P&H Delphin ja Scorpio testissä

Testasin tänään pimeässä kahta minulle ennestään tuntematonta kajakkia. Meloin Delphinillä noin 12km ja Scorpiolla lyhyen kierroksen. Laadin varsinaisen testiraportin jahka saan viimeisteltyä lupaamani testauskriteeristön valmiiksi. Raportti tulee olemaan esimerkki kriteeristön käytölle. Siinä vaiheessa toivon teidän osallistuvat kriteeristön jatkojalostamiseen.

Nopea ensituntuma oli oivallinen. Jos kajakki tuntuu ensimelonnalla pimeässä ja 7ms tuulessa varmalta, hyvältä ja helposti hallittavalta, se lienee soiva peli reippaaseenkin keliin. Delphin kääntyy kolikon päällä, siinä on tuntuma kuin koskikajakissa, se kiihtyy muutamalla vedolla ja poimii pienetkin myötälaineet.

Odotan seuraavaaa testirupeamaa. Seuraavalla kerralla enemmän.

Lahti MUM 24h 2013 - nyt kaikki mukaan!

Järjestäjien viralliselta sivustolta ei löydy tietoa vuoden 2013 kisasta. Uusimmassa Melonta&Soutu-lehdessä kuitenkin kerrotaan että ensi vuoden kilpailu järjestetään viikkoa ennen juhannusta. Merkitää kalenteriinne.

Haluan kannustaa ultranoviiseja. Lahden kisa on helpoin ja miellyttävin tapa kokeilla pitkiä matkoja. Kisaan voi lähteä vaikka sillä satasen tavoitteella. Tyyni vesi, ison kisan ilmapiiri, muut melojat, väliaikatiedot kaiuttimilla, mahdollisuus helppoon rantautumiseen jne. Jos pikkuringin kiertäminen arveluttaa, kerron että se onkin helpompaa kuin luulit. Välimikromaaleja suoran päässä, mikromaaleja kierroksen täyttyessä, iisit olosuhteet ja oma huolto aina lähellä. Minä kuvittelin sitä henkisesti raskaaksi, mutta se osoittautui mukavaksi tavaksi selättää kilometrejä. Tulkaa mukaan niin saadaan luotua Lahden kisasta sekä kansallinen, että toivottavasti myös kansainvälinen tapahtuma.

Me retkisarjan osallistujat olemme ne, jotka varmistavat kilpailun toteutumisen. Venäläisten tuleminen varmistuu aina vasta ko päivänä.

Kommentoikaa tänne halustanne osallistua niin pääsemme tapaamaan Lahdessa! Painostan tiedoilla Lahtea kilpailun varmistamiseksi. Liitä kommentiisi tavoitteesi kilpailussa. Tässsä kohtaa on turha arkailla. Satasen tavoite on hyvä. Hurjat vannovat omia lukujaan, mutta älkäämme antako niiden peloittaa. Hurjat saavat lähteä vaikka keskenään tarjouskilpailuun; OlliV, JP?

P.S.
Melonta&Soutu uutisoi valitettavsti ainoastaan Tamas Petrin maailmanennätyksen ja venäläisten keskinkertaiset tulokset. JP:n huikea veto jäi huomioimatta, vaikka yksikään venäläinen ei ollut edes 30 kilometrin säteellä JP:n tuloksesta. Nyt muutetaan sekin niin, että edes M&S ei voi enää vaieta.

Jatkosarja Murray-joelta - 2050km

Kuva: Johannes Hietala

Johannes Hietala on luvannut talven synkkyyteen retkikertomuksen Australian-matkaltaan. Johannes meloi kuuden viikon aikana Murray-jokea yli 2000 kilometrin verran.

Johannes on se puuttuva lenkki Lahden 24h:n kilpailusta. Kuume kaatoi eikä mies päässyt viivalle. Ensi kesänä Lahdessa saattaakin olla kova kattaus.

Kyllä se Wahoo sieltä vielä tulee

Miks Kayaksin alkuperäinen tarkoitus oli julkaista uusi nopea mallinsa Kanu-messuilla Saksassa. Valmistajat eivät kuitenkaan olleet 100% tyytyväisiä prototyyppiin. Proton hiomista jatkettiin kunnes saavutettiin se mitä oli lähdetty hakemaan. Muotin valmistus alkaa kahden viikon sisällä. Evert Aartsen on luvannut kuvia heti muotin valmistuttua.

Jäämme odottamaan.

Otetaanpa sitten veikkauksia mitä sieltä tulee.

Suurin todennäköisyys on että muotista tulee nykytrendin mukainen 18 jalkainen speedster. Niinpä veikkaan jotain muuta, että saadaan hajontaa. Kajakki on Vivianen mittainen (570), mutta keulan muotoilultaan se on lähempänä Inukia kuin XP18:a tai Marlinia. Perä on muodoiltaan kuin Tideracen Xplorerissa ja se hyödyntää Kayak Sportin aktiiviperäsintä. Pohjan muoto on Artisanin ja 5G:n peruja, mutta pari senttiä kapeampana (oilisko sellaiset 53-54cm). Takakansi on matala. Aukolla on sen verran kokoa, että polvet yhdessä melominen onnistuu. Reisituetkin löytyvät.

Ylläoleva perustuu omaan hihalyysiin. Miks Kayaks ei ole suostunut kertomaan mitään tinkaamisesta huolimatta ;)

Octoberfest Hämeessä - 14.09

Pekka Lassila raportoi syksyisen satasen:

----------------------------

Kuva: Pekka Lassila

Meloin eilen satasen.
A. koska keväällä satanen jäi harmittavasti lyhyeksi
B. koska tuhannen kilometrin kausitavoitteeni on kertynyt hitaasti työ- ja remonttikiireiden vuoksi. (nyt 953km)
C. koska epävirallisen kilpailun sileän veden sarjassa pelkällä satasella näytti olevan vielä mitalisijoja tyrkyllä.

Työpaineinen mieli tarvitsi tuuletusta. Katselin viimeisen parin viikon aikana kalenteriani sillä silmällä, että järjestän yhden arkipäivän melontaa varten. Päivä pitäisi olla sään puolesta kuivempi kuin tänä syksynä keskimäärin. Kohteen ja reitin ajattein valita edellisenä iltana säätietojen mukaan. Vaihtoehtoina olivat kierros Porvoon saaristossa, ristiin rastiin Lohjanjärvellä, Hiidenvesi rantoja kiertäen tai Vanajanselkä ympäri rantoja seuraten.

Tiistai-iltana sääennustetta katsellessa päädyin Vanajaveteen. Vaimo yllytti kokeilemaan satasta, koska keväinen tynkäsatanen jäi selvästi vaivaamaan mieltä. Päätin meloa matkan Greenland T:llä, koska se tuntuu vähän Revalia nopeammalta. Tankkasin vähän ruokaa, pakkasin melontavarusteet, hain evästä ja laiton kellon herättämään klo 4.00 keskiviikkoaamuna.

Lähdin Hämeenlinnan Virvelin laiturista pimeässä klo 5.56. Meloin Hiidenjokea vastavirtaan Tuulensuunjoelle 3-tien sillalle. Mukana oli puhelimen gps, jotta reitin pituus tulisi nyt varmasti oikein. Olin ajatellut jatkaa Tuulensuunjokea Haapajärvelle, mutta palasinkin yllättävän kovan vastavirran vuoksi takaisin. Pyöräytyin tyynehköllä Kernaalan järvellä yhden ylimääräisen kunniakierroksen myötäpäivään.

Hiidenjokea Hämeenlinnaan meloessa vauhti oli vajaat 1 km/h enemmän kuin toiseen suuntaan. Joki siis virtaa. Hämeenlinnasta jatkoin pohjoiseen Lepaan laituriin. Lepaalta palasin taas Hämeenlinnaan. Meloin Virvelistä sen verran ohi ja sitten takaisin, että sain sata kilometriä täyteen. Nousin maihin klo 20.05. Retki alkoi päättyi pimeässä. Puhelimen virta riitti juuri ja juuri pitämään gps:ää pällä tämän ajan. Toki muutama taukojen aikana puhuttu työpuhelu, sääennusteen katsominen ja sähköpostien vilkaisu söivät myös akkua.

Aikaa koko retkeen kului siis 14.09. Koska näillä lihaksilla ja tällä kalustolla en näköjään kovempaa pääse, nipistin taukojen pituudesta. Pidin viisi taukoa, joiden pituus oli yhteensä tunti ja minuutti (5, 15, 4, 25 ,12). Melontaan siis haaskaantui 13.08. Tällä retkellä jätin perunat ja kahvit keittämättä.

Ei mikään huipputulos, mutta kyllä tälläkin kehtaa ikämiesten perinnekaluston retkisarjassa olla. Mieltä kohentavaa oli, että nopeimmat jaksot olivat toinen Tuulensuulta Hämeenlinnaan ja alkuosa viimeisestä pätkästä Lepaalta Hämeenlinnaan. Viimeisten kilometrien säkkipimeys ei houkuttanut loppukiriin sen enempää kuin kihelmöivät hartiat ja krampaavat pohkeetkaan.

Greenlandin maksiminopeus näytti gps:n mukaan olevan 12 km/h. Joillakin iltalenkeillä on mennyt kovempaakin, 13-14 km/h (jos nyt tällaiset hetkelliset lukemat on luotettavia). Käytin hiilikuituista Bracsa Typhoon -melaa. Eskimomelaan en ole kunnolla tarttunut.

Varpaita ei puristanut, vaikka Greenlandissa on edelleen alkuperäiset polkimet. Hankin kesällä niin sopivat melontatossut, että ne mahtuvat suht mukavasti matalan kannen alle. Käsiin en rakkoja saanut, koska meloin koko retken neopreenihanskat käsissä. Kainalot vähän hiertyivät, koska melonta-anorakin alla ollut pitkähihainen urheilupaita oli koko ajan hiestä märkä. Pohkeet kramppasivat kai siksi, että päivä tuli vietettyä lahkeet märkinä (ja kylminä). Muita vaivoja ei retkestä tullut, mitä nyt runsas ulkoilmassa olo vähän silmiä painaa.

Kirjoitan kunnon retkikertomuksen blogiini, kunhan muilta tekemisiltä ja ajatuksilta ehdin.

http://melontakuvia.blogspot.fi/