Melkein 100km

Pekka Lassila melkein aloitti sileiden satasten kauden. Lassilan viikonlopun pikälle lenkille tuli mittaa 96km. Aikaa lähes satasen kului 14.08.

Alla linkki Lassilan blogiin, jossa tarkka kertomus kuvineen:
http://melontakuvia.blogspot.com/2012/05/100-kilometria-paivassa-2-melkein.html

Pikatesti - Bel Ami

Edellisen kerran olin melonut seuran Bel Amia viitisen vuotta sitten. Se on aina ollut hankalasti ylähyllyllä, koska harvat sillä melovat. Nyt se oli sijoitettu vielä ylemmäs - katon rajaan. Uusi vielä ylempi hyllytys johtui alkeiskurssista. Kurssin käyttämät kajakit oli plaseerattu helposti saataville. Hankasta sijoituksesta huolimatta sain tuolin avittamana punnerrettua Bellun alas.

Bel Ami on virolaisvalmisteinen kajakki, joka oli aikoinaan Bear&Waterin myynnissä. Se on voimakkaasti V-pohjainen ja suorakolinen, siis ei juurikaan rockeria. Keskiosassa posket pyöristyvät mukavasti ja kajakki on ohjattavissa myös kallistuksilla. Tässä kajakissa oli aluperäinen peräsin, alumiininen lapa.

Kansi nousee aukon edessä voimakkaasti ylös. Kajakkia pystyy melomaan polvet yhdessä. Penkki antaa niin hyvän tuen, että Kruunuvuoren ristiaallokossakin tuntui mukavalta ja helpolta meloa ilman sammakkoasentotukea. No, ei siinä reisitukia ollutkaan. Kovaan keliin siihen ehkä kaipaisi hieman lisätoppausta aukon reunoihin reisituen saamiseen.

Bel Ami on kevytkulkuinen ja suht nopea. Pienellä kuppimelalla 8 km/h tuntuu helpolta. Lenkkipuristuksella 9 km/h sujuu hienosti. Raja tuntuu ainakin minulla kulkevan siinä. Kiihdytys yli 10 km/h spurttiin vaatii jo runttausta.

Kaiken kaikkiaan hieno kajakki, joka pölyttyy aivan turhaan seuran ylähyllyllä. Se kulkee aallokossa kauniisti, ottaa sivuaallot nätisti ja surffaisikin jos saisi aaltoa taakse. Nyt ei riittävää aaltoa löytynyt. Jos seurallanne on Bellu, niin ottakaa se alas ylähyllyltä. Jos jossain sellainen on myytävänä, niin ilmoittakaa minulle. Mökkilaivasto kaipaa vielä yhtä kajakkia.

Jälkikirjoitus 2.10.2013:
Seuran kajakki näytti menneen vaihdossa Klaukkalaan. Toissa kesänä otin kajakin mökkivierailulle Savoon. Leikkimielisessä kaupalta mökille aikakokeessa meloin 18km yli 9km/h keskarilla ilman urheilullista valmistautumista. Bellu on 8-9km/h nopeuksissa erittäin kevytkulkuinen. Siinä on riittävät lastitilat nopeaan retkeilyyn. Bel Amilla on muistaakseni kierretty Tanskan rannikko.

Luettavaa melonnan lomasssa

Hyvän urheilutuloksen kolme keskeistä tekijää ovat: oikea harjoittelu, oikea ravinto ja oikea lääkitys. Harrastelijat joutuvat korvaamaan tuon kolmannen hyvällä palautumisella. Palautumisen lomassa on mukava lueskella lajiin liittyvää kirjallisuutta ja lehtiä. Jos ette vielä ole hankkineet Vesille kajakilla -kirjaa, tehkää se joutuin. Kirja on suunnattu melonnasta ja melontaretkeilystä kiinnostuneille. Kirjoittajat ovat pitkän linjan harrastajia ja ohjaajakonkareita. Harvinaista kyllä kirja onnistuu olemaan kiinnostava sekä aloittelijalle että kokeneellekin melojalle.

Verkosta löytyvää luettavaa kannattaa jakaa muidenkin tiedoksi. Heittelen omia verkkolinkkejäni esille. Toivon, että kommentoitte antamalla lisää hyviä melontaan liittyviä linkkejä. Liitän ne oikean palkin alaosassa olevaan linkkiluetteloon.

Adventure Kayak Magazine on suht kelvollinen julkaisu. Sitä voi lukea näköislehtenä verkossa. Lukemisen edellytyksenä on sähköpostiosoitteen antaminen. Tällöin annettuun osoitteeseen tulee julkaisijan sisarlehtien mainoksia. Jos niitä ei halua primääriin sähköpostiosoitteeseensa niin kannattaa käyttää nollatiliä.

http://www.adventurekayakmag.com/digital-magazines/back-issues.html

Malmö 24h - tulokset (vihdoin)

Kuvassa voittaja Johan Linder
Kuva: http://www.kajakrapporten.se/malmo-24-timmars-malgang/

Malmön kanava on yleensa tyyni, mutta nyt kilpailun aikana parhaimmillaan 13m/s puhaltanut tuuli sai onduloitua kanavan pintaan jo aaltojakin.

Aiempina vuosina mitaleille sijoittunut Jacob Fröslee Jonsson romahti tänä vuonna (26.). Jacob kuuluu kilpailun järjestäjiin. Vuonna 2010 Jacob voitti kilpailun tuloksella 168km, Vuonna 2011 Jacob sijoittui toiseksi yli 180km:n taivalluksella. Ymmärrykseni mukaan Jacob on melonut aiempina vuosina eskimomelalla. Intohimoinen kajakinrakentaja sai kilpailun kynnyksellä valmiiksi uuden meriraaserinsa ja meloi nyt ilmeisesti(?) kuppimelalla. Heikko tulos viittaa keskeyttämiseen jo alkumatkasta.

Alla vihdoin kilpailun koko tulosluettelo:

1.Johan Linder 193.170
2.Piotr Rosada 173.145
3.Sam Houlder 154.425
4.Morten Salomonsen 152.370
5.Jan Seremet 150.120
6.Karl-Johan Wilhelmsson 130.095
7.Rene Grønholm Geertsen 125.040
8.Peter Weyvadt 121.485
9.Marja-Liisa Ylitalo 121.485
10.Rolf Kristoffersen 120.930
11.Johan Karlsson/Johan Hunter 120.180
12.Ole Sig 110.625
13.Team OC6 108.015
14.Kenneth Riis 99.960
15.Martin Lassen 91.350
16.Lars Bjørn Jensen 76.185
17.Ewa Westh 73.975
18.Jan Tuma 72.630
19.Kristoffer Durk 71.130
20.Saied Alavei 69.075
21.Jenny Larsson 69.020
22.Annika Nielsen 68.325
23.Tommy Molen 61.215
24.Peter Dyrby 60.465
25.Heine Skaalum 59.715
26.Jacob Fröslee Jonsson 53.160
27.Mikael Solocean 38.190
28.Stefan Andersson 36.690
29.Rosie Solocean 28.080

Rovaniemi jyrää - 100km: 7.37!

Nykyisten sääntöken mukaan ei tarvitse kiertää lenkkiä tai meloa edestakaisin. Satasen voi surffata autolautan peräaallolla tai vaikka runnoa myötävirtaan. Ja niin ne ketveleet tekivät. Olli Vainio ja Ilkka Vaara rymysivät Ounasjoen kevättulvassa myötävirtaan satasen aikaan 7.37! Keskinopeus 13,3km/h! Oletan, että tuosta on paha pistää paremmaksi. Samalla Rovaniemen melojat kellottivat kovan tuloksen 25km:llä. Kun laitetaan vielä kolmiottelun 24h:lle tulokseksi tuo 100km niin kolmiottelukin taitaa matkata pohjoiseen.

Alla kuvaus kisasta:

Tänään 19.5.2012 on avattu haastekisa kohtuullisen hyvällä ajalla. Minä ja Olli V meloimme Alakylästä Tapionkylään. Tavoitteena oli tehdä ensimmäiselle 25 km:lle mahdollisimman hyvä aika ja jatkaa siitä sitten hieman rauhallisemmin koko satanen. Tässä väliajat ja lopputulos:
25 km: 1 h 33 min, keskinop. 16,1 km/h
50 km: 3 h 23 min, keskinop. 14,8 km/h
75 km: 5 h 31 min, keskinop. 13,6 km/h
100 km: 7 h 37 min, keskinop. 13,1 km/h

Tauot:
Lohiniva, 31,7 km, 10 min
Meltaus, 70 km, 20 min

Loppua kohti yltynyt vastatuuli söi vauhtia ja koetteli miehiä kovasti. Onneksi Ollilla oli enemmän ruutia niin meikäläinenkin pääsi lopun vastatuuliosuuden peesissä perille.

Haastekisan säännöt sallivat myötävirtamelonnan ja me hyödynsimme sitä maksimaalisesti. Marraskoskella tämän päivän virtauslukema on noin 1250 m3/s. Kesällä virtaamat jäävät useimmiten alle 200 m3/s. Olli kävi jo eilen tähystämässä Marraskoskeen laskulinjat ja Molkoköngäs tutkittiin aamulla mennessä.

Molkokönkään laskulinja näytti rantakalliolta katsottuna aika selvältä ja suoralta. Vesiltä katsottuna tilanne oli toinen. Ylhäältä katsottuna näytti siltä, että könkään niska kuohuu valkeana koko leveydeltä. Arvioin rannalta keskivirtaan päin etäisyyden siihen kohtaan missä laskulinja pitäisi mielestäni olla ja täräytin menemään. Ja sehän onnistuikin hyvin. Oikea väylä oli niskalla ehkäpä vain 5 m leveä ja osuimme suoraan siihen! Siitä alaspäin ei ollutkaan isommin vaikeuksia vaikka aallot olivat kyllä mahtavia.

Marraskoskikin näytti ensin ylhäältä katsottuna siltä, että niskalta ei pääse menemään. Lähemmäksi mentyämme avautui oikeasta reunasta näkyviin leveä väylä. Siitä pääsi sitten mukavasti keskilinjalle kosken loppuosalle. Marraskoskessa oli reissun mahtavimmat aallot. Kajakin keula kävi parhaimmillaan varmaan parin metrin korkeudessa. Huikeaa menoa ja kovia läsäytyksiä!

Ilman ennakkotutustumista ja vähäisellä koskikokemuksella ei tuolla virtaamalla kannata noihin koskiin mennä. Molemmissa koskissa on pelottavia paikkoja, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Etenkin Marraskosken niskalla vasemmalla oleva hontto on vaarallinen. Se on syvä ja useita kymmeniä metrejä leveä ja takaisinveto on pitkä. Myös pysäkin kohdalla on iso stoppari oikealla ja sitten alempana vasemmalla on leveä stoppari.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että voimakkaan virtauksen ansiosta pääsimme tänään kovasta ajasta huolimatta kohtuullisen helpolla. Tuollainen kuvitelma ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tämä oli minulle kuudes kerta meloa satanen. Milloinkaan en ole ollut perillä näin puhki. Kädet olivat totaalisen voimattomat ja selkä, kyljet sekä käsivarret ihan tulessa. Osin tähän oli varmaan syynä se, että näin alkukaudesta ei ole vielä ehtinyt paljon melomaan pohjakuntoa.

Olli Vainio, kajakki Valley Nordkapp (muovi), mela Werner ShoGun koskimela
Ilkka Vaara, kajakki Bigfoot #1, kuppimela

"Just capsized.ok.nervour of another. going to put para ancinr out"

Kuva: www.sarahouten.com

Sarah Outen pullautti Twitteriin otsikossa olevan twiitin tänään noin klo 13 Suomen aikaa. Japanista kohti Kanadaa soutavaa Outenia heiluttivat kovat tuulet ja isot aallot. Twiitistä pystyi päättelemään, että nurin oli menty, mutta kaikki oli suht ok. Gulliverin kaltaisissa valtamerisoutuveneissä on niin painava köli, että ne eivät helposti kaadu - tai jos kaatuvat köli kääntää ne pystyyn. Sarah ilmeisesti laski ulos menoa hillitsevän pussimaisen meriankkurin (sillä kyllä taitaa olla joku fiksumpikin nimi).

Noin klo 19 Suomen aikaa Outenin blogiin lisättiin sateliittipuhelimen kautta lähetetty phonecast. Viestissä Sarah kertoi isosta kelistä ja nurinmenosta. Veneeseen oli alkanut tulla vettä jostain, mutta tilanne oli kuulemma hallinnassa. Phonecast päättyi sanoihin. I am okey. I´m shaken but not stirred.

Reipasta Sarah, reipasta!

Inuk by Seabird Design

Kuva: www.mar-kayaks.pt

Tunnettu vesialussuunnittelija Rob Feloy jatkaa suunnittelutyötään Seabird Designin tiimissä. Seabird on tullut tunnetuksi hinnaltaan edullisten ja ihan käyttökelpoisten kajakkien tuomisesta markkinoille. Rob Feloy sen sijaan on tullut melovalle väestönosalle tunnetuksi legendaarisen Inukin suunnittelijana.

Feloy on työskennellyt mm Nelon, Kirton Kayaksin ja KayakPron leivissä. Feloyn suunnittelypöydältä on toteutukseen lähtenyt Inukin lisäksi KayakPron nopea, kehuja kerännyt Nemo. Mainittujen lisäksi Rob Feloy on työskennellyt useissa melontapiireissä tunnetuissa hankkeissa. Feloy on suunnitellut purjeveneitä, joilla on purjehdittu useita ennätyksiä.

Ymmärrettävästi Seabird Design riemuitsee uusimmasta kiinnityksestään. Yhtälailla riemuitsisi Vesannon Kiekkopojat kiinnitettyään Mikael Granlundin. Samalla on allekirjoitettu sopimus Seabirdin lisenssivalmistamasta Inukista. Vaviskaa Skorvön pikajunat; Kiinan kuitua pukkaa!

He, keillä on immateriaalista pääomaa, voivat harrastaa eläkesäästämistä tälläkin tavalla.

Malmö 24h

Kuva: http://mkklangfard.blogspot.se/

Ruotsissa on järjestetty jo muutamana vuonna 24h kilpailu. Kilpailu on suomalaisittain hiukan varhain. Toukokuun puolessa välissä kisattavaan 24h melontaan ehtivät eteläruotsalaiset kollegat melomaan ainakin kuukauden verran enemmän kuin suomalaiset kilpakumppaninsa. (http://m24kc.blogspot.com/)

On kyllä myönnettävä, että suomalaisia ei kilpailuun ole toistaiseksi osallistunut. Kilpailun ajankohta on mitä otollisin. Se on 1½ kuukautta ennen Lahdessa järjestettävää 24 tunnin kilpailua. Malmön kisasta ehtisi toipua ja tehdä muutaman hyvän treenin ennen Lahtea. On tietty siinä ja siinä, että onko 24h kisa valmistavana harjoitteena 24h kisaan enemmän kuormittava kuin kehittävä. Ylipitkän harjoitteen vaikutus kestävyydessä on ulosmitattavissa vasta kuukauden päästä. Toisaalta 24h kilpailu ei ole rennosti(?) toteutettunakaan mikään pieni kakun pala purtavaksi. Henkisesti on raskasta virittää itsensä pitkään kisaan lyhyellä väliajalla.

Ylipitkissä kilpailuissa ratkaisevä tekijä on henkinen kestävyys. Henkisellä kestävyydellä en tarkoita aiemman kirjoituksen vittumaista luonnetta. Ultramatkojen henkinen kestävyys ei ole maskuliinista uhoa. Se on ennemminkin hiljaista hyväksymistä orastavalle epämukavuuden tunteelle. Orastava epämukavuuden tunne kasvaa ja kehittyy kilometrien virratessa kajakin ali. Puolen matkan jälkeen korvaan supattaa jo tarantinomainen kertoja, joka muistuttaa että tästä saattaa tulla aika ikävää. Sitä vastaan ei voi taistella. Sen voi vain hyväksyä. Kaikki otetaan vastaan mitä tarjotaan, on henkinen mielentila mihin pitäisi pystyä ajautumaan.

Kukaan ei pysty pitämään yllä uhoa ja tsemppiä yli kymmentä tuntia. Ultrapitkään kilpailuun kannattaa asennoitua tosiasiat myöntäen. Jossain vaiheessa siitä tulee epämukavaa ja sen jälkeen epämiellyttävää. Jokaisessa ultramatkan kilpailussa koittavat ne heikot hetket, etenkin jos tapahtuma etenee yli yön. Heikko hetki saattaa kestää tunteja. Mieli on maassa ja elimistö ei toimi. Mutta kannattaa muistaa, että heikon hetken jälkeen tulee nousu, jolloin juoma ja ruoka taas maittavat. Mieli virkoaa ja kerää lisävoimaa siitä, että vaikka matkaa on taivallettu paljon yli siedettävän, kone toimii yhä ja matka jatkuu. Ei se maali vaan tuo huumaava hetki on se, miksi heikkotasoisena kuntoilijana olen ihastunut itsensä kiusaamiseen hieman pidemmillä matkoilla.

Lahden 24h kilpailuun on ilmeisesti osallistumassa ainakin muutama tämän blogin lukija. Helsinkiläinen kilpakuntoilija Rauli Rautavuori on omassa blogissaan ilmoittanut harkitsevansa Lahden kilpailua. Vaikka Sutisen ennätys jäisikin murtamatta on oletettavaa että Rautavuori lappaa erittäin kovan tuloksen osallistuessaan. Todennäköisesti RR:n satasen väliaikakin nousee Kotivesiultran tilastoissa tämän vuoden kärkeen. (http://raulirautavuori.wordpress.com/)

Malmön tulokset:

1. Johan Linder, Göteborg - 193 km (kilpailuennätys)
2. Piotr Rosada, Puola - 173 km
3. Sam Houlder, Norja - 154 km

Naiset:

1. Marja-Liisa Ylitalo, Malmö - 121 km

Malmön kilpailuissa käytetään kulta-hopea-pronssi -luokittelua. Kultaplakaatin saa yli 180 km tuloksella, hopeaan vaaditaan 120 km ja pronssiin 60 km.

Samanlaisella luokittelulla voitaisiin jakaa tasot 100km Kotivesiultraan ja Kotivesiultran kolmiotteluun:

100 km
Kulta 11.35 h
Hopea 17.25 h
Pronssi 34.45 h

Kolmiottelu:
Kulta 2813 pistettä
Hopea 1875 pistettä
Pronssi 947 pistettä

Sarah Outen soutaa - vihdoin

Brittiläinen ammattiseikkailija Sarah Outen on vihdoin taas vesillä.

Sarah Outenin mottona on Lontoosta Lontooseen maailman kautta. Sarah meloi Englannin kanaalin yli, pyöräili läpi Euroopan, Venäjän ja Kiinan. Meloi Japaniin ja pyöräili pitkin Japania päästäkseen odottamaan soutuosuutta. Sarah valmistautui soutuun mm soutuergolla odottaessaan veneensä rahtausta Japaniin. Seikkailija Outen joutui odottamaan vesillepääsyä muutaman ylimääräisen viikon. Ennustetut sääikkunat eivät auenneet ja lähtö viivästyi muutamaan otteeseen.

Nyt Sarah on kuitenkin vesillä. Seuraava etappi on Kanadassa joten soutajat huomio. Se Sulkava ei ole pisin ja mahtavin, mitä voi harrastaa. Ennen isoja aavoja voisitte koettaa edes satasta. Turha on odottaa kuntohuippuja ja hinkata loppumattomiin. Pitkillä matkoilla pää ratkaisee. Se mikä kunnossa hävitään niin vittumaisella luonteella voitetaan.

www.sarahouten.com

Melontaa urbaanissa ympäristössä

Melonta vie ihmisen lähelle jotain uutta tai ainakin antaa uuden lähestymiskulman tutulle ympäristölle.

Marrakuista melontaa vuodelta 2011