Pitkäaikainen Meloja-lehden päätoimittaja Ilkka Pitkänen siivottiin samalla ennenaikaisesti syrjään. Tässä saneerauksessa siivottiin muutakin kuin toimittaja. Sivuun sysättiin melonnan kirjon ymmärrys, lajirunsauden arvostus sekä yleinen intohimo ja rakkaus lajiin. Ilkan johtamana lehden laaja avustajajoukko kuvitti ja tuotti tarinoita muiden melojien iloksi. Meloja oli melojille melojien tekemä ja melojan luotsaama. Vilpittömästi toivon, että retkimeloja löytää tulevastakin lehdestä jotain luettavaa. Nimestä päätellen uusi lehti (Melonta ja soutu) lienee suunnattu vain veljelleni, joka on melontaa harrastava soutuneuvos.
Tässä kohtaa on pakko nostaa esille, että Meloja-lehden päätoimittaja Pitkäsen romaani Soutaja on Kalevi Jäntti -palkinnolla palkittu; ja syystä. Ostin kirjan kaksi vuotta sitten matkalukemiseksi junamatkalle Lappiin. Luin kirjaa makuuvaunun kolkkeessa muiden jo nukkuessa. Matkalla olon tunnelma ja kirjan luoma etsivä irrallisuus kohtasivat. Luin kirjaa aamuyön tunneille kunnes se tuli valmiiksi. Tuijotin hiljaa vaunun kattoon ja kuulin vaunun kolkkeen.
Veljeni vietti 40-vuotispäiviään melomalla Jyväskylästä Sonkariin. Teimme matkaa yhdessä ja juhlistimme pyöreitä vuosia upeilla maisemilla, lukuisilla suluilla ja herkullisilla leiriruoilla. Olin varannut matkalle yhden lahjan. Se oli Ilkka Pitkäsen Soutaja (se sama nidos, jonka olin itse lukenut jo aiemmin junassa matkalla matkalla Lappiin). Veljeni on melontaharrastuksen lisäksi Sulkavan soutuneuvoksia. Ajattelin, että melojan kirjoittama Soutaja sopii melovalle soutajalle.
Kiitos Ilkka sekä Soutajasta, että Melojasta.
