Kuva: Johannes Hietala
Vuosi sitten kokemani takaisku juuri
kisan kynnyksellä sairastumisesta harmitti, ja olikin hienoa päästä
tällä kertaa osallistumaan. Ennen Lahtea ehdin meloa n. 400km,
pisimmän harjoituslenkin oltua n. 50km. Melottujen kilometrien
valossa liikkeellä oltiinkin kevein eväin. Aikaisempaa kokemusta
satasen melomisesta ei minulla ollut, joten kokemus oli siltäkin
osin uusi. Alun perin suunnitelmissani oli meloa point 65 xp:llä,
mutta toisin kävi. Viikkoa ennen kisaa hankkimani Inuk tuntui
muutamien testien jälkeen siinä määrin hyvälle niin ergonomian
(olen 189cm) kuin kulkunsakin puolesta, että päädyin melomaan
sillä.
Ensimmäisen 100km meloin suurimmaksi
osaksi muutaman minuutin Matsin jäljessä. Hän veti satasensa
sitkeästi ilman pysähdyksiä, minun pidettyä ensimmäisen
maataukoni n. 70 km kohdalla. Radalla riitti vilskettä kahden
viestijoukkueenkin oltua vielä tuolloin mukana, ja nopeampien (eli
kaikkien, heh) menoa oli hauska seurata ja ihastella. Ikävää että
rannevamma keskeytti Riosan matkan 117,5km kohdalla miehen melottua
100km ajassa 09:10:10. Ajoittain reippaastikin puhaltanut tuuli
tyyntyi yötä kohti.
Suunnitelmanani oli edetä rauhallista
vauhtia niin, että sauma J-P:n tulokseen säilyisi mahdollisimman
pitkään. Melonta sujui ilman suurempia ongelmia, ja vedin sivuun
175km kohdalla 15min ennen määräajan täyttymistä. Valtaosa
vuorokaudesta sujui hyvissä tunnelmissa, eikä mitään
rasitusvammoja tullut, istuinlihakset kyllä kipeytyivät. Välillä
oli epämukavaa, mutta ei liian. Vaihtelua toivat, vuorokauden ajan
vaihtumisen ohella, muutamat lyhyet perusvauhtia hieman kovempaa
melomani pätkät. Maataukoja, jotka luullakseni olivat
yhteiskestoltaan alle 30min, pidin neljä kappaletta. Toisen
verryttelytauon pidin n. 110km kohdalla, kaksi seuraavaa myöhemmin –
en muista kilometrejä. Jokusen kerran pysähdyin myös hetkeksi
laiturin viereen täydentämään muonia yms. Nesteen (laihaa
maltosekoitusta ja 2-2.5L kokista) imeytyminen jätti toivomisen
varaa, tämä vaikutti lopussa tasapainoon. Nestettä kului yhteensä
n. seitsemän litraa. Matkan aikana söin sipsejä, suolapähkinöitä-
ja keksejä, geelejä (6-8), muutamia energiapatukoita ja 1/3 levyä
suklaata.'
Tamás Petrin maailmanennätysveto oli
mahtavaa seurattavaa! Hänen loittoneva selkänsä tuli vuorokauden
aikana erittäin tutuksi. Hurja on ken tuosta parantaa!
Kiitos järjestäjille!
Johannes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti