Tervetuloa kisaamaan!

KOTIVESIULTRA on nettikilpailu melojille

1. Kilpailulajeja on kaksi:

A. 100km

B. 24h

2. Kilpailusarjoja on kaksi:

A. Kilpasarja

B. Joki- ja retkisarja

lauantai 26. marraskuuta 2011

Listat - mikä melonnassa kosketti minua tänä vuonna



Listojen laatiminen irrelevanteista ja absurdeista aiheista on tämän hetken juttu. Niinpä laadin oman vapaavalintaisen listani. Listan otsikko on mikä melonnassa kosketti minua tänä vuonna.

Lista on henkilökohtaisiin tunnetiloihin perustuva. Järin syvällinen se ei ole otsikostaan huolimatta. Eikä edes pitkä.

1) Greeland T

2) Mitchellin eskimomela

En saanut tänä vuonna satasta melottua. Onnistuin kuitenkin viettämään monia hienoja hetkiä melonnan parissa. Retki veljen kanssa pitkin Savon sulkuja oli ehdottomasti melontaurani hienoimpia. Yksittäisistä melonnoista helmikuinen melonta jäärajan ulkopuolella oli mieleenjäävä. Miksi kuitenkin nostin listalle mökille ostetun käytetyn kajakin, joka on ahdas? Miksi nostin listalle puisen melan, joka ei tehokkuudeltaan ikinä pärjää euromelalle puhumattakaan kuppimelasta?

Greenland T on se tilavampi Greenland. Mahdun siihen juuri ja juuri. Jalkaterät eivät kyllä oikein mahdu. Tällä painolla Greenlander makaa kanttiensa varassa. Se on herkkä kallistuksille ja kiihdytyksille. Se toi minulle tunteen, jota en ole ikinä ennen melonnassa tuntenut. Pyöräilyn suhteen sain saman tunteen päästessäni polkemaan ensimmäisellä fixed gear -polkupyörälläni. Tässä on kaikki, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.

Syksyllä mökillä emme ehtineet meloa Greenlandia kuin hiukan muutamana päivänä. Greenlandin koemelonta oli kuin kutina jota ei rapsutettu tarpeeksi. Greenland palaa toistuvasti mieleeni. Mieli odottaa kevättä, mökkiä, sulia vesiä ja melontaa Greelandilla.

Greenlandista ei ole minulle satasen kisapaatiksi. En ole aktiivinen eskimorollaaja. En harrasta perinnemelontaa. Silti se vei sieluni. Sonkari sulaa ensi keväänä. Sulloudun Greenlandiin enkä edes yritä selvittää mikä siinä kiehtoo. Minä vain melon.

Mitchellin eskimomela oli ensimmäinen tuon lajityypin mela jota kokeilin. Epäortodoksisesti meloin sillä Santahaminan ympärillä koelenkin Point XP18:lla. Mela ja kajakki sopivat tyylillisesti toisilleen kuin alitehoinen amerikkalainen puolivalmistemoottoripyörä jota ajetaan gore-puvussa ja integraalikypärässä. Kymmenen sekunnin epäröinnin jälkeen mela tuntui hyvältä. Haptinen tuntuma melaan oli poikkeuksellinen. Pikkusormet lepäsivät lavan levennyksen reunoilla. Työkulman kontrollointi oli miellyttävän helppoa mikrokontrollointia. Vesituntuma kertoi heti, jos lapa ui vedessä väärin. Mela ei tarjoa kuppimelan superpitoa. Korkealla melontafrekvenssillä päästään kuitenkin hyvään retkivauhtiin. Melan kulku vedessä on vaivatonta. Eskimomelalla melonta säästää voimia, niveliä ja mieltä.

Kahta edellälistattua ei voi erottaa toisistaan. Yhdessä ne ovat hauska ja mieltä lämmittävä kokonaisuus. Siksi molemmat ovat listalla - yhdessä.

En hylkää kuppimelaa. En hylkää kevytkulkuisen kisapaatin etsimistä. Greenland ja Mitchell eivät ole osa melontakuntoiluani. Ne ovat harmoniaa, estetiikkaa ja mielenrauhaa.

Laittakaa kommentteihin niitä syvällisempiä listoja tai ehdotuksia listojen aiheiksi. Voitte vastata myös tähän listoitukseen. Mikä kosketti sinua melonnassa tänä vuonna?

perjantai 18. marraskuuta 2011

Sulat vedet jouluun saakka

Kalastajat Päijänteellä ovat ennustaneet, että Päijänne pysyy sulana ainakin jouluun saakka. Tällä hetkellä veden lämpötila on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen korkea. Lämpimään veteen on varastoitunut sellainen määrä energiaa, että sellaista keliä ei ole olekaan, joka sen jouluksi jäädyttäisi. Paitsi se yksi, muistuttavat kalastajat. Jos sataa sakean rännän, joka jää pintaan kellumaan ja heti pakastaa kovasti. Todennäköisyydet ovat kuitenkin sellaiset, että jouluuun saakka kalastetaan, totesivat kalastajat.

Meidän etelän asukkaiden täytyy muistaa, että Päijänne on tilavuudeltaan hieman suurempi kuin muut etelän järvet. Eli sulana saattavat hyvässä lykyssä pysyä muutkin vedet, mutta takeita ei ole. Merelle Päijänteen sääntö toimii.

Jouluun saakka melotaan.

torstai 17. marraskuuta 2011

Nopeaa kajakkia hakemassa? - New Wave

Kajakin nopeuteen vaikuttavat rungon pituuden ja leveyden suhde sekä pohjan märkäpinta-ala. Karkeasti tuomittuna V-pohjaisissa on suurempi märkäpinta-ala kuin pullopohjaisissa. Eli pullopohjaiset uivat kepeämmin. Tähän en listaa matemaattisia perusteluja edellä mainituille hypoteeseille, mutta lupaan kaivaa ne seuraavaan esilletuloon.

Kannattaa muistaa, että kajakin nopeus ja kevytkulkuisuus ovat kaksi eri asiaa. Tai oikeastaan se on hetteikkö, jossa terminologialla on merkitystä. Suojuoksu ei ole vahvimpia alueitani, joten mennään esimerkeillä. Käytän esimerkkinä lemmittyäni Kayak Sportin Artisania ja nopeiden kajakkien sankaria Nelon Inukia. Molemmat ovat omalla sarallaan klassikoita ja ikoneita.

Yksinkertaistan äärimmilleen. Inuk on nopea ja Artisan on kevytkulkuinen.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että sileällä vedellä Artisania meloo nopeudella 7-8 km/h vähemmillä tehoilla kuin Inukia. Kun oikein revitään Inukia pystyy melomaan nopeammin kuin Artisania. Melontanopeuden ollessa noin 9 km/h on Inuk kevytkulkuisempi.

Tämä siis pelkän runkovastuksen mukaan arvioituna.

Inukissa melonta-asento ja kajakin kapeus mahdollistavat tehokkaamman jalkojen käytön. Inukin kapea kansi mahdollistaa myös tehokkaamman melan käytön. Yhtälailla kesivertomeloja etenkin väsyneenä saattaa tuntea Inukin kiikkerämpänä. Epävarmuuden tunne vaikuttaa melontatekniikkaan. Kokenut meloja väsyneenäkin pystynee tuottamaan Inukilla parempia tehoja kuin Artisanilla. Keskivertomeloja taas saa itsestään irti pitkillä matkoilla enemmän Artisanilla (tai vast).

Mitä me tästä opimme. Se sinulle oikea kajakki on sellainen, joka kulkee kevyesti ja jota pystyt melomaan rennosti kaikissa olosuhteissa. Rauli Rautavuori meloo Inukiaan kaikissa keleissä rennosti. Minä en melo Inukia rennosti kuin suht tyvenellä (toistaiseksi).

Irlannin ympärimelonnan ennätysmiehet harkitsivat ottaako Inukin vain Rockpoolin Taranin. Valinta päätyi Taraniin. He arvelivat, että kovassa kelissa uupuneina Inuk olisi heillekin liian kiikkerä. Mahdollisen uupuneisuuden aste oli määritelty erittäin korkeaksi. Tavoitteena oli meloa hard-core kierros Irlannin ympäri vähillä varusteilla mahdollisimman nopeasti mukavuudesta piittaamatta.

Pikainen kalustoarvio Taranista linkissä:

http://roundireland2011.blogspot.com/2011/05/gear-reviews-rockpool-taran.html

Inuk on edelleen nopeiden kajakkien klassikko. Muitakin nopeita ja kevytkulkuisia toki löytyy. Olen koonnut alle kuvakavakadin nopeista ja kevytkulkuisista tai sellaiseksi väitetyistä kajakeista. Niitä kaikkia yhdistää yhteinen piirre. Kajakin vesilinjan pituutta on pyritty kasvattamaan keulan pystysuoralla muodolla. Muoto on tuttu nopeista moottoriveneistä, purjeveneistä, surffisuksista, kilpakajakeista ja sulkavalaistista soutuveneistä. Osalla on näyttöjä, osalla ei. Oman artikkelin aihe olisi niiden käyttäytyminen erilaisssa tuuliolosuhteissa ja surffissa.

Osaa alla mainittuja kajkkeja on koeteltu kokeneissa käsissä Suomessakin. Rauli Rautavuoren blogia selaamalla löytyy kattavia analyyseja ainakin Inukista (se referenssi, joka ei löydy kuvista), Taranista, Nemosta ja Speedlinerista.

http://raulirautavuori.wordpress.com/

Ja tässä nämä uuden aallon kajakit:

Point65 XP18
Kuva: http://www.point65.com

Rockpool Taran
Kuva: http://www.rockpoolkayaks.com/

Epic 18X Sport
Kuva: www.epickayaks.com

Lettmann Speedliner
Kuva: www.lettmann.de

Valley Rapier 18
Kuva: www.valleyseakayaks.com

KayakPro Nemo
Kuva: www.kayakpro.com

Tiderace Pace 18
Kuva: www.tideraceseakayaks.com

Sea Kayaking UK Cadence Sea
Kuva: www.seakayakinguk.com

Seabird Designs H2O
Kuva: http://www.seabirddesigns.com




maanantai 7. marraskuuta 2011

TULOKSET 2011

Tämän vuoden kilpailu oli kärjen osalta kovatasoisempi kuin koskaan ennen. Rehellisyyden nimissä on todettava, että suoritusta eivät merkkauttaneet muut kuin mitalikolmikko. Verukkeina tällä kertaa olivat kiire, työt etelässä ja flunssa. Työt etelässä ovat validi selite. Eihän napapiirin eteläpuolelta ole juurikaan menestystä tässä virtuaalikisassa tullut. Eli nyrkkeilijäksi kasvetaan Bronxissa ja Ikurissa. Melojaksi tullaan Rovaniemellä ja muilla pitkän talven alueilla.

Ilkka Vaara otti nousukiidon uusilla säännöillä ja paransi sijoitustaan viime vuoden jaetulta kakkossijalta tämän vuoden voittoon. J-P Pohjalainen ja Pekka Lassila debytoivat satasella hyvin tuloksin. Kipinä on syttynyt ja mitalistit tultaneen näkemään ensi vuonna puolustamassa kynsin hampain sijoituksiaan. Sekä Pohjalaisella, että Lassilalla on potentiaalia parantaa tulostaan alle 14 tunnin. Tasaisen veden melojien kannattaa henkisesti valmistautua siihen, että kärkisijoja ei katsella 14-alkuisilla ajoilla.

Innoitukseksi meille onnettomille, jotka emme saaneet edes tulosta aikaan. Tämän vuoden kärki:

1. Ilkka Vaara 12.09, Bigfoot#1, Ounasjoki
2. Juha-Pekka Pohjalainen 14:24, Avalon Melanie, Kallavesi
3. Pekka Lassila 15:46, Tahe Reval, Vanajavesi - Hiidenjoki


Onnittelut mitalikolmikolle.

Ensi vuonna saatetaan nähdä uusi aluevaltaus tässä kisassa. Veljelläni on jo kolme tulosta sataselta soutaen. Vuonna 2012 soutajaveljeni Timo aikonee vetää perinteisen soutusatasen ja myöhemmin syksyllä toisen satasen meloen. Ensimmäinen satanen on perinteinen elokuun alussa melottava/soudettava, mutta tänä vuonna väliin jäänyt, Vanajavesi 100K. Toisen Timo meloo syyskuussa. Silloin melotaan ensimmäistä kertaa Sonkarin Satanen Sisä-Savossa. Olen mukana molemmissa tapahtumissa meloen.

Ihan vain tiedoksi ulkopuolisille, jos asia jäi mietityttämään. Vanajavesi 100K on kutsukilpailu, johon on vuosittain kutsuttu vain yksi kajakki ja yksi vuorosoutuvene. Tapahtumaan osallistujille on kuitenkin painatettu T-paidat.

Ensimmäinen Sonkarin satanen toteutuu todennäköisesti ensi vuonna. Vuodelle 2013 harkitsemme kutsukilpailun laajentamista. Voisimme ottaa muutamia soutajia ja melojia mökki- ja telttamajoitukseen mökkivesillemme. Virallisesti se ei olisi järjestetty kilpailu, vaan retki, jossa jokainen edelleen vastaa itse matkansa mittaamisesta (toki reitti on jo ennalta annettu) ja ajanotosta sekä huollosta. Yhtenäistä satasen lenkkiä ei saada, vaan kierretään 3-5 kertaa määrätty lenkki. Huoltopaikan voi kukin rakentaa mökkirantaan. Laiturin molemmin puolin on helpot matalat hiekkarannat. Tämä on vielä ajatuksen asteella, mutta jos se vaikuttaa kiinnostavalta niin kommentoi. Nykyisillä asetuksilla kommenttien pitäisi päästä suoraan läpi. Vuoden 2013 osalta ajankohta on vielä auki, mutta se tullee olemaan elokuun alku tai syyskuu.

Kaikki siis viimeisille soutu- ja melontalenkeille. Peruskuntokausi alkakoon. Kuvassa mahdollisen Sonkarin Satasen kisavedet.