syyskuun melonnan supermessuilla (Kanumessen) MiksKayaks tuo julkisuuteen Artisanin uuden mallin; Artisan 5G:n. Artisanin päivityksessä pyritään parantamaan ohjaamon viihtyisyyttä ja kannen muotoilua. Pohjan muotoilu pyritään pitämään mahdollisimman muuttumattomana. Tukevuutta haetaan kuitenkin lisää.

Toivoa sopii, että uudistettu kannen muotoilu mahdollistaisi tehokkaamman melanvedon. Pohjan muotoilun sorkkiminen suorastaan pelottaa. Artisan on nopeusalueella 7-8km/h yksi kevytkulkuisimmista kajakeista. Kun luen sana tukevampi, kuulen Jope Ruonansuuna äänen [hitaampi]. "Tämä kajakki on tukevampi [ hitaampi]."

Artisanin vahvuus oli nimenomaan kevytkulkuisuus. Nopeaksi iltalenkkikajakiksi siitä ei ole. Sen sijaan sillä pystyy pitämään yllä 7,5-8km/h nopeutta pitkään. Ohjaamo ei ole paras mahdollinen. Reisituet estävät tehokkaan jalkojen käytön. Jalat saa kuitenkin sujutettua reisitukien takaa aukon keskelle. Polvet ovat tällöin yhdessä, mutta jalkaterät polvia leveämmällä. Jalkojen ollessa sammakkoasennossa reisitukien takana tuntuu ohjaamo liian suurelta. Hyvässä melonta-asennossa ohjaamo ja sen istuma-aukko tuntuvat liian pieneltä. Kabiinia sopiikin designata uudelleen.

Olen melonut kaikki kolme satasta Artisanilla. Jos ohjaamo ja kannen muotoilu saadaan uudistettua toimiviksi pilaamatta kevytkulkuisuutta, tulee Artisanista houkutteleva reippaan vauhdin retkipaatti. Pessimistinen luonteeni epäilee, että siitä on tulossa pehmustettu ylitukeva mitäänsanomaton keskinkertaisuus.

Tällä kertaa haluaisin olla väärässä.

Sutisen taxfree-risteily Tukholma - Helsinki

Petri Sutinen meloi Tukholmasta Helsinkiin 23. - 26.8.2011 ajassa 3 vrk 8 h ja 2 minuuttia. Kokonaismatka oli 438 km. Matkalle osui vaihtelevia tuulia, mutta taktiikka oli Sutisen mukaan: ei kiirettä mihinkään. Päiväkilometrit olivat taktiikan mukaiset 82km + 135km + 119km + 102km. Sutisen melontaloki löytyy Outward Boundin nettisivuilta: http://www.outwardbound.fi/ajankohtaista/tukholmasta-helsinkiin-meloen

Roi meloo - kärkeen - taas

Ilkka Vaara Rovaniemen melojista kellotti tämän kauden kärkituloksen. Jokireitillä melottu 12.09 on kipakka aika. Joessa melominen ei ole ilmaista melomista myötävirtaan valuen.

Alla oleva Ilkan kertomus on poimittu melojan luvalla Rovaniemen melojien keskustelupalstalta.

Lohiniva-Kirkonjyrhämä, 100 km, aika 12:09.
Keskinopeus taukojen kanssa 8,2 km/h, ilman taukoja 8,6 km/h.
Rantatauot: 20 km kohdalla 5 min, 51 km kohdalla 15 min ja 75 km kohdalla 15 min.

33,3 km kohdalla aika oli 3:38, eli tasaisella vauhdilla se ennusti todella kovaa loppuaikaa, jopa alle 11 tunnin. Puolimatkassa olin käyttänyt aikaa 5:30, eli loppuaikaennuste oli 11 tuntia. Silloin oli tosin taukoja takana vasta 5 minuuttia ja heti puolivälin jälkeen piden vartin tauon. 75 km:n tauko huomioiden käytin toisella puolikkaalla melontaan aikaa noin 40 minuuttia enemmän. Alkumatkan vaivattomuus ja hyvä keskinopeus saattoi aiheuttaa "vauhtisokeutta", josta maksoin sitten tuskaisen hinnan loppumatkasta.

Virtaus ei ollut voimakas, mutta kyllä se auttoi, etenkin alkumatkasta, kun ei tuullut lainkaan. Puolivälin jälkeen tuuli alkoi pikkuhiljaa syömään vauhtia. Toinen vauhtiin vaikuttanut tekijä olivat leveät nivat ja matalat suvannot. Nivapaikoissa piti mutkitella ja yrittää löytää jostain väylä, jossa ei juutu kiville. Suvannoissa oli myös paikoin niin matalaa, että se leikkasi vauhdista osan pois. Pahin sellaisista oli Marraskosken yläpuolinen suvanto, jossa oli vielä vastatuuli.

Kosket olivat kivisiä, eikä pohjakosketuksia pystynyt välttämään. Pahimmat iskut tulivat Molkokönkäässä.

Reitin ongelmallisin osuus oli kuitenkin lopun 25 km. Se on käytännössä koko ajan suvantoa ja eilen oli vielä koko matkan vastatuulta. Pisimmillä suorilla aaltoihin pyörähti jo pieniä kuohuja, eli tuuli läheteli jo nopeutta 5 m/s. Hiemankin pidemmällä kelluntatauolla tuuli lähti viemään kajakkia ylävirtaan. Siinä meinasi kyllä kunto ja sisu loppua kesken. Ikinä en enää melo satasta Ounasjoella siten, että maali on Rovaniemellä (onko tämä lause tulkittava siten, että joskus kuitenkin vielä aion meloa satasen?). Alakylä-Tapionkylä reitti on paljon inhimillisempi.

Tukholma - Helsinki

Toistaiseksi vahvistamaton huhu kertoo, että Sutinen meloi Tukholmasta - Helsinkiin ajassa 80 tuntia 2 minuuttia.

Siinä taisi tulla matkalla ainakin muutama kova-aikainen satanen.

Kumarran kunnioituksesta ja toipumisen jälkeen jatkan nöyränä harjoittelua.

Pohjoisessa harkitaan melooko Roi vai ei

Rovaniemen melojien HC-ultrakärki harkitsee vielä osallistumistaan. Ounasjoki myötävirtaan, mutta vastatuuleen saattaisi olla tarjolla.

Etelässä ei enää harkita. Minulla kuume jatkuu; en melo. Veljellä kuume jatkuu; ei souda. Kisaikkuna alkaa ikävästi sulkeutua. Vapaan ottamiselle ei ole enää montaa paikkaa. Päiväkin lyhenee jatkuvasti.

Muita kuulumisia ei ole. Sutisen pitäisi olla (ellei ole jo) maalissa Helsingissä. Tietoja odotellaan.

PeK

Tukholma - Helsinki ennätysyritys meneillään

Vahvistamattomien melojapiireissä liikkuvien huhujen mukaan Petri Sutinen lähti eilen klo 11 melomaan ns kovaa tulosta reitillä Tukholma - Helsinki. Kalustona on Brittein saarilla reittiennätyksiä rikkonut Rockpoolin Taran.

Tarkka reittisuunnitelma ei ole tiedossa, mutta ihan sutisveikkauksena arvelen että yli satasen päiviä urakoidaan.

Seuraamme tilannetta ja revimme tästä motivaatiota tälle tavallisten ihmisten sataselle.

(Jos nimi on vieras: Petri Sutisen Ruotsin rannikon ennätys vuodelta 1999 on 23 päivää. Keskiarvoksi tulee reilut 92km/vrk. Ennätys on kestänyt tähän päivään saakka. Aikanaan Lahdessa(?) järjestettiin 24h melontakilpailuja. Sutisen ennätys ratakajakilla on hiukka yli 238km.)

Sairastupa täyttyy

Viime viikonloppu meni flunssaa potiessa. Raskaaksi potemisen teki se, että samalla osallistuin käppyräkansan vuosittaiseen karkeloon Hangossa. Hanko Sea Kayak Gathering järjestettiin nyt neljättä kertaa. Lauantaina Tulliniemen edusta täyttyi onnellisista aalloista nauttijoista. Kymmenittäin kajakkeja, liuta purjelautoja ja ryhmällinen leijalautailijoita. Ja olipa aallokko sen verran riuskaa, että joukossa oli jopa muutama lainelautailijakin.

Sessiot mentiin läpi buranan ja energiajuoman voimalla. Viikonlopun kevytkin reuhtominen oli potilaalle kovaa. Nyt toipuminen tuntuu hitaalta. Poskiontelot ovat täynnä ja keuhkoputki tukossa. Jos olo on perjantaiaamuna rautaisen energinen ajan Hämeenlinnaan ja melon lauantaina. Jos ei, en melo.

Vuorosoutuvene jää maihin. Hangossa melonut soutajaveljeni sai ilmeisesti lenssustani kopin ja makaa nyt kuumeessa. Näyttää siltä, että tänä vuonna ei saada soututulosta.

Rovaniemellä vielä arvotaan. Joku saattaa lähteä ja joku ei ehkä lähde.

Kuvat ja kertomus Vanajavedeltä

Pekka Lassilan melontakertomus on luettavissa blogistaan. Blogissa on lisäksi joukko hyviä kuvia. Kuvien maisemat ovat minulle kovin tuttuja. Jo kolmesti samoja vesiä on koluttu satasen merkeissä.

Tässä Pekan blogi.

Vanajavedellä 15:46

Pekka Lassila meloi Vanajavedellä ja Hiidenjoella satasen aikaan 15:46. Samoille vesille mekin pyrimme ensi viikonloppuna, jos flunssa tokenee.

Reissukertomus ilmestyy lähipäivinä Lassilan blogiin. Kopioin kertomuksen linkin lisäksi tänne.

Kallavedelta kisakauden avaus; 14:24

Juha-Pekka Pohjalainen meloi tämän vuoden kotivesiultran avaus- ja kärkituloksen.

Alla matkakertomus:

Vesillelähtö tapahtui perjantaina 12.8. Jännevirran sillan vieressä sijaitsevasta venevalkamasta kello 6:40. Sää oli poutainen, ja lämpötila kymmenen asteen tuntumassa. Alkuvaiheessa jouduin suuntaamaan voimakkaaseen vastavaloon.

Matkantekoa jaksotin kolmen ennalta suunnittelemani tauon kautta. Lisäksi pidin lyhyitä nesteytys- ja kelluntataukoja noin viiden kilometrin välein. Yhteensä taukoihin lienee kulunut puolitoista tuntia.

Ensimmäinen pitkistä tauoista sijoittui Purtosaaren autiotuvalle, jossa laitoin nimeni vieraskirjaan unisena väärän päiväyksen (11.8.) kera. Tauon ajoittumista en kirjannut. Suunnistin Melaveden kautta sokkeloiselle Riistavedelle. Seuraava tauko sijoittui noin 11:55 Kipansalon retkisatamaan, jonka kämpälle jätin myös puumerkkini - tällä kerralla oikean päiväyksen kera. Tauon aikana nautin välipalaa. Matka jatkui Summan avokanavan läpi Eukonselän ja Roikanveden kautta Vänskänselälle - mutkittelevien salmien ja selkävesien värittämä osuus eteni kuin tervassa. Kolmannen tauon aloitin noin 16:50 Vehmersalmen satamassa. Tämä tauko oli kestoltaan pisin. Venyttelin, tutkin karttaa, söin eväitä ja mietin koko touhun järkevyyttä. Asettauduin kuitenkin velvollisuudentuntoisesti kajakkiin ja suuntasin korkean maantiesillan ali kohti Kallaveden ulappaa. Rantauduin loppumatkan aikana vielä Pitkä-Hakun saareen katsomaan opastetaulua. En pitänyt taukoa, vaan jatkoin matkaa välittömästi – kellonaikaa en tässäkään tapauksessa tiedä. Loppumatkalla jouduin myös lyhyesti odottelemaan Kortesalmen laiva- ja lossiliikennettä.

Olosuhteet olivat suotuisat - lievää vastatuulta oli reitin keskivaiheilla parinkymmenen kilometrin matkalla, muuten tyyntä. Jouduin matkan aikana pari kertaa harhaan hukattuani merkityn väylän häikäisyn ja huonon kartan vuoksi. Rantautuessani Jännevirran venevalkamaan kello oli 21:04. - aikaa oli kaiken kaikkiaan kulunut 14 tuntia ja 24 minuuttia, josta taukoihin noin puolitoista tuntia. Keskinopeudeksi tuli yli 7 km/h, joka yllätti - harjoittelupohjaa oli kertynyt vain pari sataa kilometriä. Sähköiseltä merikartalta jälkeen päin mitattuna kokonaismatkaksi tuli noin 103 km.

Ensi kesänä lähden varmasti jälleen pitkälle matkalle. Satasen ohella ajatus 24:n tunnin melonnasta kutkuttaa. Toivottavasti saan seuraa; yksinäinen eteneminen ei kaikissa vaiheissa ollut järin rattoisaa. GPS-laite olisi myös hyödyllinen – ei ehkä niinkään matkan mittaamisen, vaan tapahtumien seuraamisen ja jaksottamisen kannalta. Nyt tiedot mm. taukojen osalta ovat puutteellisia, ja perustuvat kännykän lokitietojen varaan.

Kajakkina minulla oli Avalon Melanie (pituus 581cm ja leveys 57cm) ja melana Galasport Carbon Elite kapealapainen merimela (pituus 220cm ja lapakulma 45 astetta).­

Sulkavan suursoudut

Soutuneuvosten vuorosoutuvenekunta (kuvassa kajakin edessä, kuva vuoden 2009 startista) malttoi pitää vuoden tauon. Vieroitusoireet kävivät niin koviksi, että venekunta starttaa huomenna jälleen. On se sen verran hyvä treenilenkki sataselle, että ensi vuonna on pakko lähteä kajakilla mukaan.

Toivotan kaikille huomisen hellestartin osallistujille onnea. Toivottavasti tuosta joukosta edes jokunen innostuu vielä näillä kesävesillä sataselle.

Soutuneuvosten motto: Se mikä kunnossa hävitään, voitetaan vittumaisella luonteella.

Kesä parhaimmillaan - suorituksia odotellaan

Vedet ovat lämmenneet ja biopolttoaineella kulkevat alukset elävät parhainta aikaansa. Sulkavan suursoudut soudetaan ensi viikonloppuna. Sulkavalta saatu harjoitusvaste on parhaimmillaan kuukauden päästä eli elokuun alussa.

Netin perusteella Helsingin Merimelojien linjaliikenne välillä Hki - Skörvö on ollut vilkasta ja vauhdikasta. Josko vihdoin noista pitkän matkan vauhtikoneista joku innostuisi sataselle. Säännöt kun nyt sallivat kaiken mahdollisen.

Rovaniemeltä lienee odotettavissa jälleen kovia tuloksia, sekä suksella että kajakilla. Eikö meistä etelän miehistä ole vastusta?

Mielenkiinnolla odotan vaasalaisen melojan Mats Cederin tämän vuotista suoritusta. Ruotsin rannikon melonassa viime vuonna Mats meloi huikeita päivätaipaleita. Matsin normipäivämatka vauhteineen hyydyttää jo useimmat melojat ennen lounastaukoa.

Saisihan tähän jokunen soutajakin osallistua. Sulkavan pikamatkasta on vain pieni hyppäus sataselle. Niitä Sulkavalle hankittuja kovettumia ei pidä hukata tiskatessa. Nyt olisi soutajien esiinmarssin aika.

Oma melontani on ollut hieman sitä sun tätä. Peruskestävyyttä pääsin onneksi hiomaan sisävesillä kesäkuussa. Kävin soutajaveljeni kanssa melomassa Jyväskylästä Sonkariin. Kuusi sulkua ja loppumatkan isot sisävesiselät olivat matkan ehdottomasti parasta antia. Jokohan tuokin soutaja taittaa matkaa ensi vuonna kasvot menosuuntaanpäin?

Omaa ennästystäni lähden elokuun alussa jokatapauksessa hakemaan. Kalusto on vielä päättämättä. Tuulisella kelillä on alla XP18. Tyyntä jos pukkaa harkitsen kuntokajakki Flashiä. Okei, vannoin joskus Sulkavan jälkeen, että ei enää ikinä tässä pulkassa, mutta se nyt vaan liikkuu niin kepeästi.

.:

.:

Hyvää treeniä tarjolla - erämelonnan SM-kisat Helsingissä

Avokanoottiyhdistys järjestää erämelonnan SM-kilpailut Helsingissa 13.-15.5.2011. Kilpailu on oiva tilaisuus tutustua Helsingin melontavesiin ja kohottaa kevätterässä olevaa melontakuntoa.

www.eramelonta.fi/

YOURS TRULY 100K 2011

Tämän blogin oli tarkoitus loppua. Nettikilpailu ei tavoittanut järjestäjien lisäksi kuin nelja muuta. Samaan aikaan oli ruotsalaisella sivustolla melojille monipuolinen nettikisa vapaammilla säännöillä.

http://www.dailypaddle.com/

Suosittelin kirjautumista kyseiselle sivustolle YT100WF:n voittajalle, Pekka Hytöselle. Pekka nousikin kokonaiskisassa kolmanneksi sekä pitkillä matkoilla ja myötätuulikisassa neljänneksi.

DailyPaddle-sivustolla kisattiin useilla matkoilla ja käytettiin pisteytystä yhteistuloksien laskemiseksi. Idea oli kiinnostava ja motivoiva. Kuvittelin, että tänä vuonna suomalaiset olisivat maaotteluhengessä rökittäneet ruotsalaiset. Vähäisen osallistujamäärän takia monipuolinen ja mielenkiintoinen kilpailu loppui vuoteen 2010.

Täten köyhän miehen kestävyyskisa jatkukoon. Soutajat ja melojat, haastakaa itsenne ja vuoden 2010 tulokset.

TULOKSET 2010

1. Pekka Hytönen, Rovaniemi: 13:44, surfski.

2. Olli Sälevä, Rovaniemi: 16:20, merikajakki

2. Ilkka Vaara, Rovaniemi: 16:20, merikajakki

4. Pekka Kortelainen, Helsinki: 16:42, merikajakki

5. Timo Kortelainen, Järvenpää - Antti Lehtinen, Kerava: 16.44, vuorosoutuvene

KUNNIAMAININTA ja moraalinen hopea

Mats Ceder, Vaasa: 14:52, merikajakki (Kilpailun ulkopuolella, ympyräreitti)

Roi meloo ja kovaa - osa 2; 100 km melonta Rovaniemen Perunkajärvellä 21.8.2010

Kuva: Olli Sälevä (kuvassa kisan voittaja Pekka Hytönen)

Toinen kertomus pohjoisesta julkaistaan vasta nyt. Syynä ei ole julkaisupolitiikka, vaan unohdus seurata sitä sähköpostiosoitetta, johon tulokset ja tarinat piti lähettää. Koska kukaan muukaan ei ollut alkusyksyyn mennessä käyttänyt annettua osoitetta, en sitä enää syyskuun jälkeen tarkistanut. Sori.



Tulimme Ollin kanssa huoltotukikohtaan Kotalan mökille jo edellisiltana. Yöllä tuli nukuttua ihan kohtuullisesti vaikka vatsassa tuntui pyörivän perhosia jo illalla. Aamulla nousimme noin tunnin ennen sovittua lähtöaikaa aamupalalle. Tunti vierähti nopeasti syödessä ja erilaisten valmistelujen merkeissä. Liikkeelle pääsimme klo 5:34 pilvipoutaisessa säässä noin 5 asteen lämmössä. Kolmanneksi melojaksi lupautunutta Peksiä ei näkynyt. Ollilla oli allaan Point 65 Crunch rocker ja minulla Bigfoot. Perunkajärvi, jossa meloimme, on noin 15 km pitkä ja kohtuullisen kapea järvi. Kotaloiden mökki on suunnilleen järven keskikohdalla.

Pieni tuulenviri puhalsi kaakon suunnasta ja päätimme lähteä vastatuuleen eli kohti järven eteläpäätä. Melontavauhtina pyrimme pitämään ennalta sovittua 7 km/h. Tuulen vuoksi tavoitevauhti ei tuntunut niin helpolta kuin olin ennakoinut. Käänsimme järven alapäässä kutakuinkin tavoitevauhdissa. Paluumatkan aluksi Peksi tuli surfskillä vauhdilla vastaan ja hän kävi pikaisesti kääntämässä ja liittyi seuraamme. Hyvin pian kävi ilmi, että surfskillä ei kannalta passailla retkikajakkien mukana, ja niin Peksi lähti omille teilleen.

Ajassa 2:12 mittarissa oli 15 km ja pidimme mökillä 10 minuutin tauon. Tauon jälkeen kävimme lenkin järven yläpäässä ja noin 30 km kohdalla pidimme pidemmän, 22 minuutin tauon. Aikaa lähdöstä oli tuolloin kulunut 4:26. Toisella kierroksella päätimme hieman joustaa säännöistä ja kiertää pari lahtea jatkaaksemme kierroksella melottavaa matkaa. Näin meidän ei kenties tarvitsisi meloa kolmen kierroksen päälle pientä lisälenkkiä. Toista lahtea kiertäessämme noin 40 km:n seudulla tunsin vauhtimme hieman hiipuvan. Myös gps kertoi samaa. Ajattelin, että Ollilla alkaa matka painaa ja epäilin jo, että hän joutuu varmaan keskeyttämään. Meloimme lahdesta pois ja jatkoimme matkaa eteenpäin ja Ollikin tuntui taas piristyvän, etenkin kun saimme syödä Tiinan tekemää maittavaa ruokaa 53 km kohdalla pitämällämme 24 minuutin mittaisella tauolla. Toisen kierroksen yläpään käynti sujuikin jo tavoitevauhtia ja pienen tuulenvireen laantuminen tuntui henkisesti piristävältä. Pidimme kuitenkin taas 67 km:n kohdalla reilun tauon, 25 minuuttia.

Minä olin lähtenyt aamulla liikkeelle tuulipuku päälläni ja etenkin oikeanpuoleisesta kuppilavasta roiskuva vesi oli kastellut minut pahasti. Vaikka sää oli lämmennyt jo yli kymmenen asteen, paleli minua hieman ja alkukesällä oikeaan käteen saatu lievä jännetupentulehdus antoi taas merkkejään. Niinpä vaihdoinkin kuivan kerraston ja kuivapuvun ylle ja toivoin sen helpottavan käden oireiluja. Jouduin kuitenkin nappaamaan muutaman särkylääkkeen käden kipeytyessä loppumatkan aikana.

Kolmannella kierroksella laskimme, että meille riittää jos käymme kiertämässä vain toisen lahden lisälenkkinä. Lahtea kiertäessämme tunsin taas vauhdin hiipuvan. Keskustelimme tästä ja kun vauhti taas järvenselälle palattuamme parani, totesimme hiipumisen johtuvan siitä, että Ollin kajakki on herkempi matalalle vedelle. Näin meitä rankaistiin sääntöjen rikkomisesta! Muutoin kolmannen kierroksen alapään käännös meni kohtuullisissa voimissa. 86 km:n kohdalla piti kuitenkin tankata taas kunnolla, jotta jaksamme perille saakka. Tämä tauko kesti 21 minuuttia. Viimeisen lenkin aikana saimme ihastella täysin tyventä järvenselkää ja upeasti loistanutta laskevaa aurinkoa. Olisipa ollut kamera mukana!

Klo 21:54 rantauduimme tasan 100 km gps:n mittarissa. Aikaa melontaan kului kaikkiaan 16 tuntia ja 20 minuuttia. Taukoja tuossa ajassa on 1 tuntia 42 minuuttia. Keskinopeus tauot mukaan lukien oli 6,1 km/h. Ilman taukoja (eli liikkeelläoloaika) keskinopeus oli 6,8 km/h. Jäimme siis hieman tavoitellusta keskinopeudesta. Minä olisin ehkä voinut pitää hieman suurempaa nopeutta lähinnä kajakkini paremman nopeuden avulla, mutta henkisesti matka olisi ilman seuraa ollut taatusti raskaampi. Peksi meloi matkan surfskillä ajassa 13 tuntia 44 minuuttia. Aikaero ei tullut pelkästään nopeammasta kajakista, sillä hänen melonnassa oli silminnähden enemmän tempoa kuin meillä.

Minä olen sen verran yllytyshullu ja kerään kilometrejä mielelläni, että uskon asettavani itseni vastaavaan rääkkiin uudestaankin.

Tässä vielä faktaa:

16:20, Olli Sälevä, Point 65 Crunch Rocker, mela Bracsa Typhoon 60.
16:20, Ilkka Vaara, Bigfoot #1, Galasport hiilikuitu kuppimela