Toivon ja toivomme, että Vesisamoilijat järjestävät myös vuonna 2013 Midnight Ultra Marathonin.
Suomen ennätyksen tänä kesänä melonut JP Pohjola on ilmoittanut, että nopeampi kajakki ja ennätyksen parantaminen kiinnostaa.
Rovaniemen melojat meloivat 24h alamäkeen, mutta ilmoittivat sileän retkisarjan Suomen ennätyksen kiinnostavan.
Omalle tavoitelistalleni laitoin JP:n tuloksen ylittämisen vuodelle 2014, mutta täytyy yrittää jo tänä vuonna. Hankittu kajakki on ennätyskelpoinen. Talven aikana täytyy rakentaa siihen penkki, jossa voi istua tarvittavat tunnit kovaan tulokseen.
Soutuneuvosveljeni on siirtymässä pikkuhiljaa melojaksi. Selvittyään Söderskär-reissun kaksimetrisistä aalloista ja yli 14kmh surffeista on ensi viikonloppuna ensimmäinen ultra, kaksikolla satanen. Ensi vuonna on tähtäin jo retkiyksikkö 24h.
Lahden kisasta sairastelun takia jotui luopumaan kova tekijä, joka saattaa nousta härnäämään JP:n ennätystä.
Ensi vuonna saa K1-sarjassakin tehdä töitä tosissaan, jos aikoo pärjätä retkisarjalaisille. Lahdessahan ei ole näitä Kotivesiultran aina väärin määriteltyjä sääntöjä, vaan siellä saa meloa sydämensä kyllyydestä järjestäjien asettamilla tasaväkisillä säännöillä. Lahteen siis.
Roin upean 24h alamäkimelonnan yhteydestä jäi puuttumaan linkki radiohaastatteluun. Se on edelleen kuultavissa Areenalta:
http://areena.yle.fi/radio/1647244
tiistai 28. elokuuta 2012
maanantai 20. elokuuta 2012
Alamäkiultraajat Ounasjoella 24 tuntia
Niinhän meidät saatiin yllytettyä tähänkin hulluuteen. Suoritus aloitettiin Kittilän Leviltä perjantaina 17.8.2012 klo 18:40. Perille Rovaniemelle pääsimme lauantaina klo 18:30. Lopetimme suorituksen kesken, koska autot oli jätetty Ounaspaviljongille, missä Rovaniemen Melojien vaja sijaitsee. Mutta molemmat melojat olivat sen verran heikossa kunnossa, että keskeyttäminen 10 minuuttia ennen ajan täyttymistä ei harmittanut lainkaan. Matkaa Leviltä Ounaspaviljongille kertyi 191,4 km.
Ounasjoki on suorituspaikkana jo entuudestaan tuttu, koska olemmehan meloneet aikaisemmatkin suoritukset kyseisellä joella. Keväällä satasta meloessa Ounasjoen Marraskosken virtaama oli 1250 m3/s ja tulva oli huipussaan. Nyt Marraskosken virtaamamittari näytti perjantaina n. 70 m3/s. Normaalisti kesällä virtaama Marraskoskella on n. 100 m3/s tai jopa hieman yli. Eli joki oli todella kuiva. Kittilän Könkäällä virtaama oli n. 30 m3/s ja Kaukosessa 40 m3/s.
Marraskosken virtaamamittarin tiedot. ymparisto.fi
Joen virtaaman heikkous aiheutti monenlaisia ongelmia. Kaikki joen kosket ja nivat olivat erittäin hankalia meloa alas. Päävirta vaihteli joen laidalta toiselle, eikä suoraa laskulinjaa tahtonut mistään löytyä. Koskien ja nivojen matalikot, kivet ja niiden väistely hidastivat matkan tekoa paljon ja lisäksi veivät ylimääräisiä voimia. Kuormassa olevan retkikajakin ohjaaminen on aika työlästä varsinkin tiukemmissa tilanteissa. Tutuiksi tulivat tiukat kallistukset, kaarivedot ja etuperäsinkäännökset. Paikoin joutui käyttämään myös hidastavaa alatukikäännöstä, jotta kajakin sai käännettyä halutulle linjalle.
Kajakin ohjattavuutta vaikeutti painona ollut kuorma. Mukana molemmilla oli kaikki viikonloppuretken varusteet poisluettuna teltta. Melonta-asuja oli molemmilla kaksi kappaletta erilaisille lämpötiloille. Vaihtovaatteita ja kerraston paitoja oli hieman normaalia enemmän. Myös vettä oli mukana normaalia enemmän.
Ollin kajakki ennen varusteiden pakkaamista Levillä.
Pimeällä melontaa kertyi noin viiden tunnin ajalta. Olimme varustautuneet kypäriin kiinnitetyillä otsalampuilla. Ilkalla oli suunnistajille tarkoitettu otsalappu, joka ei valaissut pimeällä joella lainkaan. Ollilla oli normaali neljän ledin lamppu, jolla ei nähnyt senkään vertaa. Tumma vesi yhdistettynä joen pinnalla olevaan sumuun syö kaiken valon, joten paremmin näki vähäisessä luonnonvalossa, jota pilvinen keli vielä vähensi. Pimeällä matalissa paikoissa melominen aiheutti pohjakosketuksia ja kiviin sekä matalikkoihin törmäyksiä. Onneksi kajakit ovat viisaita. Kun hetkeksi lopettaa melonnan, ja katsoo minne kajakin keula kääntyy, siellä menee nopein ja syvin uoma. Kajakin keula hakeutuu aina nopeimpaan virtaan.
Matkan teko aloitettiin suunniteltua aikaisemmin ja hieman alempaa Leviltä. Tämä aiheutti sen, että Alakylän kohdalta alkavat kosket jouduimme melomaan aluksi pimeässä ja sehän oli kerrassaan jännää touhua. Ensisijaisesti menimme ääntä kohti, eli sinne missä kohina kuuluu ja valkoiset aallonpäät näkyvät. Siellä saattaisi olla eniten vettä, ja useimmiten olikin. Sielläkin kajakin keula haki virran syvimmän ja nopeimman kohdan.
Taukoja pidimme matkalla yhteensä n. 2 h 30 min. Nukkua ei välillä tarvinnut ja ”virkeinä” meloimme koko matkan. Ensimmäinen 100 km tuli täyteen ajassa 12 h 24 min. Ensimmäiseen sataseen sisältyy alkumatkan pitkä suvanto, jolla matkaa n. 50 km. Viimeisellä 50 km:n matkalla mukana oli Kotalan Simo, joka kiritti ja piti seuraa väsyneille matkaajille. Keskinopeus koko matkalla oli n. 8,1 km/h taukoineen ja liikkeellä ollessa keskinopeus oli n. 9 km/h.
Retken ansiosta löytyi yllytyshulluuden raja. Matka opetti paljon varsinkin virran lukutaidon tärkeydestä ja retkikajakin ohjausliikkeiden hallinnasta. Kajakin hallinta kuormattuna on tuolla vedenkorkeudella oltava täysin kunnossa. Etukäteen harjoitellut erilaiset melanvedot, kallistukset ja niiden valinta tietyissä tilanteissa on oltava selkäytimessä. Jos nyt kysyttäisi: Milloin seuraavan kerran? Vastaus: Ei ikinä.
Perillä kysyttiin: Miltä nyt tuntuu? Vastaus: Ihan ku olis melonut.
Perillä vastaanottokomitea oli hommannut melojille kuohuvaa. Kuvassa Olli (vas) ja Ilkka.
Olli virkeänä ja terveillä käsillä maalissa lauantaina n. klo 19:00.
Ounasjoki on suorituspaikkana jo entuudestaan tuttu, koska olemmehan meloneet aikaisemmatkin suoritukset kyseisellä joella. Keväällä satasta meloessa Ounasjoen Marraskosken virtaama oli 1250 m3/s ja tulva oli huipussaan. Nyt Marraskosken virtaamamittari näytti perjantaina n. 70 m3/s. Normaalisti kesällä virtaama Marraskoskella on n. 100 m3/s tai jopa hieman yli. Eli joki oli todella kuiva. Kittilän Könkäällä virtaama oli n. 30 m3/s ja Kaukosessa 40 m3/s.
Joen virtaaman heikkous aiheutti monenlaisia ongelmia. Kaikki joen kosket ja nivat olivat erittäin hankalia meloa alas. Päävirta vaihteli joen laidalta toiselle, eikä suoraa laskulinjaa tahtonut mistään löytyä. Koskien ja nivojen matalikot, kivet ja niiden väistely hidastivat matkan tekoa paljon ja lisäksi veivät ylimääräisiä voimia. Kuormassa olevan retkikajakin ohjaaminen on aika työlästä varsinkin tiukemmissa tilanteissa. Tutuiksi tulivat tiukat kallistukset, kaarivedot ja etuperäsinkäännökset. Paikoin joutui käyttämään myös hidastavaa alatukikäännöstä, jotta kajakin sai käännettyä halutulle linjalle.
Kajakin ohjattavuutta vaikeutti painona ollut kuorma. Mukana molemmilla oli kaikki viikonloppuretken varusteet poisluettuna teltta. Melonta-asuja oli molemmilla kaksi kappaletta erilaisille lämpötiloille. Vaihtovaatteita ja kerraston paitoja oli hieman normaalia enemmän. Myös vettä oli mukana normaalia enemmän.
Pimeällä melontaa kertyi noin viiden tunnin ajalta. Olimme varustautuneet kypäriin kiinnitetyillä otsalampuilla. Ilkalla oli suunnistajille tarkoitettu otsalappu, joka ei valaissut pimeällä joella lainkaan. Ollilla oli normaali neljän ledin lamppu, jolla ei nähnyt senkään vertaa. Tumma vesi yhdistettynä joen pinnalla olevaan sumuun syö kaiken valon, joten paremmin näki vähäisessä luonnonvalossa, jota pilvinen keli vielä vähensi. Pimeällä matalissa paikoissa melominen aiheutti pohjakosketuksia ja kiviin sekä matalikkoihin törmäyksiä. Onneksi kajakit ovat viisaita. Kun hetkeksi lopettaa melonnan, ja katsoo minne kajakin keula kääntyy, siellä menee nopein ja syvin uoma. Kajakin keula hakeutuu aina nopeimpaan virtaan.
Matkan teko aloitettiin suunniteltua aikaisemmin ja hieman alempaa Leviltä. Tämä aiheutti sen, että Alakylän kohdalta alkavat kosket jouduimme melomaan aluksi pimeässä ja sehän oli kerrassaan jännää touhua. Ensisijaisesti menimme ääntä kohti, eli sinne missä kohina kuuluu ja valkoiset aallonpäät näkyvät. Siellä saattaisi olla eniten vettä, ja useimmiten olikin. Sielläkin kajakin keula haki virran syvimmän ja nopeimman kohdan.
Taukoja pidimme matkalla yhteensä n. 2 h 30 min. Nukkua ei välillä tarvinnut ja ”virkeinä” meloimme koko matkan. Ensimmäinen 100 km tuli täyteen ajassa 12 h 24 min. Ensimmäiseen sataseen sisältyy alkumatkan pitkä suvanto, jolla matkaa n. 50 km. Viimeisellä 50 km:n matkalla mukana oli Kotalan Simo, joka kiritti ja piti seuraa väsyneille matkaajille. Keskinopeus koko matkalla oli n. 8,1 km/h taukoineen ja liikkeellä ollessa keskinopeus oli n. 9 km/h.
Retken ansiosta löytyi yllytyshulluuden raja. Matka opetti paljon varsinkin virran lukutaidon tärkeydestä ja retkikajakin ohjausliikkeiden hallinnasta. Kajakin hallinta kuormattuna on tuolla vedenkorkeudella oltava täysin kunnossa. Etukäteen harjoitellut erilaiset melanvedot, kallistukset ja niiden valinta tietyissä tilanteissa on oltava selkäytimessä. Jos nyt kysyttäisi: Milloin seuraavan kerran? Vastaus: Ei ikinä.
Perillä kysyttiin: Miltä nyt tuntuu? Vastaus: Ihan ku olis melonut.
lauantai 18. elokuuta 2012
SSKG 2012
perjantai 10. elokuuta 2012
Huhuja - Miks Kayaks Wahoo
Miks Kayaks, joka jatkaa aiemman tuotemerkin Kayak Sportin tuotantoa, lanseerasi aiemmin tänä vuonna odotetun uutuuden; Artisan 5G:n. Nyt pukkaa päivityksen sijaan uutuutta.
Wahoo kuulostaa palyboatilta, jolla surffataan ja leikitään aalloissa. Vikaan meni. Wahoo on valmistajan mukaan: "a super fast expedition kayak".
Aiempaan mallistoon kuuluu jo kevytkulkuinen Artisan ja nopea Viviane. Odotan jännityksellä mikä on super fast. Veikkaan, että mallistoon ilmestyy pystykeulainen, matalan volyymin, peräsimellä varustettu kapea kajakki. Yksi lisää sarjaan Taran, Pace18, Nemo/Marlin, XP18...
Jos sivusta saa neuvoa, niin laittakaa siihen kiinteä jalkatuki tai edes jotain sinnepäin. Tehkää siitä oikeasti kevyt ja oikeasti nopea. Silloin se saakin olla hieman alkukiikkerä, koska markkinaobjektit hyväksyvät hymyillen tyydyttävän tukevuuden, jos kajakki on oikeasti nopea tai oikeasti kevytkulkuinen normaalia suuremmissa nopeuksissa.
Odotan mielenkiinnolla.
Wahoo kuulostaa palyboatilta, jolla surffataan ja leikitään aalloissa. Vikaan meni. Wahoo on valmistajan mukaan: "a super fast expedition kayak".
Aiempaan mallistoon kuuluu jo kevytkulkuinen Artisan ja nopea Viviane. Odotan jännityksellä mikä on super fast. Veikkaan, että mallistoon ilmestyy pystykeulainen, matalan volyymin, peräsimellä varustettu kapea kajakki. Yksi lisää sarjaan Taran, Pace18, Nemo/Marlin, XP18...
Jos sivusta saa neuvoa, niin laittakaa siihen kiinteä jalkatuki tai edes jotain sinnepäin. Tehkää siitä oikeasti kevyt ja oikeasti nopea. Silloin se saakin olla hieman alkukiikkerä, koska markkinaobjektit hyväksyvät hymyillen tyydyttävän tukevuuden, jos kajakki on oikeasti nopea tai oikeasti kevytkulkuinen normaalia suuremmissa nopeuksissa.
Odotan mielenkiinnolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)