Kuva: Johannes Hietala
Lyhyt yhteenveto voisi olla: Tyydyttävä tulos,
mutta on paljon parannettava.
Talvella oli korkeat tavoitteet tämän vuoden 24H
melonnalle. Peruskestävyysharjoittelu ennen jäiden lähtö oli
mennyt hyvin ja uusi upea lasikuituinen MiksKayaks Wahoo oli
hankittu. Tuli kuitenkin myöhäinen kevät ja pääsin melomaan 4
viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Into oli suuri ja treenit liian
kovia mikä johti ylirasitukseen ja siksi en saanut tarpeeksi
melontakilometrejä. Pelkäsin että selkä ja olkapäät eivät
kestä, mutta päätin silti yrittää. Starttiviivassa oli muutama
vauhtihirmu sekä minä ja Johannes retkikajakeissa. Alkupyrähdyksen
jälkeen Johannes ja minä pidimme suurin pirtein sama vauhtia, mikä
näkyy myös 50 ja 100 kilometrin ajoista. Johto vaihtui muutama
kerta. Ensin minä väsyin syömis-/juomisvirheiden takia ja Johannes
ohitti minut. Johto vaihtui taas kun hän meni rantaan. Minun oikea
olkapää alkoi kuitenkin särkeä jo ennen 50 km ja olo oli
epämukava. Päätin ota särkylääkettä ja meloa ainakin 100km.
Perus- ja kipukestävyys riitti tyydyttävään 100km ajan, 12:39,
mutta olkapää oli niin kipeä että oli parempi keskeyttää. Oli
ikävä keskeyttää ja nähdä kun Johannes jatkoi matka, mutta piti
vain hyväksyä että en ollut tarpeeksi vahva. Ainoastaan Johannes
ja Tamas Petri jatkoivat melominen. Näkymä oli sama kun heräsin
aamulla, Tamas ja Johannes oli tosivahvoja. Molemmat jaksoivat koko
24H sekä teki uudet ennätykset. Kunnioitettavat suoritukset!
Tapahtuma oli hyvin järjestetty, melontarata
erinomainen ja Vesisamoilijat teki kaikkeensa että viihtyisimme.
Ainoa ikävä asia on että oli niin vähän retkimelojia. Ymmärrän
että 24H on liian pitkä aika useimmille, mutta 50/100 km tai viesti
pitäisi olla mahdollista.
Ensi vuonna uudestaan,
Mats Ceder, Vaasan Kanoottikerho
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti