Roi meloo - kärkeen - taas

Ilkka Vaara Rovaniemen melojista kellotti tämän kauden kärkituloksen. Jokireitillä melottu 12.09 on kipakka aika. Joessa melominen ei ole ilmaista melomista myötävirtaan valuen.

Alla oleva Ilkan kertomus on poimittu melojan luvalla Rovaniemen melojien keskustelupalstalta.

Lohiniva-Kirkonjyrhämä, 100 km, aika 12:09.
Keskinopeus taukojen kanssa 8,2 km/h, ilman taukoja 8,6 km/h.
Rantatauot: 20 km kohdalla 5 min, 51 km kohdalla 15 min ja 75 km kohdalla 15 min.

33,3 km kohdalla aika oli 3:38, eli tasaisella vauhdilla se ennusti todella kovaa loppuaikaa, jopa alle 11 tunnin. Puolimatkassa olin käyttänyt aikaa 5:30, eli loppuaikaennuste oli 11 tuntia. Silloin oli tosin taukoja takana vasta 5 minuuttia ja heti puolivälin jälkeen piden vartin tauon. 75 km:n tauko huomioiden käytin toisella puolikkaalla melontaan aikaa noin 40 minuuttia enemmän. Alkumatkan vaivattomuus ja hyvä keskinopeus saattoi aiheuttaa "vauhtisokeutta", josta maksoin sitten tuskaisen hinnan loppumatkasta.

Virtaus ei ollut voimakas, mutta kyllä se auttoi, etenkin alkumatkasta, kun ei tuullut lainkaan. Puolivälin jälkeen tuuli alkoi pikkuhiljaa syömään vauhtia. Toinen vauhtiin vaikuttanut tekijä olivat leveät nivat ja matalat suvannot. Nivapaikoissa piti mutkitella ja yrittää löytää jostain väylä, jossa ei juutu kiville. Suvannoissa oli myös paikoin niin matalaa, että se leikkasi vauhdista osan pois. Pahin sellaisista oli Marraskosken yläpuolinen suvanto, jossa oli vielä vastatuuli.

Kosket olivat kivisiä, eikä pohjakosketuksia pystynyt välttämään. Pahimmat iskut tulivat Molkokönkäässä.

Reitin ongelmallisin osuus oli kuitenkin lopun 25 km. Se on käytännössä koko ajan suvantoa ja eilen oli vielä koko matkan vastatuulta. Pisimmillä suorilla aaltoihin pyörähti jo pieniä kuohuja, eli tuuli läheteli jo nopeutta 5 m/s. Hiemankin pidemmällä kelluntatauolla tuuli lähti viemään kajakkia ylävirtaan. Siinä meinasi kyllä kunto ja sisu loppua kesken. Ikinä en enää melo satasta Ounasjoella siten, että maali on Rovaniemellä (onko tämä lause tulkittava siten, että joskus kuitenkin vielä aion meloa satasen?). Alakylä-Tapionkylä reitti on paljon inhimillisempi.

Tukholma - Helsinki

Toistaiseksi vahvistamaton huhu kertoo, että Sutinen meloi Tukholmasta - Helsinkiin ajassa 80 tuntia 2 minuuttia.

Siinä taisi tulla matkalla ainakin muutama kova-aikainen satanen.

Kumarran kunnioituksesta ja toipumisen jälkeen jatkan nöyränä harjoittelua.

Pohjoisessa harkitaan melooko Roi vai ei

Rovaniemen melojien HC-ultrakärki harkitsee vielä osallistumistaan. Ounasjoki myötävirtaan, mutta vastatuuleen saattaisi olla tarjolla.

Etelässä ei enää harkita. Minulla kuume jatkuu; en melo. Veljellä kuume jatkuu; ei souda. Kisaikkuna alkaa ikävästi sulkeutua. Vapaan ottamiselle ei ole enää montaa paikkaa. Päiväkin lyhenee jatkuvasti.

Muita kuulumisia ei ole. Sutisen pitäisi olla (ellei ole jo) maalissa Helsingissä. Tietoja odotellaan.

PeK

Tukholma - Helsinki ennätysyritys meneillään

Vahvistamattomien melojapiireissä liikkuvien huhujen mukaan Petri Sutinen lähti eilen klo 11 melomaan ns kovaa tulosta reitillä Tukholma - Helsinki. Kalustona on Brittein saarilla reittiennätyksiä rikkonut Rockpoolin Taran.

Tarkka reittisuunnitelma ei ole tiedossa, mutta ihan sutisveikkauksena arvelen että yli satasen päiviä urakoidaan.

Seuraamme tilannetta ja revimme tästä motivaatiota tälle tavallisten ihmisten sataselle.

(Jos nimi on vieras: Petri Sutisen Ruotsin rannikon ennätys vuodelta 1999 on 23 päivää. Keskiarvoksi tulee reilut 92km/vrk. Ennätys on kestänyt tähän päivään saakka. Aikanaan Lahdessa(?) järjestettiin 24h melontakilpailuja. Sutisen ennätys ratakajakilla on hiukka yli 238km.)

Sairastupa täyttyy

Viime viikonloppu meni flunssaa potiessa. Raskaaksi potemisen teki se, että samalla osallistuin käppyräkansan vuosittaiseen karkeloon Hangossa. Hanko Sea Kayak Gathering järjestettiin nyt neljättä kertaa. Lauantaina Tulliniemen edusta täyttyi onnellisista aalloista nauttijoista. Kymmenittäin kajakkeja, liuta purjelautoja ja ryhmällinen leijalautailijoita. Ja olipa aallokko sen verran riuskaa, että joukossa oli jopa muutama lainelautailijakin.

Sessiot mentiin läpi buranan ja energiajuoman voimalla. Viikonlopun kevytkin reuhtominen oli potilaalle kovaa. Nyt toipuminen tuntuu hitaalta. Poskiontelot ovat täynnä ja keuhkoputki tukossa. Jos olo on perjantaiaamuna rautaisen energinen ajan Hämeenlinnaan ja melon lauantaina. Jos ei, en melo.

Vuorosoutuvene jää maihin. Hangossa melonut soutajaveljeni sai ilmeisesti lenssustani kopin ja makaa nyt kuumeessa. Näyttää siltä, että tänä vuonna ei saada soututulosta.

Rovaniemellä vielä arvotaan. Joku saattaa lähteä ja joku ei ehkä lähde.

Kuvat ja kertomus Vanajavedeltä

Pekka Lassilan melontakertomus on luettavissa blogistaan. Blogissa on lisäksi joukko hyviä kuvia. Kuvien maisemat ovat minulle kovin tuttuja. Jo kolmesti samoja vesiä on koluttu satasen merkeissä.

Tässä Pekan blogi.

Vanajavedellä 15:46

Pekka Lassila meloi Vanajavedellä ja Hiidenjoella satasen aikaan 15:46. Samoille vesille mekin pyrimme ensi viikonloppuna, jos flunssa tokenee.

Reissukertomus ilmestyy lähipäivinä Lassilan blogiin. Kopioin kertomuksen linkin lisäksi tänne.

Kallavedelta kisakauden avaus; 14:24

Juha-Pekka Pohjalainen meloi tämän vuoden kotivesiultran avaus- ja kärkituloksen.

Alla matkakertomus:

Vesillelähtö tapahtui perjantaina 12.8. Jännevirran sillan vieressä sijaitsevasta venevalkamasta kello 6:40. Sää oli poutainen, ja lämpötila kymmenen asteen tuntumassa. Alkuvaiheessa jouduin suuntaamaan voimakkaaseen vastavaloon.

Matkantekoa jaksotin kolmen ennalta suunnittelemani tauon kautta. Lisäksi pidin lyhyitä nesteytys- ja kelluntataukoja noin viiden kilometrin välein. Yhteensä taukoihin lienee kulunut puolitoista tuntia.

Ensimmäinen pitkistä tauoista sijoittui Purtosaaren autiotuvalle, jossa laitoin nimeni vieraskirjaan unisena väärän päiväyksen (11.8.) kera. Tauon ajoittumista en kirjannut. Suunnistin Melaveden kautta sokkeloiselle Riistavedelle. Seuraava tauko sijoittui noin 11:55 Kipansalon retkisatamaan, jonka kämpälle jätin myös puumerkkini - tällä kerralla oikean päiväyksen kera. Tauon aikana nautin välipalaa. Matka jatkui Summan avokanavan läpi Eukonselän ja Roikanveden kautta Vänskänselälle - mutkittelevien salmien ja selkävesien värittämä osuus eteni kuin tervassa. Kolmannen tauon aloitin noin 16:50 Vehmersalmen satamassa. Tämä tauko oli kestoltaan pisin. Venyttelin, tutkin karttaa, söin eväitä ja mietin koko touhun järkevyyttä. Asettauduin kuitenkin velvollisuudentuntoisesti kajakkiin ja suuntasin korkean maantiesillan ali kohti Kallaveden ulappaa. Rantauduin loppumatkan aikana vielä Pitkä-Hakun saareen katsomaan opastetaulua. En pitänyt taukoa, vaan jatkoin matkaa välittömästi – kellonaikaa en tässäkään tapauksessa tiedä. Loppumatkalla jouduin myös lyhyesti odottelemaan Kortesalmen laiva- ja lossiliikennettä.

Olosuhteet olivat suotuisat - lievää vastatuulta oli reitin keskivaiheilla parinkymmenen kilometrin matkalla, muuten tyyntä. Jouduin matkan aikana pari kertaa harhaan hukattuani merkityn väylän häikäisyn ja huonon kartan vuoksi. Rantautuessani Jännevirran venevalkamaan kello oli 21:04. - aikaa oli kaiken kaikkiaan kulunut 14 tuntia ja 24 minuuttia, josta taukoihin noin puolitoista tuntia. Keskinopeudeksi tuli yli 7 km/h, joka yllätti - harjoittelupohjaa oli kertynyt vain pari sataa kilometriä. Sähköiseltä merikartalta jälkeen päin mitattuna kokonaismatkaksi tuli noin 103 km.

Ensi kesänä lähden varmasti jälleen pitkälle matkalle. Satasen ohella ajatus 24:n tunnin melonnasta kutkuttaa. Toivottavasti saan seuraa; yksinäinen eteneminen ei kaikissa vaiheissa ollut järin rattoisaa. GPS-laite olisi myös hyödyllinen – ei ehkä niinkään matkan mittaamisen, vaan tapahtumien seuraamisen ja jaksottamisen kannalta. Nyt tiedot mm. taukojen osalta ovat puutteellisia, ja perustuvat kännykän lokitietojen varaan.

Kajakkina minulla oli Avalon Melanie (pituus 581cm ja leveys 57cm) ja melana Galasport Carbon Elite kapealapainen merimela (pituus 220cm ja lapakulma 45 astetta).­