Tämän artikkelin tavoite on luonnehtia Lahden kilpailua lyhyesti ja yleisesti. Eilen kisan jälkeen ei ollut kykyä ja tänään ei ole aikaa. Viimeistään perjantaina - lauantaina saan kokoon enemmän. Siihen mennessä on varmaan supersuorittaja JP:kin tuottanut oman kertomuksensa.
Lahden kisa oli jo kerran peruttu tapahtumana ja muutettu minimimiehityksellä toteutettavaksi ennätyskokeeksi. Lopulta paikalle saapui 11 melojaa, joista seitsemän Venäjältä, kolme Suomesta ja yksi Unkarista. (Venäläiset olivat Neuvostoliiton palkittuja Mestariurheilijoita). Nähdäkseni kokoon saatiin kansainvälinen kilpailu.
Vesisamoilijat on nimestään huolimatta myös erittäin aktiivinen ja menestyvä kilpamelontaseura. Melontakeskus oli saatu tulipalon jäljiltä erinomaiseen kuntoon. Joutjärvessä oli merkityt radat ja tätä kilpailua varten laitetut kiertomerkinnät 1250 metrin välein tehtävää melontasuunnan vaihtoa varten.
Kilpailuorganisaation toiminnasta heijastui rautainen ammattitaito, rakkaus lajia kohtaan ja huolenpito kilpailijoista. Oman kajakkini peräsinpolkimen rikkoonnuttua jo 8km:n kohdalla ympärilläni hyöri useita auttajia tavoitteenaan saada mies nopeasti takaisin radalle. Poljinta ei saatu korjattua. "Mikä on kiikkerin kajakki, jota olet melonut?", oli ensimmäinen kysymys. Järjestäjät alkoivat kartoittaa, mikä on nopein kajakki millä mies saadaan nopeasti keräämään tehokkaita kilpailukilometrejä. Hyllystä kaivettiin Nelon Viper, lyötiin vesille ja ohjeistettiin: "Melo kierros ja kerro miltä tuntuu. Tarvittaessa haetaan toinen kajakki kauempaakin." Viperilla jatkettiin.
Järjestävän organisaation lisäksi kilpailun kolme kohokohtaa olivat:
1) Tamas Petrin maailmanennätys 245,01km (avoin luokka)
2) Jukka-Pekka Pohjalaisen Suomen ennätys 173,55km (retkikajakki)
3) Arto Mukkalan K1 luokan voittotulos 223,0 km (K1)
Tamas kärsi vatsataudista jo kuusi tuntia startin jälkeen. Haetut lääkkeet palauttivat vauhdin. Lähdössä Tamas näytti ikäiseltään nuorelta mieheltä, maalissa liikunnalliselta 60-vuotiaalta. Maksimisuoritus pitkällä mnatkalla ottaa veronsa.
J-P piti ensimmäisen tauon vasta 100km:n kohdalla (vai myöhemmin?). Myöhemminkään J-P:ta ei juuri laiturilla näkynyt. Se ken tämän aikoo rikkoa saa varautua melomaan kovaa ilman taukoja. Kylmäävä suomalainen suoritus. Tämän ohittaa vasta Rikalan tai Mikkosen olympiamitali Lontoosta.
Arto meloi teipatulla sprinttilusikalla ja informoi meitä hitaampia mitä oli meneillään. Teipattu lusikka näytti olleen aika ilkeä käsille pitkällä matkalla. Konkari kertoi melontapohjan olleen ohuen, mutta myönsi jonkun verran ulkoilleensa. Uskottavahan se on. Joka tapauksessa olympialuokassa tulos, joka on äärimmäisen kova jopa kansainvälisesti.
Kuinkas minulla meni? Ihan ookoo, vaikka tavoitteesta jäätiinkin. Ensisijainen tavoite oli 140km (kaikki menee nappiin). Toissijainen tavoite oli 125km (pitää tehdä jollain tavalla työvoitto). Sain kokoon 130km. Palaan tähän myöhemmin.
Haluaisin haastaa joskus tuon J-P:n ennätyksen, mutta kun seurasin sivusta miten se on tehty niin hirvittää tässä vaiheessa edes ajatella toteutusta.
Vilpittömät onnittelut ja suuri kumarrus J-P:lle. Avalon Melanie on erinomainen ja kevytkulkuinen kajakki, mutta niinkuin kaikki kajakit se vaatii melojan. Myötätuuli huomio! Teillä olisi nyt mahdollisuus lähteä luomaan sponsorointisuhdetta kansainvälisen tason melojaan. Millä muulla retkikajakilla on melottu vuorokaudessa yli 170 km?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti