Ne eivät ole sukset. Eivätkä ne ole lumikengatkään. Joku
käyttää termiä liukulumikenkä, mutta sekin hieman sorahtaa.
Samantyyppisillä suksillä hiihdettiin ja hiihdetään Altai-vuoristossa.
Altai sijaitsee Keski-Aasiassa. Sitä rajaavat Venäjä, Mongolia, Kiina ja
Kazakstan. Paikallisten metsästäjät ovat ensimmäiset hiihtäjät, jotka ovat
päätyneet kirjoitettuun historiaan. Tässä kohtaa ei kannata hitsata.
Kirjoitettu historia lylystä ja kalhusta on valitettavasti hieman nuorempaa
kuin kiinalainen dokumentaatio Altai-alueen lyhyehköistä löysäkärkistä ja
voimakkaasti kippurakärkisistä suksista. Altai-metsästäjillä pidon ei tarvinnut
tulla hartioista. Pohja oli päällystetty koko matkalta nousukarvoilla. En tiedä
oliko se irroitettavissa laskuja varten.
Parin välivaiheen kautta altaivaikutteiset sukset ovat
päätyneet suomalaiseen tuotantoon. Outdoor Action Finland lienee Free Heelsin
peruja. OAC:n Kar 147:t ovat suomalaista osaamista ja tuotantoa. Pituus on
nimenmukainen 147 cm. Kirjoitettavuuden vuoksi kutsun niitä suksiksi.
Sukset ovat leveähköt ja tiimalasimuotoiset. Teräskantti
yltää lähes päästä päähän. Suksien kärjessä on soviva määrä joustavuutta, jotta
ne nousevat upottavassa hangessa pinnalle. Sukset kantavat upottavassa lumessa
lähes yhtä hyvin kuin metsäsukset. Siteenä on X-Trace, joka mahdollistaa
tavallisen vaelluskengän suht´ tukevan kiinnittymisen sukseen. Suksissä on
hieman enemmän jalkavuutta kuin aiemmissa toisaalla valmistetuissa vastaavissa
(Altai Skis Hok 125 ja 145). Pohjassa on keskiosassa kiinteä skini eli
pitokarvoitus.
Tässä kirjoitetut kokemukseni perustuvat yhteen reilun tunnin
mittaiseen rymyämiseen. Ensikokeiluni sijoittuu maastollisesti eteläiselle ranta-alueelle.
Maastoprofiilissa tiheäkuvioiset korkeuskäyrät halaavat toisiaan. Maasto on
pienipiirteistä kalliota ja tiheäkasvuista rannikkoryteikköä / -puustoa.
Ylämäessä pito on oivallista. Suksillä pääsee suoraa nousua
jyrkkiäkin rinteitä. Kun pito ei enää riitä onkin siirryttävä suoraan sivuttain
nousuun. Haarakäynti tuntui aavistuksen hankalalta. johtuneeko suksien
leveydestä. Sivuttain nousulla pystyy kapuamaan erittäin jyrkkiä
kalliotöyräitä. Teräskantit purevat tarvittaessa hyvin kovaankin hangen
pintaan.
Suksien hiihdettävyys on siinä ja tässsä. Noin kuuden asteen
pakkasessa hiihdetty testitelmuaminen osoitti, että kovalla jäätyneellä
pinnalla luisto on heikko (niin eiväthän nämä ihan sukset olleetkaan).
Upottavassa vitilumessa niitä pystyi luistattamaan lähes samanverran kuin
metsäsuksia. Tasatyönnöstä ei kannata haaveilla.
Alamäessä ei vauhti sekoita päätä. Jyrkissä mäissä pääsee
kyllä laskemaan. Auttava telemarktekniikka on paras laskettaessa vitilumessa
jyrkkiä rinteitä. Hidas laskunopeus mahdollistaa jyrkätkin laskut
pienipiirteisessä ja kasvillisuudessaan tiheässä maastossa.
Sukset ovat ketterät. Niillä voi kiivetä, hyppiä ja laskea
sellaisessa maastossa jota arastelisi jopa sulan maan aikaan kenkäpelillä.
Parhaimmillaan ne ovat upottavassa hienossa lumessa. Pitokarvoituksen
voitelu jollain soveliaalla aineella saattaa parantaa
luisto-ominaisuuksia.
Kuka tuollaisia sitten tarvitsee? Voisin kuvitella vaativassa
maastossa liikkuvan valokuvaajan tai metsästäjän arvostavan suksien ominaisuuksia.
Itselleni ne ovat väline jolla syvän lumen aikana pääsee liikkumaan siellä
missä haluaa. Kuljeskelua, rymyämistä ja laskemista maastossa, jossa eräsuksi
ei ihan toimi ja lumikenkä tuntuu tylsältä tai teennäiseltä. Minulle niistä
tuli kuntoiluväline niihin päiviin kun ei halua höylätyille laduille.
Tunnin testini aikana sydän jyskytti ja paita kostui.
Ryntäilin, kiipesin, laskin ja kokeilin kaikkia mahdollisia ja mahdottomia
reittivalintoja. Ainoastaan tiheä tuulen kaatama kuusikko tuntui ...hmm ei mahdottomalta
mutta liiian työläältä. Välillä kävin tasaamassa korkeaa sykettä meren jään
nietoksissa. Jäällä pääsin ihailemaan laskeneen meren pinnan esiin työntämiä
kiviä, joiden ympärille jää näytti räjähtäneen jäätyneiksi terälehdiksi.
Murtomaahiihto perinteisellä tyylillä on talvinen lempilajini. Nyt se on saanut
vaihtoehtoisen toteutustavan, jolla pääsee tutustumaan enstistä paremmin
rannikon ja läheisten saarien pikkupiirteiseen maastoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti