Nykyisten sääntöken mukaan ei tarvitse kiertää lenkkiä tai meloa edestakaisin. Satasen voi surffata autolautan peräaallolla tai vaikka runnoa myötävirtaan. Ja niin ne ketveleet tekivät. Olli Vainio ja Ilkka Vaara rymysivät Ounasjoen kevättulvassa myötävirtaan satasen aikaan 7.37! Keskinopeus 13,3km/h! Oletan, että tuosta on paha pistää paremmaksi. Samalla Rovaniemen melojat kellottivat kovan tuloksen 25km:llä. Kun laitetaan vielä kolmiottelun 24h:lle tulokseksi tuo 100km niin kolmiottelukin taitaa matkata pohjoiseen.
Alla kuvaus kisasta:
Tänään 19.5.2012 on avattu haastekisa kohtuullisen hyvällä ajalla. Minä ja Olli V meloimme Alakylästä Tapionkylään. Tavoitteena oli tehdä ensimmäiselle 25 km:lle mahdollisimman hyvä aika ja jatkaa siitä sitten hieman rauhallisemmin koko satanen. Tässä väliajat ja lopputulos:
25 km: 1 h 33 min, keskinop. 16,1 km/h
50 km: 3 h 23 min, keskinop. 14,8 km/h
75 km: 5 h 31 min, keskinop. 13,6 km/h
100 km: 7 h 37 min, keskinop. 13,1 km/h
Tauot:
Lohiniva, 31,7 km, 10 min
Meltaus, 70 km, 20 min
Loppua kohti yltynyt vastatuuli söi vauhtia ja koetteli miehiä kovasti. Onneksi Ollilla oli enemmän ruutia niin meikäläinenkin pääsi lopun vastatuuliosuuden peesissä perille.
Haastekisan säännöt sallivat myötävirtamelonnan ja me hyödynsimme sitä maksimaalisesti. Marraskoskella tämän päivän virtauslukema on noin 1250 m3/s. Kesällä virtaamat jäävät useimmiten alle 200 m3/s. Olli kävi jo eilen tähystämässä Marraskoskeen laskulinjat ja Molkoköngäs tutkittiin aamulla mennessä.
Molkokönkään laskulinja näytti rantakalliolta katsottuna aika selvältä ja suoralta. Vesiltä katsottuna tilanne oli toinen. Ylhäältä katsottuna näytti siltä, että könkään niska kuohuu valkeana koko leveydeltä. Arvioin rannalta keskivirtaan päin etäisyyden siihen kohtaan missä laskulinja pitäisi mielestäni olla ja täräytin menemään. Ja sehän onnistuikin hyvin. Oikea väylä oli niskalla ehkäpä vain 5 m leveä ja osuimme suoraan siihen! Siitä alaspäin ei ollutkaan isommin vaikeuksia vaikka aallot olivat kyllä mahtavia.
Marraskoskikin näytti ensin ylhäältä katsottuna siltä, että niskalta ei pääse menemään. Lähemmäksi mentyämme avautui oikeasta reunasta näkyviin leveä väylä. Siitä pääsi sitten mukavasti keskilinjalle kosken loppuosalle. Marraskoskessa oli reissun mahtavimmat aallot. Kajakin keula kävi parhaimmillaan varmaan parin metrin korkeudessa. Huikeaa menoa ja kovia läsäytyksiä!
Ilman ennakkotutustumista ja vähäisellä koskikokemuksella ei tuolla virtaamalla kannata noihin koskiin mennä. Molemmissa koskissa on pelottavia paikkoja, jotka voivat olla hengenvaarallisia. Etenkin Marraskosken niskalla vasemmalla oleva hontto on vaarallinen. Se on syvä ja useita kymmeniä metrejä leveä ja takaisinveto on pitkä. Myös pysäkin kohdalla on iso stoppari oikealla ja sitten alempana vasemmalla on leveä stoppari.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että voimakkaan virtauksen ansiosta pääsimme tänään kovasta ajasta huolimatta kohtuullisen helpolla. Tuollainen kuvitelma ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tämä oli minulle kuudes kerta meloa satanen. Milloinkaan en ole ollut perillä näin puhki. Kädet olivat totaalisen voimattomat ja selkä, kyljet sekä käsivarret ihan tulessa. Osin tähän oli varmaan syynä se, että näin alkukaudesta ei ole vielä ehtinyt paljon melomaan pohjakuntoa.
Olli Vainio, kajakki Valley Nordkapp (muovi), mela Werner ShoGun koskimela
Ilkka Vaara, kajakki Bigfoot #1, kuppimela
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
- Ja uusien sääntöjen ansiosta yksi osallistumista harkinnut jättää tämän kilpailun väliin...
VastaaPoistaOnnea voittajille!
Ounasjoessa on vielä kovasti vettä. Mahdollisuudet parempaan aikaan ovat hyvät. Tervetuloa melomaan.
VastaaPoistaMikäs Kotivesiultra tämä sitten olisi, jos tuhannen kilometrin päähän pitäisi lähteä ajelemaan?
VastaaPoistaMinun mielestä ei kannata tuijottaa pelkästään aikoja. Tiedot suorituksen taustalla valottavat asiaa enemmän ja jokainen voi niiden perusteella tehdä oman rankingin. Jos joku meloo sileällä satasen vaikkapa 12 tuntiin, niin hän saa minulta syvän kumarruksen ja kunnioitukseni.
VastaaPoistaKotivesiultran melontakohteeksi minulle sopii Ounasjoki parhaiten, sillä siellä minä useimmat lenkit melon. Toisaalta Suomi on sen verran pieni maa, että kaikki vedet ovat suomalaisille kotivesiä.
No voi hitto, kilpailuhan on epäreilu! Lisäksi olen unohtanut järjestää dopingtestauksen. Jäävätköhän nyt ne palkintorahoiksi varatut sadat tuhannet eurot jakamatta?
VastaaPoistaJoko lähetän sinulle tilinumeroni?
VastaaPoistaKilpailu on räätälöity "otollisissa" olosuhteissa melovia suosivaksi. Myös uusi pisteytys on omituinen, sikäli kun tekemättä "mitään" on mahdollista saada samat pisteet kuin kovalla työllä. - En viittaa tällä rovaniemeläisiin ja heidän suoritukseensa, joka olisi ollut melko kovaa valuuttaa viimekuisella Võhandu-joen maratonillakin, vaan sääntöihin, jotka lähtökohtaisesti eriarvoistavat suorituksia.
VastaaPoistaOlosuhde-erojen tasaaminen korjaisi paljon. Kaluston tuomaan epäsuhtaan suorituksissa voi jokainen halutessaan vaikuttaa, olosuhteisiin ei. En ole ainoa, joka vallitsevaa sääntöpolitiikkaa ihmettelee.
1) Kotivesiultran tavoite on innostaa ihmisiä haastamaan itseään pitkissä suorituksissa. Samalla tavoitteena on lisätä samanhenkisten ihmisten kanssakäymistä retkikertomusten välityksellä.
VastaaPoista2) Sääntöjä ei ole räätälöity mihinkään, päinvastoin. Säännöt muutettiin vapaiksi, koska edellisten sääntöjen aikaan niitä kiukuttelijoita vasta olikin. Tähän kisaan voi lähteä vaikka kirkkoveneellä Ounasjokea vastavirtaan.
3) Tässä kilpailussa kukaan ei ole voittaja ja kaikki ovat. Jokainen itsensä pitkän matkan rasitukselle alttiiksi asettanut on voittaja. Nopeimman ajan saavuttanutta ei seppelöidä eikä kuorruteta rahapalkinnoin. Palkinto oli jo siinä maaliviivalla.
4) Kenenkään ei ole pakko mitään. Jos itsensä haastaminen ja kertomuksen jakaminen eivät riitä motiiveiksi, on niitä kellotettuja tarkemmin säännötettyjä kisojakin olemassa.
5) Jos sääntöjä rukataan niin ainoastaan sillä tavalla, että kukaan Rovaniemeltä ei saa enää kilpailuun osallistua, kun ne voittaa kuitenkin. Oli sitten sileää tai virtaa.
Melokaa ja soutakaa.
- Jos säännöt kerran ovat vapaat, niin mitä virkaa pisteytyksellä sitten on? Sehän on mittari ja sillä arvotetaan, eikö? Mitä sillä siis tässä tapauksessa koetetaan todistella? Entä miksi tästä käytetään siinä tapauksessa termiä "kilpailu", ja henki on kautta linjan muutenkin kovin kilpailullinen?
VastaaPoista- Totta kyllä, kenenkään ei ole pakko mitään. Meidän ryhmämme jättää harkinnan perusteella tämän väliin, sillä emme pidä asetelmaa innostavana, vaan latistavana ja lannistavana.
- Ohessa 24 h ennätyksiä viime vuosilta, en ole varma ovatko ne edelleen voimassa, mutta varmasti riittävän lähellä antamaan osviittaa:
- sileä vesi, 241.4 km (150 mailia), Andy corra, 2010
- virtaava vesi: 450,6 km (280 mailia), Carter Johnson, 2011
- Jos pisteytys suhteutettaisiin näiden maailmanluokan lähtökohtien mukaan eri olosuhteita vastaavaksi (siis sileän veden melontaa verrattaisiin sileän veden ennätykseen, ja virtaavan veden ennätystä virtaavan veden ennätykseen, nythän kaikki suhteutetaan vanhentuneeseen sileän veden maailmanennätykseen(!)), olisi kilpailussa jotakin mielenkiintoa. - Ja veikkaan, ettei kilpailun lopputuloskaan olisi itsestään selvä.
- Kukaan ei ole puhunut mitään sääntöjen muuttamisesta niin, etteivätkö rovaniemeläiset voisi / saisi osallistua, vai onko jossakin ollut viittausta siihen suuntaan? Heillä ei ole sinänsä mitään tekemistä säännöistä julkituomamme mielipiteen kanssa, ja arvostamme heidän suoritustaan, mutta emme siitä huolimatta pidä pisteytysjärjestelmää asiallisena.
- Mutta tämä tästä. Melokaa ja soutakaa, niin mekin aiomme.
[Huoh] On tämäkin, kun vittuilutkin ymmärretään väärin.
VastaaPoistaNo voi hitto, johan tästä kuohu syntyi...
VastaaPoistaKaikesta huolimatta aion haastaa itseni sataselle tulevaisuudessakin, ja varmaan yritän myös parantaa sileän satasen aikaani (16 h 20 min).
Tämän kevään avaus oli minulle kuudes satanen. Kyllä niitä ainakin kymmenen pitää saada kokoon. Ja sitä 24 h suoritustakin pitää kokeilla.
Yksi juttu jäi raportista pois. Molkokönkäässä gps kirjasi huippunopeudeksi 29,7 km/h. Se taitaa olla kovinta kyytiä mitä olen kajakilla kokenut.