Ja rannikkoja melovat...

Tulevana suvena ovat Suomen rannikkoa lähdössä melomaan tälläkin palstalla kunnostautuneet Ilkka Vaara ja Pekka Lassila.

Alla linkit :

Pekka Lassila

Ilkka Vaara

Ruotsin rannikkoa lähtevät koluamaan Matti Rehtola ja Jukka Olanterä. Heidän valmistautumistaan ja aikanaan matkan etenemistä voi seurata täältä:

Ruotsin rannikko

OAC Kar 147 - pikatesti

Ne eivät ole sukset. Eivätkä ne ole lumikengatkään. Joku käyttää termiä liukulumikenkä, mutta sekin hieman sorahtaa. 

Samantyyppisillä suksillä hiihdettiin ja hiihdetään Altai-vuoristossa. Altai sijaitsee Keski-Aasiassa. Sitä rajaavat Venäjä, Mongolia, Kiina ja Kazakstan. Paikallisten metsästäjät ovat ensimmäiset hiihtäjät, jotka ovat päätyneet kirjoitettuun historiaan. Tässä kohtaa ei kannata hitsata. Kirjoitettu historia lylystä ja kalhusta on valitettavasti hieman nuorempaa kuin kiinalainen dokumentaatio Altai-alueen lyhyehköistä löysäkärkistä ja voimakkaasti kippurakärkisistä suksista. Altai-metsästäjillä pidon ei tarvinnut tulla hartioista. Pohja oli päällystetty koko matkalta nousukarvoilla. En tiedä oliko se irroitettavissa laskuja varten.

Parin välivaiheen kautta altaivaikutteiset sukset ovat päätyneet suomalaiseen tuotantoon. Outdoor Action Finland lienee Free Heelsin peruja. OAC:n Kar 147:t ovat suomalaista osaamista ja tuotantoa. Pituus on nimenmukainen 147 cm. Kirjoitettavuuden vuoksi kutsun niitä suksiksi. 

Sukset ovat leveähköt ja tiimalasimuotoiset. Teräskantti yltää lähes päästä päähän. Suksien kärjessä on soviva määrä joustavuutta, jotta ne nousevat upottavassa hangessa pinnalle. Sukset kantavat upottavassa lumessa lähes yhtä hyvin kuin metsäsukset. Siteenä on X-Trace, joka mahdollistaa tavallisen vaelluskengän suht´ tukevan kiinnittymisen sukseen. Suksissä on hieman enemmän jalkavuutta kuin aiemmissa toisaalla valmistetuissa vastaavissa (Altai Skis Hok 125 ja 145). Pohjassa on keskiosassa kiinteä skini eli pitokarvoitus.

Tässä kirjoitetut kokemukseni perustuvat yhteen reilun tunnin mittaiseen rymyämiseen. Ensikokeiluni sijoittuu maastollisesti eteläiselle ranta-alueelle. Maastoprofiilissa tiheäkuvioiset korkeuskäyrät halaavat toisiaan. Maasto on pienipiirteistä kalliota ja tiheäkasvuista rannikkoryteikköä / -puustoa.

Ylämäessä pito on oivallista. Suksillä pääsee suoraa nousua jyrkkiäkin rinteitä. Kun pito ei enää riitä onkin siirryttävä suoraan sivuttain nousuun. Haarakäynti tuntui aavistuksen hankalalta. johtuneeko suksien leveydestä. Sivuttain nousulla pystyy kapuamaan erittäin jyrkkiä kalliotöyräitä. Teräskantit purevat tarvittaessa hyvin kovaankin hangen pintaan. 

Suksien hiihdettävyys on siinä ja tässsä. Noin kuuden asteen pakkasessa hiihdetty testitelmuaminen osoitti, että kovalla jäätyneellä pinnalla luisto on heikko (niin eiväthän nämä ihan sukset olleetkaan). Upottavassa vitilumessa niitä pystyi luistattamaan lähes samanverran kuin metsäsuksia. Tasatyönnöstä ei kannata haaveilla.

Alamäessä ei vauhti sekoita päätä. Jyrkissä mäissä pääsee kyllä laskemaan. Auttava telemarktekniikka on paras laskettaessa vitilumessa jyrkkiä rinteitä. Hidas laskunopeus mahdollistaa jyrkätkin laskut pienipiirteisessä ja kasvillisuudessaan tiheässä maastossa.

Sukset ovat ketterät. Niillä voi kiivetä, hyppiä ja laskea sellaisessa maastossa jota arastelisi jopa sulan maan aikaan kenkäpelillä. Parhaimmillaan ne ovat upottavassa hienossa lumessa. Pitokarvoituksen voitelu  jollain soveliaalla aineella saattaa parantaa luisto-ominaisuuksia.

Kuka tuollaisia sitten tarvitsee? Voisin kuvitella vaativassa maastossa liikkuvan valokuvaajan tai metsästäjän arvostavan suksien ominaisuuksia. Itselleni ne ovat väline jolla syvän lumen aikana pääsee liikkumaan siellä missä haluaa. Kuljeskelua, rymyämistä ja laskemista maastossa, jossa eräsuksi ei ihan toimi ja lumikenkä tuntuu tylsältä tai teennäiseltä. Minulle niistä tuli kuntoiluväline niihin päiviin kun ei halua höylätyille laduille.

Tunnin testini aikana sydän jyskytti ja paita kostui. Ryntäilin, kiipesin, laskin ja kokeilin kaikkia mahdollisia ja mahdottomia reittivalintoja. Ainoastaan tiheä tuulen kaatama kuusikko tuntui ...hmm ei mahdottomalta mutta liiian työläältä. Välillä kävin tasaamassa korkeaa sykettä meren jään nietoksissa. Jäällä pääsin ihailemaan laskeneen meren pinnan esiin työntämiä kiviä, joiden ympärille jää näytti räjähtäneen jäätyneiksi terälehdiksi. Murtomaahiihto perinteisellä tyylillä on talvinen lempilajini. Nyt se on saanut vaihtoehtoisen toteutustavan, jolla pääsee tutustumaan enstistä paremmin rannikon ja läheisten saarien pikkupiirteiseen maastoon.

Säännöt 2013 - keskustelu on avattu

Alla on sääntöehdotus vuodelle 2013. Luonnos on koottu keskustelujen ja kommenttien perusteella. Kommentoikaa.

Sääntöluonnoksen alla ovat omat perusteluni tälle ehdotukselle

1. Kilpailulajeja on kaksi:
A1. 100km
B1. 24h 2. Kilpailusarjoja on kaksi:
A2. myötävirta joella
B2. virtaamaton vesi
3. Kilpailureitti on vapaasti valittavissa. Reitti voi olla joella, järvellä tai merellä. Reittien ei tarvitse olla vertailukelpoisia.
Kukin kuitenkin kirjatkoon suoritustietoihin olosuhteet ja reittivalinta, joissa melottiin. Esim "ympyräreitti merellä iso saari kiertäen" tai "järvellä 10km:n kierrosta" tai "Ounasjoella tulvavedessä myötävirtaan" tai rannikkoa merellä pisteestä A pisteeseen B".
4. Matka on 100km ja 24 tuntia. Kukin kilpailija vastaa ajan ja matkan mittaamisesta itse. Matkan mittaamiseen suorituksen aikana suositellaan GPS-laitetta.
5. Kilpailukalusto voi olla mikä tahansa lihasvoimalla liikkuva vesikulkuneuvo. Liitä kertomukseesi kuvaus kalustosta: merkki, malli, pituus, leveys etc. (kuntokajakki, merikajakki, vuorosoutuvene, kirkkovene...Esimerkkiä voit katsoa aiemmista raporteista).
6. Kilpailukausi on huhtikuun alusta lokakuun loppuun.
7. Suoritustiedot lähetetään osoitteeseen: YT100WF ät gmail.com
8. Kukin vastaa omasta huollostaan ja turvallisuudestaan kilpailusuorituksen aikana.

Ehdotuksen perustelut:

Matkoina säilytetään vain 100km ja 24h. Molemmat matkat ovat ultramatkoja. Näiden sivujen pääasiallinen tarkoitus on kannustaa ihmisiä ylittämään itsensä, joten matkat olkoot myös sellaisia.

Tasavertaisuuteen kilpailusuorituksissa päästään vain silloin kun kilpailijat ovat samassa kilpailussa samalla lähtöviivalla. Verkkokilpailussa se ei ole mahdollista. Myötävirran ja sileän erottamisella ei ole tarkoitus väheksyä jokimelonnan/-veneilyn vaativuutta. Tulva-ajan myötävirtamelonta on teknisesti ja fyysisesti äärimmäisen vaativa ja raju suoritus. Se kuitenkin on eri laji kuin sileän melonta. Annetaan molemmille niille kuuluva arvo.

Messut menivät sivu suun? Ei hätää

Jos et ehtinyt venemessuille kampaamaan melojaa kiinnostavia osastoja, Pekka Lassila on ratkaissut ongelmasi. Erinomainen artikkeli siitä mikä meitä kiinnostaa:

Venemessut

Mikäli GoExpo eli retkimessut jäivät käymättä, voit tutustua niiden antiin samasta blogista. GoExpo trilogian linkit tässä:

GoExpo1

GoExpo2

GoExpo3

Lassilan sivut kannattaa merkitä suosikeihin.