Ruotsissa on järjestetty jo muutamana vuonna 24h kilpailu. Kilpailu on suomalaisittain hiukan varhain. Toukokuun puolessa välissä kisattavaan 24h melontaan ehtivät eteläruotsalaiset kollegat melomaan ainakin kuukauden verran enemmän kuin suomalaiset kilpakumppaninsa. (http://m24kc.blogspot.com/)
On kyllä myönnettävä, että suomalaisia ei kilpailuun ole toistaiseksi osallistunut. Kilpailun ajankohta on mitä otollisin. Se on 1½ kuukautta ennen Lahdessa järjestettävää 24 tunnin kilpailua. Malmön kisasta ehtisi toipua ja tehdä muutaman hyvän treenin ennen Lahtea. On tietty siinä ja siinä, että onko 24h kisa valmistavana harjoitteena 24h kisaan enemmän kuormittava kuin kehittävä. Ylipitkän harjoitteen vaikutus kestävyydessä on ulosmitattavissa vasta kuukauden päästä. Toisaalta 24h kilpailu ei ole rennosti(?) toteutettunakaan mikään pieni kakun pala purtavaksi. Henkisesti on raskasta virittää itsensä pitkään kisaan lyhyellä väliajalla.
Ylipitkissä kilpailuissa ratkaisevä tekijä on henkinen kestävyys. Henkisellä kestävyydellä en tarkoita aiemman kirjoituksen vittumaista luonnetta. Ultramatkojen henkinen kestävyys ei ole maskuliinista uhoa. Se on ennemminkin hiljaista hyväksymistä orastavalle epämukavuuden tunteelle. Orastava epämukavuuden tunne kasvaa ja kehittyy kilometrien virratessa kajakin ali. Puolen matkan jälkeen korvaan supattaa jo tarantinomainen kertoja, joka muistuttaa että tästä saattaa tulla aika ikävää. Sitä vastaan ei voi taistella. Sen voi vain hyväksyä. Kaikki otetaan vastaan mitä tarjotaan, on henkinen mielentila mihin pitäisi pystyä ajautumaan.
Kukaan ei pysty pitämään yllä uhoa ja tsemppiä yli kymmentä tuntia. Ultrapitkään kilpailuun kannattaa asennoitua tosiasiat myöntäen. Jossain vaiheessa siitä tulee epämukavaa ja sen jälkeen epämiellyttävää. Jokaisessa ultramatkan kilpailussa koittavat ne heikot hetket, etenkin jos tapahtuma etenee yli yön. Heikko hetki saattaa kestää tunteja. Mieli on maassa ja elimistö ei toimi. Mutta kannattaa muistaa, että heikon hetken jälkeen tulee nousu, jolloin juoma ja ruoka taas maittavat. Mieli virkoaa ja kerää lisävoimaa siitä, että vaikka matkaa on taivallettu paljon yli siedettävän, kone toimii yhä ja matka jatkuu. Ei se maali vaan tuo huumaava hetki on se, miksi heikkotasoisena kuntoilijana olen ihastunut itsensä kiusaamiseen hieman pidemmillä matkoilla.
Lahden 24h kilpailuun on ilmeisesti osallistumassa ainakin muutama tämän blogin lukija. Helsinkiläinen kilpakuntoilija Rauli Rautavuori on omassa blogissaan ilmoittanut harkitsevansa Lahden kilpailua. Vaikka Sutisen ennätys jäisikin murtamatta on oletettavaa että Rautavuori lappaa erittäin kovan tuloksen osallistuessaan. Todennäköisesti RR:n satasen väliaikakin nousee Kotivesiultran tilastoissa tämän vuoden kärkeen. (http://raulirautavuori.wordpress.com/)
Malmön tulokset:
1. Johan Linder, Göteborg - 193 km (kilpailuennätys)
2. Piotr Rosada, Puola - 173 km
3. Sam Houlder, Norja - 154 km
Naiset:
1. Marja-Liisa Ylitalo, Malmö - 121 km
Malmön kilpailuissa käytetään kulta-hopea-pronssi -luokittelua. Kultaplakaatin saa yli 180 km tuloksella, hopeaan vaaditaan 120 km ja pronssiin 60 km.
Samanlaisella luokittelulla voitaisiin jakaa tasot 100km Kotivesiultraan ja Kotivesiultran kolmiotteluun:
100 km
Kulta 11.35 h
Hopea 17.25 h
Pronssi 34.45 h
Kolmiottelu:
Kulta 2813 pistettä
Hopea 1875 pistettä
Pronssi 947 pistettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti