Kausi avattiin suunnitelmien mukaan 3. tammikuuta. Päivää olivat edeltäneet lauhat kovatuuliset päivät. Santahaminan luoteiskulmasta löytyi pienen pieni sula spotti, josta aallokon keinuttamien jäälohkareiden välistä livahdettiiin vesille.
Päästyäni vesille huomasin koonneeni katkolendalin vasenkätiselle. Harkitsin palaavani rantaan, mutta päätin kokeilla. Vasenkätisenä olen melonut aina oikeakätisellä lapakulmalla. Vasenkätinen lapa tuntui hetken erittäin vieraalta, mutta noin 10 minuutin melonnan jälkeen melonta sujui "rennosti". Puristin tiukasti vasenta, jotta muistaisin, että nyt on melan pyörähdettävä oikeassa kourassa. Vielä 10 minuuttia ja melonta sujui jo rennosti vailla turhaa puristamista. Puolen tunnin kohdalla pystyin jo ottamaan maksimispurtteja miettimatta lapakulmaa. Ehkä vasenkätisen aivojen ristiinkytkentä auttoi tässäkin?
Tuuli oli tyynehkö ja kylmän veden viskositeetti piti loivat laineet laiskoina. Meloimme satunnaista siksakkia nähtävyyksiä katselemassa. Valokuvasimme ja spurttailimme innokkaina kuin laitumelle lasketut.
Aikamme kierreltyemme kävimme kurkkaamassa alkuperäistä ykkösrantaamme. Vesi oli jäätymisen partaalla. Meloimme jäätyvässä hileessä. Vesi/hile oli kuitenkin auki rantaan saakka. Rannan lähellä kellui muutamia isoja jäälauttoja. Päätimme että leikimme jäälautoilla ja rantaudumme tässä. Auton hakemiseen oli vain viiden minuutin kävely.
Meloimme vauhtia ja nousimme kajakeilla jäälautoille. Hinasimme naskaleilla itsemme lautan päälle. Olen tehnyt aiemmin hyljelähdön jään reunalta ja palannut samasta kohtaa. Silloin meloin muovikajakilla. Homma sujui helposti ja liukkaasti. Meloimme muovikajakeille nytkin, mutta yllätys oli suuri. Kovallakaan vauhdilla ei kajakki tahtonut nousta kunnolla lautan päälle. Naskaleilla kiskominen oli työlästä. Kajakkki jarrutti eikä juurikaan liukunut jään pinnalla. Meillä molemmilla oli P&H:n kajakit, Scorpio ja Delphin. Molempien runko on pinnaltaan karkea. Liekö sillä tavoiteltu pienempää hydrodynaamista vastusta. Jäällä ne eivät ainakaan liu.
Huippureissu. Oli upeaa päästä talvisille vesille. Vesillä ei ollut muita liikkujia. Satunnaiset jäälautat ja vesilinnut olivat ainoita seuralaisiamme. Työtä vesillepääsy tuotti kesäkeliin verrattuna merkittävästi enemmän. Kajakit oli raahattava vajasta parkkipaikalle, parkkipaikalta auton katolle, auton katolta taas hinaten rantaan ennen kuin päästiin vesille. Mutta kyllä se kannatti.
