Delphiniä uittamassa - lämmin tyytyväinen jalka muklukissa

Tänä talvena olin suunnitellut hiihtäväni enemmän kuin aiempina vuosina. Hakunilan lumetettu 700 metrin suora ei houkuttele. Sen konkurssihallin sohjolumikaan ei kutsu. Sauvakävelyjuoksurinne toimii vain satunnaisesti. Jatkan satunnaista melontaa kuvan mukaisissa olosuhteissa. Harmajalla tuuli oli 12ms. Santahaminan ja Jollaksen välisessä altaassa oli suojaista. Aukon keskellä tuuli oli noin 6-7ms ja reunoilla reilusti vähemmän. Laskettelin keskellä aukkoa myötätuuleen ja palailin takaisin rantoja pitkin tyvenessä tai lähes akanvirrassa.

Ostin syksyllä neopreeniset muklukit. Tässä yhteydessä käytän mukluk-nimeä melontasaappaasta, joka on paksua neopreenia ja sen varsi ulottuu polven alapuolelle. Veikko Huovisen määritteli Hamsterissa optimin. Kuiva kantapää ja kuivat varpaat, kaiken kaikkiaan lämmin, tyytyväinen jalka miellyttävässä villasukassa. Kuivapuvun sukan alla on paksu villasukka. Kuivapuvun sukan päällä on paksu mukluk. Kaiken tämän sisällä on melojan lämmin ja kuiva jalka varpaineen ja kantapäineen. Sillä kelpaa meloa ja kahlailla kylmissä syys- ja talvivesissä.

Meloessani P&H:n Scorpiolla olen saanut asetella saappaita kajakkiin varsin huolella. Numeron 45 mukuluk on ulkomitoiltaan isompi kuin Nokian saman numeron suunnistussaapas. Jalkaterä ei ihan kivuttomasti mahdu oikeaan asentoon. Tunnin melonnan viimeinen vartti on hieman epämukava. Tunto häipyy osasta varpaita ja polvia jomottaa.

Tänään otin vesille P&H:n Delphinin. Sen ohjaamo oli muistikuvaani tilavampi. Mukluk mahtui jalkatuelle kivuttomasti. Istuma-asento oli kaikin puolin Scorpiota mukavampi. Heitin pikaisen tunnin lenkin ja jäin kaipaamaan lisää.

Delphin on hidas banaani. Sillä meloo helposti syysjähmeässä merivedessä huonollakin kunnolla kuivapuku päällä 7kmh. Sillä meloo helposti lämpimässä kesävedessä hyvälläkin kunnolla T-paidassa 7kmh. Sitä suuremmissa nopeuksissa se yrittää nousta oman keula-aaltonsa päälle. Kokka kohoaa ja vesi kohisee. Melojalla hiki kostuttaa jo otsaa. Matkanopeus ei nouse pienellä työllä korkeammaksi.
Vaikka Delphin ei olekaan nopea, se kiihtyy helposti 9-10kmh vauhtiin. Kiihtyvyys riittää, että ehtii takaa tulevan aallon mukaan.

Delphin on helppo ja leikkisä. Se vaatii hieman tuulta ja aaltoa, jottei tuntuisi tylsältä ja hitaalta. Olen käynyt muutaman kerran hakemassa tuulta ja aaltoa. Paikan valinnat ovat toistaiseksi epäonnistuneeet. Samalla kiirehdin lisäämään, että en ole Delphinin pelipaattisegmentin mallikas edustaja. Tasatuulinen 9-10ms lastatulla NDK:n Explorerilla 14-15kmh liuissa on jees. Räväkämpi surffailu jää niille lippakypäräpäisille jannuille. (Toisaalta nyt tiedän mistä hyvä paikka oikealla tuulella löytyy...)

Delphinin melottavuus ja luonne kutsuvat aallokkoiselle retkelle. Viikonlopun tavarat mahtuvat kyllä kyytiin. Hieman arveluttaa kuinka paljon kuorma vaikuttaa sen leikkisään luonteeseen. Pitänee keväällä kokeilla.

KayakPro Marlin ja sen penkki

Marlin kellumassa tyhjänä

Viime kesänä hankin KayakPron Marlinin. Meloin sillä pääasiassa tyynillä keleillä. Penkin korkeus teki siitä tasoiselleni melojalle sen verran kiikkerän, että aallokko ei kutsunut. Yritin satasta, mutta penkin muotoilu ei kohdannut ahterini muotoilua. Väliaika 20km:n kohdalla lupaili hyvää, mutta olo alkoi olla jo aika ahdistunut. Jatkoin melontaa, mutta tuskallinen ahterin nostelu penkistä oli alkanut. Löin hanskat tiskiin 43km:n kohdalla.

Marlinin alkuperäinen penkki

Tiedän, että persekipuisena pystyy melomaan. Olin melonut Lahdessa erittäin tuskaisen taukojen katkoman 130km Nelon kilpuri-inkvistitioistuimella. Nyt olo oli jo kympin jälkeen tukalaa. Tuntumaa ei helpottanut edes geeli-istuityyny. Tämä penkki ei kertakaikkiaan sopinut minulle.

Marlin meni loppukaudeksi tauolle.

Yritin satasta vielä kerran syyskuussa NDK Tritonilla veljen kanssa. Tämäkin satanen päättyi keskeytykseen. Päätös syntyi 52km:n kohdalla. Lähdimme tekemään urheilusuoritusta. Savon syyskeli oli aika räväkkä. Kevyet anorakit ja ohuet neopreenihousut eivät riittäneet. Veli oli jo selvissä hypotermian oireissa kun rantauduimme ja minulla horkka hakkasi. Tritonin rungossakin oli ongelma. Lasikuituisen kaksikon pohja oli niin mulju, että jos jalat laittoi suoriksi niin tuntui miten pohja taipui aallon päällä. Ponnisteluista huolimatta nopeus oli huono.

Tritonilla keskeytykseen

Silloisen vitutuksen vallassa päätin että vuonna 2013 en edes yritä mitään kisaa. Melon jos sattuu huvittamaan. Aika harvoin huvitti. Tänä vuonna tulee nippa nappa 500km täyteen.

Kesällä 2013 tilasin Marliniin penkin niinkin läheltä kuin Uudesta-Seelannista. Bumfortable saapui parissa viikossa, mutta muut kesäkiireet ja ryhtymisrajoitteisuus hidastuvat projektin alkua.

Elokuun lopulla ryhdyin toimeen. Poistin edellisen istuimen kiskon korokkeet dwellerillä. Naapurit nauttivat kun jurrasin minirälläkällä ja hiomakoneella kaikuvaa hiilikevlarrunkoa terassin pöydällä parin illan ajan. Myönnän, että alussa teki hieman pahaa ruhjoa oivallista penkkikiinnikettä. Mukavamman penkin lisäksi olin tekemässä istuimesta myös aiempaa matalempaa. Tällä tavoittelin tukevuutta ja käyttökelpoisuutta myös aallokossa, jota aiemmin olin arastellut. Kyllä Lahden kisan meloisi korkealla lypsyjakkarallakin, mutta harjoittelu merellä tuppaisi jäämään suojaiseen ees taas melontaan, jollei tukevuus vanhana aloittaneelle melojalle lisääntyisi. Sitä ees taas melontaa tarjoaa Lahti MUM yllin kyllin.

Hiotaan

Penkin hienosäätöä varten liimasin aluksi leveät velcrot penkkiin ja pohjaan. Tarvittaessa sen säätöjä pystyisi muuttamaan koemelontojen mukaisesti. Selkätueksi muotoilin solumuovikimpaleesta 10 cm leveän palan.

Ensimmäisessä koemelonnassa tuntui hyvältä. Tukevuus oli lisääntynyt ja penkin mukavuus täytti mainosmiesten lupaukset. Aallokossa tuntui yllättäen epävakaalta. Solumuovinen penkki oli sivuiltaan löysä eikä tarjonnut mitään tukea. Asensin seuraavaksi koepalat penkin sivuille. Vot! Tukevuus löytyi kun oli mihin lantiolla nojata. Rakensin vielä parit sivutuet ennenkuin hyvä löytyi. Nykyisillä tuilla istuin on napakka. Ne eivät kuitenkaan aiheuta epämukavuutta tai puutumista.

Uuden penkin kokeiluasetukset

Säätöihin meni löysällä rytmillä aikaa. Asetellaan, melotaan ja havaitaan puutteet. Kun taas ehtii ja viitsii niin säädetään lisää jne.

Kun säädöt alkoivat olla kohdillaan, pääsin runttaamaan vauhtilenkin. Oli iloinen yllätys, että melontalenkillä sai vatsalihasten lisäksi rasitusjomotuksen jalkoihin. Nyt pääsi kerrankin polkemaan kunnolla!

Mökkivesillä kuvausvarustuksessa

Syksyn aikana ei uudella penkillä tullut tehtyä kuin seitsemän lenkkiä. Aaltotuntuma alkoi löytyä pikkuhiljaa. Pikkusurffiyritystäkin pääsin hakemaan. En minä sillä vielä tyhjänä isoon keliin lähtisi, mutta tuntuma löytynee. Jos eteen ja taakse nakkaa pienet painosäkit niin kyllä tällä vielä Villingin kiertokin päästään kohtuullisella kelilla kokemaan.

Veli ja Marlin mökkivesillä

Pekat ja muut ultramelojat ja siitä haaveilevat

Kiitos Pekka Lassilalle hyvästä kommentista. Kiitos Juha-Pekka Pohjalaiselle perseelle potkimisesta ja kannustuksesta silloin kun sitä tarvittiin.

Lassilaa haluan erikseen kiittää oivallisesta rannikkoblogista, jossa tyylikkäästi yhdistettiin huolellinen ennakkovalmistelu ja autenttinen ad hoc -tunnelma. Seurasin sitä päivittäin. Säännöllisen raportoinnin ainoa haittapuoli oli säännöllisyys. Me kaikki lukijat ymmärsimme toki olosuhteet, jossa sitä kirjoitettiin. Myönnän että syyllistyin silti päivittelyyn "miksi se nyt viipyy". Se kertonee kiinnostuksesta.

Molemmat Pekat ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä silloin kun Kotivesiultrassa tarvitaan suorituksia.

Suorituksien lisäksi tänne tarvitaan tekstiä. J-P on alustavasti luvannut kirjoittaa testiraportin Seabirdin Sport 600 kajakista. Se on todella se lean mean fast machine! Minä vaihdoin penkin KayakPron Marliniin. Kirjoitan siitä. Lassilalta toivoisin kirjoitusta miten pitkällä matkalla tauotetaan ja ruokaillaan. Siinä muutama odotettu kirjoitus, joilla talven selkä taitetaan.

Kaikki te muut; teidän kirjoituksenne ovat erittäin tervetulleita. Monella teistä on oma blogi. Seuraan niistä monia. Pyrin linkittämään niitä tänne. Toivon samalla, että lähetätte tänne ultramelontaan, harjoitteluun, kisastrategiaan ja kajakkitestaukseen liittyviä kirjoituksianne. Satasen melonta ei ole pelkkää ultraniilojen uhoilua vaan jokaisen retkimelojan mahdollisuus koeponnistaa omaa suorituskykyään. Kotivesiultra on tarkoitettu juuri niille, jotka eivät halua kisata numero rinnassa, mutta jotka haluavat haastaa itsensä.

Älä kysy mitä Kotivesiultra voi tehdä sinulle, kysy koska voit kirjoitaa ja meloa!

Melonta - hiihto - melonta

Päättelin, että jos ensi kaudella aikoo meloa pitkiä kisoja täytyy niihin jo talvella valmistautua. Hiihto on todettu hyväksi harjoitteluksi melojille. Ensi talven hiihtämiseenkin täytyy valmistautua. Melonta on todettu hyväksi harjoitteluksi melojille. Niinpä yritän meloa, jotta jaksaisin hiihtää, jotta jaksaisin meloa.

Marraskuun melontakausi avattiin tasaluvuissa; tuuli 7ms, ilma 7C, vesi 7C. Luulin avanneeni jo tämän vuoden kymmenennen melontakuukauden. Tarkastin melontapäiväkirjasta. Pettymyksekseni huomasin, että sekä helmi- että maaliskuu ovat jääneet väliin. Täytyypä ensi vuonna olla tarkempi.

Jos alkutalven melonnat viileydellään ahdistavat, siihenkin löytyy konsti.

"But that's the way I like it baby, I don't wanna live forever."

Englantilainen lyyrikko Ian Kilmister kirjoitti otsikossa olevan säkeen 33 vuotta sitten. Se on ajankohtainen.

Minulla oli matalapaineen vuosi. Persekipuisten epäonnistumisten jälkeen päätin jättää vuoden 2013 väliin tavoitteellisessa melonnassa. Kävin parilla retkellä ja meloin vain silloin kun tunsin pakottavaa tarvetta siihen.

Oman melonnan ollessa satunnaista jäi Kotivesiultra-sivuston ylläpitokin sillensä. Ultramelonta ei kuitenkaan ryytynyt. Lahden 24h kisassa väännettiin ennätystuloksia. Muualla ei Kotivesiultraa melottukaan. Nyt ollaan vedenjakajalla.

Kotivesiultran ei tarvitse elää ikuisesti, mutta sillä saattaa olla vielä tietty momentum vuonna 2014. Rannikonkiertäjät ovat taas rivissä eivätkä rannikolla. Välivuosimelojat palannevat koettamaan edes lempeää 24h kokeilua. Jokunen harrastusta aloitteleva on osoittanut kiinnostusta.

Vaihtoehdot lienevät:

1) Jätetään Kotivesiultra kisana sillensä ja jatketaan ultrakisailua vain valvotuissa olosuhteissa Lahdessa.

2) Jatketaan Kotivesiultran toimintaa.

Toimenpide-ehdotukset:

Avataan keskustelu vaihtoehdoista.

Vaihtoehdon 2 kohdalla pitää miettiä toimintatapoja, että vuoden 2013 hiljeneminen ei pääsisi tapahtumaan silloin kun yksi meloja (minä) on passiivinen. Lupaan jatkaa tuloksien kirjaamista ja ylläpitoa. En lupaa olla ainoa kirjoittaja. Blogiin voidaan jakaa kirjoitusoikeus myös muille. Lahjakkaita kirjoittajia on teissä monia. Blogi voi toimia väylänä julkaista kirjoituksia, linkkejä, kuvia, videoita, kilpailukutsuja ja ilmoituksia, joilla on jokin rajapinta ultramelontaan.

Mikäli vaihtoehto 2 herättää kiinnostusta edes niiden melojien keskuudessa, jotka ovat jo palstalla esiintyneet, esitän pohdittavaksi seuraavia:
- järjestetään kokoontuminen jossain
- järjestäydytään seuraksi
- markkinoidaan aktiivisesti

Ylläolevista ehdotuksista en ota kaikkea omalle kontolleni. Kokoontumisesta voin tarvittaessa vastata.

Hiljaisuus on päättynyt. Keskustelu on avattu.

P.S. Kiitos J-P:lle, joka kantoi tästä huolta

24h ennätys - Johannes Hietala 175,00 km

Kuva: Johannes Hietala

Vuosi sitten kokemani takaisku juuri kisan kynnyksellä sairastumisesta harmitti, ja olikin hienoa päästä tällä kertaa osallistumaan. Ennen Lahtea ehdin meloa n. 400km, pisimmän harjoituslenkin oltua n. 50km. Melottujen kilometrien valossa liikkeellä oltiinkin kevein eväin. Aikaisempaa kokemusta satasen melomisesta ei minulla ollut, joten kokemus oli siltäkin osin uusi. Alun perin suunnitelmissani oli meloa point 65 xp:llä, mutta toisin kävi. Viikkoa ennen kisaa hankkimani Inuk tuntui muutamien testien jälkeen siinä määrin hyvälle niin ergonomian (olen 189cm) kuin kulkunsakin puolesta, että päädyin melomaan sillä.

Ensimmäisen 100km meloin suurimmaksi osaksi muutaman minuutin Matsin jäljessä. Hän veti satasensa sitkeästi ilman pysähdyksiä, minun pidettyä ensimmäisen maataukoni n. 70 km kohdalla. Radalla riitti vilskettä kahden viestijoukkueenkin oltua vielä tuolloin mukana, ja nopeampien (eli kaikkien, heh) menoa oli hauska seurata ja ihastella. Ikävää että rannevamma keskeytti Riosan matkan 117,5km kohdalla miehen melottua 100km ajassa 09:10:10. Ajoittain reippaastikin puhaltanut tuuli tyyntyi yötä kohti. 

Suunnitelmanani oli edetä rauhallista vauhtia niin, että sauma J-P:n tulokseen säilyisi mahdollisimman pitkään. Melonta sujui ilman suurempia ongelmia, ja vedin sivuun 175km kohdalla 15min ennen määräajan täyttymistä. Valtaosa vuorokaudesta sujui hyvissä tunnelmissa, eikä mitään rasitusvammoja tullut, istuinlihakset kyllä kipeytyivät. Välillä oli epämukavaa, mutta ei liian. Vaihtelua toivat, vuorokauden ajan vaihtumisen ohella, muutamat lyhyet perusvauhtia hieman kovempaa melomani pätkät. Maataukoja, jotka luullakseni olivat yhteiskestoltaan alle 30min, pidin neljä kappaletta. Toisen verryttelytauon pidin n. 110km kohdalla, kaksi seuraavaa myöhemmin – en muista kilometrejä. Jokusen kerran pysähdyin myös hetkeksi laiturin viereen täydentämään muonia yms. Nesteen (laihaa maltosekoitusta ja 2-2.5L kokista) imeytyminen jätti toivomisen varaa, tämä vaikutti lopussa tasapainoon. Nestettä kului yhteensä n. seitsemän litraa. Matkan aikana söin sipsejä, suolapähkinöitä- ja keksejä, geelejä (6-8), muutamia energiapatukoita ja 1/3 levyä suklaata.'

Tamás Petrin maailmanennätysveto oli mahtavaa seurattavaa! Hänen loittoneva selkänsä tuli vuorokauden aikana erittäin tutuksi. Hurja on ken tuosta parantaa! 

Kiitos järjestäjille!

Johannes

100km:n ennätys - Mats Ceder 12.39.35

Kuva: Johannes Hietala

Lyhyt yhteenveto voisi olla: Tyydyttävä tulos, mutta on paljon parannettava.

Talvella oli korkeat tavoitteet tämän vuoden 24H melonnalle. Peruskestävyysharjoittelu ennen jäiden lähtö oli mennyt hyvin ja uusi upea lasikuituinen MiksKayaks Wahoo oli hankittu. Tuli kuitenkin myöhäinen kevät ja pääsin melomaan 4 viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Into oli suuri ja treenit liian kovia mikä johti ylirasitukseen ja siksi en saanut tarpeeksi melontakilometrejä. Pelkäsin että selkä ja olkapäät eivät kestä, mutta päätin silti yrittää. Starttiviivassa oli muutama vauhtihirmu sekä minä ja Johannes retkikajakeissa. Alkupyrähdyksen jälkeen Johannes ja minä pidimme suurin pirtein sama vauhtia, mikä näkyy myös 50 ja 100 kilometrin ajoista. Johto vaihtui muutama kerta. Ensin minä väsyin syömis-/juomisvirheiden takia ja Johannes ohitti minut. Johto vaihtui taas kun hän meni rantaan. Minun oikea olkapää alkoi kuitenkin särkeä jo ennen 50 km ja olo oli epämukava. Päätin ota särkylääkettä ja meloa ainakin 100km. Perus- ja kipukestävyys riitti tyydyttävään 100km ajan, 12:39, mutta olkapää oli niin kipeä että oli parempi keskeyttää. Oli ikävä keskeyttää ja nähdä kun Johannes jatkoi matka, mutta piti vain hyväksyä että en ollut tarpeeksi vahva. Ainoastaan Johannes ja Tamas Petri jatkoivat melominen. Näkymä oli sama kun heräsin aamulla, Tamas ja Johannes oli tosivahvoja. Molemmat jaksoivat koko 24H sekä teki uudet ennätykset. Kunnioitettavat suoritukset!

Tapahtuma oli hyvin järjestetty, melontarata erinomainen ja Vesisamoilijat teki kaikkeensa että viihtyisimme. Ainoa ikävä asia on että oli niin vähän retkimelojia. Ymmärrän että 24H on liian pitkä aika useimmille, mutta 50/100 km tai viesti pitäisi olla mahdollista.

Ensi vuonna uudestaan,

Mats Ceder, Vaasan Kanoottikerho

Lahti MUM 2013

 

 Kuva: Johannes Hietala

Lyhyt myöhässä oleva yhteenveto Lahden ultrakilpailusta tiivistää tulokset. Seuraavat kirjoitukset ovat kilpailussa ennätykset tehneiden Mats Cederin ja Johannes Hietalan käsialaa.

Viime vuonna Tamas Petri kärsi vatsavavoista ensimmäiset kuusi tuntia. Vatsavaisvoista huolimatta tuloksena oli avoimen luokan maailmanennätys. Tänä vuonna Petri lähti hakemaan vatsavaivatonta ennätystä. Haastajaksi asettui myötävirtamelonnan maailmanennätyksen haltija maapallon toiselta puolelta. Riosa Nic matkasi Lahteen ottaakseen myös sileän veden maailmanennätyksen.

Tamas Petri runnoi uuden maailmanennätyksen 255, 381km. Riosa Nic keskeytti yrityksensä 117,5km kohdalla. Uskoisin tämän kaivertavan Nicin mieltä sen verran, että vuonna 2014 nähdään jälleen uusi ennätyskoe.

Retkisarjassa melottiin kaksi ennätystä. Johannes Hietala rikkoi Juha-Pekka Pohjalaisen vuoden vanhan ennätyksen tuloksella 175,0km. Vaasan Mats Ceder (katsokaa aiemmat kirjoitukset) keskeytti 100km kohdalla uudessa ultraennätysajassa 12.39.35.

Kilpailuista jäivät pois J-P Pohjalainen ja Pekka Kortelainen heikon valmistautumisen takia. Pekka Lassila päätti jättää kilpailun väliin juuri päättyneen Suomen rannikon melonnan tuottamien rästitöiden takia. Rovaniemen ultrakone Ilkka Vaara taasen meloo rannikkoa parhaillaan. Toivotaan, että ensi vuonna saadaan Hietalan ja Cederin sekä edellä mainitun katraan lisäksi vielä muutama uusi yrittäjä.

En lähtenyt kilpailuun, mutta retkeilin reippaassa tuulessa Sipoon saaristossa. Tulosseurantaa seurasin järjestävän seuran facebook-sivun kautta. Lopputulokset polttelivat sen verran, että reipasvauhtinen surffailu sivumyötäisessä piti keskeyttää lauttaantumiseen ja lopputuloksien tarkastamiseen puhelimella.

Lahti MUM 50km, 100km ja 24 h - 15.-16.6.2013

Toivotan kaikille kilapiluun osallistuville onnea, sitkeyttä ja myöhemmin ponnistelun tuomaa euforiaa.

Kilpailu on viimevuotiseen tapaan erittäin kovatasoinen. Viime vuonna maailmanennätyksen melonut Tamas Petri lähtee parantamaan ennätystään. Petrillä jäi varmasti hampaankoloon alkua selvästi hidastanut vatsatauti.

Tamas Petrin lisäksi ennätystä lähtee jahtaamaan Nic Riosa Uudesta-Seelannista. Riosalla on hallussaan 24 tunnin maailmanennätys virtaavassa vedessä.

Yksikköennätysten lisäksi Budapestilainen seurajoukkue hakee viestijoukkueen maailmanennätystä. Sille kampoihin laittavat Merimelojien joukkue Helsingistä ja Vihuri Tampereelta.

Lähtölista päivitetään myöhääm perjantaina 14.6.2013

Lahti MUM 2013

TULOSSA: Kotivesilutra testaa - Skinner ja Streamliner S sekä Bumfortable Kayak Seat

Kävin viimeviikolla Nokialla ja koemeloin Skinnerin sekä otin pikatyypit Streamlinerista.

Koemelontaraportti tulee lähiaikoina. Viikonlopuksi olen menossa merelle retkeilemään, joten raportti luettavissa aikaisintaan ennen juhannusta.

Posti toi Uudesta-Seelannista uuden penkin. Aion istuttaa sen omaan reippaamman melonnan kajakkiini KayakPron Marliniin. Raportti asennuksesta ja penkistä tulossa juhannuksen jälkeen.

Lahti Midnight Ultra Matrathon 2013 - 50km, 100km, 24h

Lahden Midnight Ultra Marathon kilpaillaan kesäkuun puolivälissä.  Ilmoittautuminen on avattu. Kilpailu on ainoa virallinen ultramatkojen kilpailu Suomessa. Matkavaihtoehdot ovat 50km, 100km ja 24h. Useammallekin matkalle voi ilmoittautua.

Nyt on mahdollisuus suorittaa kaksi Kotivesiultran sääntöjen mukaista suoritusta yhdellä istumalla. Satasen täytyttyä jatketaan kunnes kellossa tulee 24 tuntia täyteen.

Menkää ja melokaa. Tunnelmaa nostaa unkarilainen seurajoukkue, joka hakee viestimelonnassa ainakin kilpailuenätystä.

Omalta osaltani joudun valittaen toteamaan, että minusta ei ole Lahti MUM 24h kisaan. Valmistautuminen on ollut repaleista ja tarvittavaa henkistä sinniä ja uhoa ei löydy. En ole lyömässä hanskoja naulaan. Haen innon, sinnin ja uhon uudestaan ensi kaudeksi. Jos kovin alkaa pakottaa, saatan yrittää satasen pikamatkaa loppukaudesta.