Roi meloo - ja kovaa. 100km 13:44

Rovaniemen melojat tarttui haasteeseen 21.8.2010. Kolme kovapäistä melojaa kellotti kauden kärkiajat. Kilpailun kärkeen siirtyi surfskimeloja Pekka Hytönen. Alla Hytösen kertomus kilpailun kulusta. Kertomusta täydennetään kuvilla myöhemmin:

Pekka Hytönen, 13:44, Fenn mako xt surfski, pituus 580, leveys 48,5, paino 17, mela select nitro (large) - kuppimela säädettynä 213 pituuteen.
Tarkkaa taulukointia tauoista ei tullut tehtyä mutta niitä tuli karkeasti GPS- nopeuskäppyrästä laskettuna n. 1h 15min (10kpl) joten liikkeellä oltiin n. 12,5 tuntia. Keskinopeus liikkeessä oli 8,0km/h. Melonta suoritettiin Rovaniemen pohjoispuolella, Perunkajärvellä. Perunkajärvi on 15km pitkä joten reitin edestakaisuusvaatimus tuli täyteen useaan kertaan :-)

Alkumatkasta aloittelin varovasti ajatuksella että saapa nähdä miten paikat kestää koko päivän suoritusta, melontaa kun tälle kaudelle oli takana vain 320km. Noin 20km kohdalla aloin pikkuhiljaa kiristää vauhtia. 45km kohdalla olo alkoi olla hiukan tuskainen joten totesin että täysillä vaan, loppuu aiemmin. Olotila ja nopeuslukema vaihtelivat ravitsemustilan mukaan siten että tauon jälkeen mentiin reilu 5km verran 9,5 km/h vauhtia ja sitten kun vauhti hyytyi alle 9 km/h oli aika tankata. Hiukan yllättäen nopeus nousi pikkuhiljaa loppua kohden ja parhaat 10km keskinopeudet tulivat 70-90km välillä. Viimeiset 30km menin energiageelien avulla, geeli 5km välein. Juoma- ja tankkaustaukoihin vesillä meni yllättävän paljon aikaa, niitä ei ole laskettu taukoaikaan.

Keli oli koko päivän hyvä ja puolen välin jälkeen erinomainen, lähes täysin tyyni. Aamun ajan tuuli kevyesti järven suunnassa. Vastatuuliosuuksilla tuuli hidasti n. 1km/h mutta vastaavasti myötäinen ei tuonut juurikaan lisää.

Moneen kertaan tuli itselle luvattua että ei enää koskaan uudestaan, mutta saapa nähdä miten käy...

Pekka Hytönen

14.8.2010; III Vanajavesi 100km

Lauantaina 14.8. melottiin ja soudettiin kolmas vuosittainen Vanajavesi 100km. Ukkosvaroitusten vuoksi reittiä muutetiin turvallisemmaksi ja Vanajanselän ylitykset jätettiin pois. Tarvittavat lisäkilometrit haettiin Hämeenlinnan eteläpuolelta. Reitti tiukasti edestakainen. Miemala-Vanajanniemi-Miemala-Hiidenjoki-Kernaalanjärvi-Tuulensuunjoki-Kernaalanjärvi-Hiidenjoki-Miemala.

Tuuliolosuhteet optimoitiin onnistuneesti negatiivisesti. Ensimmäinen 26km pätkä melottiin ja soudettiin aamutyynessä. Tuulen noustessa oltiinkin jo tulossa takaisin kohti etelää. Tuuli oli 4-5m/s ja loppuosalla jopa 6-9m/s. Miemalassa oli mittarissa 53km. Vastatuuli oli hakannut turhat voimat pois. Jatkaminen tuntui varsin raskaalta. Jatkettiin leppeässä 3-4m/s vastatuulessa kohti etelää. Kääntöpaikkana oli se moottoritiellekin näkyvä veneiden vesillelaskupaikka. Viimeisellä 14 kilometrillä haettiin vahvaa loppuvetoa. Keskinopeus saatinkin lähelle kahdeksaa. viimeiset kaksi kilometriä GPS näytti ilahduttavan runsaasti jopa 9-alkuisia lukuja.

Harjoittelutausta oli molemmilla joukkueilla hävettävän huono. Olin ehtinyt meloa huhti-toukokuussa 150km. Kesäkuussa melontaa kertyi 25 km, heinäkuussa 0km ja elokuun viimeistelyissä 20 km. Vuorosoutuvene oli tehnyt kolme soutuharjoitusta. Matka meni vanhoilla pohjilla ja vittumaisella luonteella. Varsinainen mukavuus loppui jo ensimmäisen neljänneksen jälkeen.

Taukoihin tärvääntyi lähes 2,5 tuntia! Jatkossa täytyy laatia tarkempi juomastrategia. Ekat 26 km olivat ok. Loppumatkasta kusitaukoja pidettiin 10-14km välein. Aikamoinen läpivirtaus siis. Taukojen pituutta kasvatti kummasti, että aina joku oli lampsimassa sivummalle WC-paperirullan kanssa. Kiitämme kuitenkin Etelä-Suomen runsasta käymäläverkostoa.

Tulokset:

1. Pekka Kortelainen 16.42 Merikajakki, Artisan Millenium: pituus 557, leveys 55, paino 25 kg Mela, Lendal Archipelago 213cm GPS-dataa: max nopeus 11,1km/h, liike keskimäärin 6,9km/h, keskinopeus 6,0 km/h, liikkeellä 14.25

2. Timo Kortelainen, Antti Lehtinen 16.44 Vuorosoutuvene, sulkavalainen säännöstö, liukupenkki

Vaasa 19.6.2010; 14h 52min!

Vaasalainen meloja Mats Ceder asetti haasteen muille melojille. Ceder meloi kilpailun ulkopuolella ajan 14.52. Cederin reitti oli ympyräreitti, joka kiersi Valassaaret Vaasan edustalla. Koko reitille tulee mittaa 110 km. Satasen aika on väliaika Cederin pitkällä lauantailenkillä.

Sateisena lauantaina Ceder pääsi nauttimaan sekä myötätuulesta että ponnistelusta vastatuuleen. Kymmenen minuuttia kestänyt maatauko 75 km:n kohdalla oli ainoa poikkeaminen maissa Cederin urakan aikana. Tämä pistää miettimään omaa taukotaktiikkaa. Rannassa lorvimalla ei matka etene.

Tämän kaltaiset vaativat merelliset ympyräreitit pakottavat pohtimaan sääntöjen rukkausta ensi vuodelle. Löytyy varmasti monia helppoja edestakaisia järvireittejä, jotka eivät ole mitenkään vertailukelpoisia esim Valassaarten kierrolle.

Kalusto: VKV Seagull Offshore merikajakki (pit 530cm, lev 60cm, paino 25kg) ja Werner Shuna mela.

Onnittelut pelin avaaamisesta Mats!

Retkelle soutajat!

Mediassa on käyty keskustelua souturetkeilystä ja sen uudelleen keksimisestä. Mediassa retkeilyyn on tarjottu pulleaa peruspaattia tai lasikuituista mökkivenettä. Keskustelun taso on ollut luokkaa liivit päälle ja hanskat käteen. Ymmärrän toki, että tällä herätellään niitä tuhansia mökkiveneen omistajia. Herättely on turhaa. Mökkivene on hankittu katkiskalla käyntiä varten.

Herätellä pitää niitä tuhansia Sulkavan kävijöitä. Sulkavalle harjoitteleva soutaja harjoittelee tuulessa ja tyvenessä. Treeniä vedetään muskeliveneiden peräaallossa keikkuen ja joskus siitä surffia hakien. Sulkavan kävijät voisivat laajentaa repertuaariaan retkeilyn suuntaan. Jos epäilyttää, että harjoitusvaikutus ei ole riittävä vedettäköön sitten sellaista voimaretkeilyä.

Olen joutunut kajakilla repimään pitkää päivää vauhdista pitävien soutajien matkassa. Tyynessä vene on nopeampi. Sivu- ja myötätuuli antavat kajakille aikaa odotella venettä saapuvaksi. Erojen hyväksyminen mahdollistaa kajakin ja veneen yhteisen retkeilyn.

Retkeily parantaa soutajan lajinomaista kelikykyä. Retkellä vääntäytyy haastavampaan keliin herkemmin kuin lenkkisäätä katsellessa. Normaalia haastavammat tuuli- ja aalto-olosuhteet opettavat veneen hallintaa. Vuoro- ja monisouduilla opitaan yhteistoimintaa haastavissa olosuhteissa. Ei tarvitse sitten Sulkavalla kiukutella, jos selällä vähän viuhuu.

Olen retkeillyt kajakilla sulkavalaisen vuorosoutuveneen kanssa suomalaissa kesäkeleissä sisävesillä. Vanajanselän ylittäminen kovassa tuulessa oli kajakillekin mieleenpainuva kokemus. Kajakin nopeus laski ylityksessä alle neljään kilometriin tunnissa. Osa aallloista kaatui syliin osa kasvoille. Vuorosoutuveneellä vaikutus oli vielä suurempi. Vauhti nitkutti hiukan yli 2 km/h. Vauhti hyytyi siihen, että meloja jotui vaihtamaan melan äyskäriin aaltojen kaatuessa keulasta sisään.

Saimaalla hinkattiin päivä ns suojaisaa reittiä 11-13 m/s tuulessa. Reipas myötätuuli ja sivutuuli eivät kiusaa kajakkia niin paljoa kuin sulkavalaista suorakölistä soutuvenettä. Pitkällä sivumyötäisellä osuudella surffailin puolitehoilla. Venekunta väänsi tosissaan pysyäkseen kurssissa.

Oravin satamasta lähdettiin näennäisesti tyvenessä. Sataman valheellinen tyven vaihtui selällä vallitseviin tuuli- ja aalto-olosuhteisiin. Keulan työntyessä selälle paljastui, kuinka matalaan vyöryvä aalto murtuu. Aallon korkeus oli rannan läheisyydessä sellainen, että aalto kaatui soutajan yli. Tilanne nauratti erityisesti kuivana pysynyttä vuorosoutuveneen melojaa. Monissa tilanteissa kajakin pumppu oli kätevä myös soutuveneen tyhjentämiseen. Napolla on paha kaivaa vettä lastatusta veneestä.

Linkola souti Ahvenanmaan ympäri ja sieltä Saloon. Soutuveneellä on matkattu Helsingistä Tallinnaan. Tervaa on soudettu isoilla joilla ja kovissa keleissä.

Sulkavalaisen ominaisuudet eivät ole parhaasta päästä merisoutuun, mutta sisämaassa sillä soutaa varsin kovissa keleissä. Kuormaa mahtuu kepeästi viikon tai kahden reissuun. Jos meri ja retkeily houkuttavat kannattaa katsella ruotsalaista lasikuitutarjontaa. Jos puuvene on must, niin sulkavalainen venemestari osaa takuulla tehdä meriversion sulkavalaisesta soutukoneesta.

Kuvan kaunis nuori nainen on Louise Rosenqvist, joka souti Ruotsin rannikon Venture 15 veneellä Svinesundista Haaparantaan. Matkaa karttui 2370 km 58 päivässä.

Ruotsin rannikon melontaennätys on yhä Petri Sutisella. Sutinen meloi saman etapin vuonna 1999 23 päivässä. Toki Sutisella oli etunaan hyvä harjoittelu. Sutinen meloi ensin Norjan rannikon pohjoisesta etelään. Yhden välipäivän jälkeen Sutinen jatkoi Ruotsin rannikkolle.

Summa summarum. Kiikkerä kisavene sopii hyvin retkeiyyn sisävesillä, jos soutajat ovat kokeneita. Vene ja kajakki sopivat yhteisretkeilyyn. Soutakaa, melokaa, retkeilkää ja kilpailkaa.

Säännöistä

Laitoin tämän alunperin kommentteihin, mutta upataan se tännekin.

Säännöistä on käyty runsasta keskustelua. Nykyisiä sääntöjä tuettiin sen verran, että ainakin tämä vuosi mennään näillä. Eli ees taas vedetään.

Kun tämä vuosi on saatu pakettiin ja palautteet koottu, on aika pohtia tulevaa ja sääntöjen rukkaamista.

On toki mahdollista, että tulevaisuudessa vedetään vapailla säännöillä. Jos pää kestää surffata Eckerö Linen sivuaallolla Tallinnaan niin OK.

Mutta soudetaan ja melotaan ensin tämän vuoden sataset.

Kuvan neito kiersi ympyrää. Tunnistatteko?

100 km 30 sekunnissa

Videolinkissä on puristettu 100km:n soutu ja melonta 30 sekuntiin. Kuvan laatu on mitä on. Pituus on liian lyhyt. Musiikkivalintakin on huono jonkun mielestä. Vaikka tässä on jo aimo läjä negaatiota niin videon huonoin puoli on se, että se ei pysty välittämään sitä henkilökohtaista onnen ja saavuttamisen tunnetta kun GPS näyttää: "100,0 km".

PeK

Create your own video slideshow at animoto.com.

Kommentointi avattu

Täst eespäin on blogin kommentointi mahdollista kaikille.

PeK

Lajiharjoittelu aloitettu

Perinteeksi muodostunut pääsiäismelonta asetti tänä vuonna haasteita. Pääsiäinen sijoittui kalenterissa hieman varhaisemmaksi kuin yleensä. Talvikin oli ollut sellainen kuin oli. Kävin maastontiedustelussa pari päivää aiemmin. Eteläiseltä rannalta löytyi lähes jäätön poukama, josta voisi kuvitella pääsevänsä vesille.

Tuuli kääntyi. Pääsisäismaanantaina ranta oli täynnä tiukkaan puristunutta ahtojäätä. Kiertelin saaren etelärantoja ja tähyilin sulaa vettä. Lopulta purin kuorman jäisessä poukamassa. Vedin kajakkia perässäni noin 400 metriä sulan reunalle. Pakkasin varusteet ja itseni kajakkiin. Kiskoin kajakin naskaleilla jään reunalle ja siitä veteen. Vesillä!

Meloskelin tunnin verran. Hain tekniikkaa, otin valokuvia, läpsyttelin rentoja vetoja. Viimeinen veto suuntautui jään reunaan. GPS näytti 9,2km/h kun keula kohtasi jään reunan. Kallistus taakse ja kajakki liukui jäälle.

Kalustona tällä kertaa pieni ja pyylevä Skerray RM.

Ohessa pieni videon pätkä, jossa vuoden ensimmäinen merimelonta.

Create your own video slideshow at animoto.com.

100km kokeiluja; 2009

Edellisvuodesta viisastuneina korjasimme molemmat analyysin esiin nostamat puutteet. Nyt aikakokeeseen lähdettiin aikaisin aamulla. Lisäksi Vanaveden satanen urheiltiin vasta elokuussa. Tällöin molemmilla aluksilla oli jo jokunen kilometri takana.

Viimeistelyharjoitus tehtiin kilpailunomaisesti Sulkavalla. Sulkavalla harjoittelin Flash-kuntokajakilla ja kuppimelalla. Istuinkorkeutta nostin geelialustalla. Vaikka tekniikka ailahteli ja takkusi vuorosoutuvene jäi hurjasta loppuvedostaan huolimatta 15 sek.

Harkinnan jälkeen kisakalustoksi valitsin tutun Artisan Milleniumin ja Lendalin Archipelago-melan. Kaluston valintaan tulen palaamaan myöhemmissä kirjoituksissa.

Melonta-aamu oli sumuinen. Niin sumuinen että lapsuudesta saakka tutuilla vesillä onnistuimme eksymään kahdesti ensimmäisen viiden kilometrin aikana. Ennen sumun hälvenemistä jouduimme tukeutumaan GPS:n karttaan osuaksemme oikeaan suuntaan.

Päivästä tuli tyyni ja kuuma. Vanajanselkä on kaunis, mutta tappava tyynenä kuumana päivänä. Sen kauneutta vaurioittaa raskaana kelluva sinilevä.

Maataukoja pidettiin neljä suunniteltua ja yksi spontaani. Spontaani tauko pidettiin noin kahdeksan kilometriä ennen maalia. Otimme pikatauon Linnanpuiston kohdalla. Tavoite oli noutaa saunalle pari olutta lisää sekä pikkusikareita. Tavoite jäi saavuttamatta. Oli virhe lähettää R-kioskia etsimään se porukan ainut, joka ei ole asunut Hämeenlinnassa.

Perille tulimme illan jo pimetessä ja viilentyessä. Maalissa olimme edelliskertaa paremmassa kuosissa, mutta toki uupuneita. Aika parani edellisvuodesta. Nyt loppuaika oli 16h15min. Matkavauhti oli noin 7,5-8km/h ja maataukojen kanssa keskivauhdiksi tuli hiukan yli 6km/h.
Kolmas kerta tekee perinteen eli eiköhän se perinteinen Vanajaveden satanen tänäkin vuonna kynnetä.

Kalusto: sama kuin vuonna 2008.

Analyysi: Onnistunut suoritus ja hyvät olosuhteet. Ajan parantaminen edellyttää maataukojen lukumäärän karsimista marssivauhdin säilyessä ennallaan.

Esimerkkejä 100km kokeiluista; 2008

Harrastan kajakilla kuntomelontaa ja retkeilyä. Retkiä olen tehnyt satunnaisesti vuorosoutuvenekunnan kanssa. Retkivauhti ja urakointimentaliteetti on molemmissa aluksissa varsin samanlainen. Vuorosoutuveneen molemmat jäsenet ovat Sulkavan soutuneuvoksia.

Ensimmäisen satasen viritimme vuonna 2008. Aikaa oli vain kesäkuiseen viikonloppuretkeen. Toisaalta olisi mukava saunoa ja juoda olutta. Yhdistimme molemmat. Perjantai-iltana veimme ylimääräiset varusteet Hämeenlinnan eteläpuolella sijaitsevaan Miemalan saareen. Samaan saareen oli tavoitteena palata 100km myöhemmin saunomaan ja juomaan olutta.

Meloimme ja soudimme suomalaisessa kesäyössä ohi Lepaan ja yli tyynen kuun valaiseman Vanajanselän. Pidimme ennen kääntöpaikkaa muutaman maatauon. Kääntöpaikalla, Toijalan (nyk Akaa) uimarannalla söimme, venyttelimme ja joimme kahvit. Paluumatkalla vastainen tuuli nousi ja työviikon väsymys alkoi painaa. Maataukoja oli entistä useammin. Mierolaa lähestyttäessä meno oli nihkeää ja olo ankea. Viisi melan vetoa ja mikrotauko. Sitten sama uudestaan. Samalla taktiikalla näytti myös vuorosoutuvene nykivän eteenpäin.

Mierolan siltakahvion eväillä rahjustimme ohi Hämeenlinnan kohti Miemalan selkää. Loppuun saimme vielä irroitettua kahden kilometrin kirikamppailun.

Ultrajuoksija Tero Töyrylältä kysyttiin haastattelussa, että mikäs se on parasta ultrajuoksussa. "Se, kun saa lopettaa vihdoin juoksemisen" oli Teron vastaus. Sama pätee melomiseen. Aikaa kului 21h29min. Olimme aikaan hienoisen pettyneitä, mutta kuitenkin ylpeitä itsestämme. Yhden sortin köyhän miehen MtEverest tämäkin.

Kalusto: Kajakki, Artisan Millenium ja mela Lendal Archipelago. Soutajilla vuorosoutuvene liukupenkillä.
Analyysi: Kesäkuun alussa ei lajinomainen kestävyys ollut vielä parhaimmillaan. Veto yön yli on tunnelmallista ja hienoa, mutta myös aika rassaavaa.

TAUSTA

Tämän nettikilpailun juuret ovat ultrajuoksijoiden kotirataultrassa. Yours Truly 50K juostaan tammi- ja/tai helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Kukin valitsee ja mittaa reitin itse ja toimittaa tulokset hallinnoijalle, kunnian ja omantunnon kautta.

SÄÄNNÖT

1. Kilpailureitin on oltava edestakainen. Reitti voi olla joella, järvellä tai merellä. Edestakaisuus tasaa olosuhde-eroja.

2. Matka on 100km. Kukin kilpailija vastaa matkan mittaamisesta itse. Matkan mittaamiseen suorituksen aikana suositellaan GPS-laitetta.

3. Kilpailukalusto voi olla mikä tahansa lihasvoimalla liikkuva vesikulkuneuvo. Liitä kertomukseesi kuvaus kalustosta: merkki, malli, pituus, leveys etc. (kuntokajakki, merikajakki, vuorosoutuvene, kirkkovene...)

4. Kilpailukausi on huhtikuun alusta lokakuun loppuun.

5. Suoritustiedot lähetetään osoitteeseen: yt100wf ät gmail.com

6. Kukin vastaa omasta huollostaan ja turvallisuudestaan kilpailusuorituksen aikana.