Mediassa on käyty keskustelua souturetkeilystä ja sen uudelleen keksimisestä. Mediassa retkeilyyn on tarjottu pulleaa peruspaattia tai lasikuituista mökkivenettä. Keskustelun taso on ollut luokkaa liivit päälle ja hanskat käteen. Ymmärrän toki, että tällä herätellään niitä tuhansia mökkiveneen omistajia. Herättely on turhaa. Mökkivene on hankittu katkiskalla käyntiä varten.
Herätellä pitää niitä tuhansia Sulkavan kävijöitä. Sulkavalle harjoitteleva soutaja harjoittelee tuulessa ja tyvenessä. Treeniä vedetään muskeliveneiden peräaallossa keikkuen ja joskus siitä surffia hakien. Sulkavan kävijät voisivat laajentaa repertuaariaan retkeilyn suuntaan. Jos epäilyttää, että harjoitusvaikutus ei ole riittävä vedettäköön sitten sellaista voimaretkeilyä.
Olen joutunut kajakilla repimään pitkää päivää vauhdista pitävien soutajien matkassa. Tyynessä vene on nopeampi. Sivu- ja myötätuuli antavat kajakille aikaa odotella venettä saapuvaksi. Erojen hyväksyminen mahdollistaa kajakin ja veneen yhteisen retkeilyn.
Retkeily parantaa soutajan lajinomaista kelikykyä. Retkellä vääntäytyy haastavampaan keliin herkemmin kuin lenkkisäätä katsellessa. Normaalia haastavammat tuuli- ja aalto-olosuhteet opettavat veneen hallintaa. Vuoro- ja monisouduilla opitaan yhteistoimintaa haastavissa olosuhteissa. Ei tarvitse sitten Sulkavalla kiukutella, jos selällä vähän viuhuu.
Olen retkeillyt kajakilla sulkavalaisen vuorosoutuveneen kanssa suomalaissa kesäkeleissä sisävesillä. Vanajanselän ylittäminen kovassa tuulessa oli kajakillekin mieleenpainuva kokemus. Kajakin nopeus laski ylityksessä alle neljään kilometriin tunnissa. Osa aallloista kaatui syliin osa kasvoille. Vuorosoutuveneellä vaikutus oli vielä suurempi. Vauhti nitkutti hiukan yli 2 km/h. Vauhti hyytyi siihen, että meloja jotui vaihtamaan melan äyskäriin aaltojen kaatuessa keulasta sisään.
Saimaalla hinkattiin päivä ns suojaisaa reittiä 11-13 m/s tuulessa. Reipas myötätuuli ja sivutuuli eivät kiusaa kajakkia niin paljoa kuin sulkavalaista suorakölistä soutuvenettä. Pitkällä sivumyötäisellä osuudella surffailin puolitehoilla. Venekunta väänsi tosissaan pysyäkseen kurssissa.
Oravin satamasta lähdettiin näennäisesti tyvenessä. Sataman valheellinen tyven vaihtui selällä vallitseviin tuuli- ja aalto-olosuhteisiin. Keulan työntyessä selälle paljastui, kuinka matalaan vyöryvä aalto murtuu. Aallon korkeus oli rannan läheisyydessä sellainen, että aalto kaatui soutajan yli. Tilanne nauratti erityisesti kuivana pysynyttä vuorosoutuveneen melojaa. Monissa tilanteissa kajakin pumppu oli kätevä myös soutuveneen tyhjentämiseen. Napolla on paha kaivaa vettä lastatusta veneestä.
Linkola souti Ahvenanmaan ympäri ja sieltä Saloon. Soutuveneellä on matkattu Helsingistä Tallinnaan. Tervaa on soudettu isoilla joilla ja kovissa keleissä.
Sulkavalaisen ominaisuudet eivät ole parhaasta päästä merisoutuun, mutta sisämaassa sillä soutaa varsin kovissa keleissä. Kuormaa mahtuu kepeästi viikon tai kahden reissuun. Jos meri ja retkeily houkuttavat kannattaa katsella ruotsalaista lasikuitutarjontaa. Jos puuvene on must, niin sulkavalainen venemestari osaa takuulla tehdä meriversion sulkavalaisesta soutukoneesta.
Kuvan kaunis nuori nainen on Louise Rosenqvist, joka souti Ruotsin rannikon Venture 15 veneellä Svinesundista Haaparantaan. Matkaa karttui 2370 km 58 päivässä.
Ruotsin rannikon melontaennätys on yhä Petri Sutisella. Sutinen meloi saman etapin vuonna 1999 23 päivässä. Toki Sutisella oli etunaan hyvä harjoittelu. Sutinen meloi ensin Norjan rannikon pohjoisesta etelään. Yhden välipäivän jälkeen Sutinen jatkoi Ruotsin rannikkolle.
Summa summarum. Kiikkerä kisavene sopii hyvin retkeiyyn sisävesillä, jos soutajat ovat kokeneita. Vene ja kajakki sopivat yhteisretkeilyyn. Soutakaa, melokaa, retkeilkää ja kilpailkaa.
