Satasen haaveet on tältä vuodelta heitetty jo romukoppaan. Helpotusta vi.. eikun harmitukseen toi pitkä viikonloppu Sonkarissa. Tavoitteena oli rakentaa veljen kanssa grillikatosta, laittaa mökki talviteloille ja meloa viimeiset siivut Sonkarin vesillä.
Näin on tehty jo monta kertaa ennenkin. Tällä kertaa odotus kihelmoi normaalia enemmän. Olimme jo kuukautta aiemmin ostaneet Welhonpesästä käytetyn Tahe Greenland T:n ja Mitchellin eskimomelan mökkimelontaa piristämään. Työkiireiden takia kumpikaan ei ollut ehtinyt Greenlandia ennen reissua testata.
Aiemmin näillä syksyn viimeisillä melonnoilla on kiireettä kierrelty lähivesiä pitkällekin. Nyt uusi kajakki poltti niin paljon, että kaikki melonnat pysyivät varsin lähellä mökkiä. Veljen NDK Explorer oli tuttu molemmille jo ennestään. Vuoroista Greenlandin kabiinissa lähes tapeltiin ja vaihtotahti oli tiheä.
Testaajat:
soutaja, 90kg, kengän koko 43
wannabe meloja, 85kg, kengän koko 45
Testikalusto:
Tahe Greenland, pituus 545cm, leveys 53cm
Mitchell Horizon eskimomela, pituus 90"
Molempina testipäivinä keli oli tyynempi kuin toivoimme. Tuulta oli enimmillään 4-5 ms.
Greenlandissa on V-pohja ja jyrkkäkulmaiset kantit (hard chine). Kun yli 80kg melojan istuttaa koneeseen kantit ovat vahvasti vedessä ja ensisijainen tukevuus on hyvä ja toissijainen erinomainen. Kajakkia kallistamalla on helppo upottaa aukkopeitteen reuna veteen. Tiukkaa ympyrää meloo helposti aukkopeitteen reuna veden alla.
Greenlander kiihtyy jopa eskimomelalla muutamalla melan vedolla retkeilyvauhtiin 7-8 kmh. Ison selän pienilläkin aalloilla oli orastava tunne, että kajakki lähtisi nätisti myötäaaltoon ja olisi sutjakka surffattava. Greenlander on kevytkulkuinen. Kapealla eskimomelalla se kulkee puoli-ilmaiseksi koleissa lokakuun vesissäkin 7,5kmh. Rennolla retkimelonnalla ilman kuormaa Greenlander liukuu 8kmh. Spurtissa sen saa yli 10kmh nopeuteen. Vauhdikkaammassa vedossa Greenlander alkaa nousta keula-aallon päälle ja vauhdin kasvu tyssää. Suuremmatkin maksiminopeudet olisivat varmasti mahdollisia, mutta nyt me molemmat käytimme ensimmäistä kertaa eskimomelaa.
Eskimomela oli riemastuttava tuttavuus. Melonta ei ole ollut pitkään aikaan näin hauskaa. Otetuntuma veteen on erinomainen. Melan kulkuääni vedessä ja haptinen fiilis kourassa kertovat heti kulkeeko mela oikein. Mikroskooppisen pienillä vaihteluilla vedon aikana pystyy vaikuttamaan melan kulkuun. Kouran ulkosyrjä kun on osittain levennyksen (lavan) päällä.
Melonta-asento poikkeaa totutusta. Jalat ovat suorempina. Suurijalkaisena minulla oli koko ajan vaikeuksia mahduttaa melontatossuja matalan kannen alle. Kokonaisuudesta kertoo hyvin se, että jalkoja vaivanneesta epämukavuudesta huolimatta olin joka kerta haluton vaihtamaan Greenlandia NDK:n Exploreriin. Exp tuntuikin Greenalndin jälkeen Ford Transitilta.
Tällä yhdistelmällä melonta tuntui palanneen juurilleen. Tuntuma veteen oli erinomainen sekä kajakilla että melalla. Kajakki soljui kepeästi savolaista syysmaisemaa. Melonta tuntui kevyeltä ja vaivattomalta. Koko ajan oli sellainen olo, että tällä yhdistelmällä olisin valmis jatkamaan seuraavat kymmenen tuntia juurikaan väsymättä. Ja että tällä yhdistelmällä haluasin päästä meriaaltoon.
Tuotan lisää pohdintaa myöhemmin. Olisiko Greenland T potentiaalinen sadalla kilometrillä? Onko eskimomela käyttökelpoinen kaikissa olosuhteisssa? Onko melassa riittävästi pitoa vauhdikkaaseen melontaan?
Pohdinpa Greenland T:n soveltuvuutta, kun vetäisin syksyllä satasen. Kevyt ja liukas se ainakin on. Käytin Greenlandia viime talven halliharjoituksissa, ja tarkoitus oli kesällä kokeilla kajakkia merellä. Kokeilematta jäi. Eniten arvelutti ahtaat jalkatilat ja käyttämäni yksilön polkimen sijainti huomattavan alhaalla. Yksi käsieskmon pyöräyttäjä sai hallissa jalkansa luiskahtamaan polkimen ja kannen välistä eteen ja melkein jumiin. Pari kuvaa Greenland T:stä.
VastaaPoistahttp://melontakuvia.blogspot.com/2011/02/ylatuentaa-hallissa.html
Hyvät videot ja hyvin pyöri! Millä kameralla muuten kuvasit?
VastaaPoistaHankkimassamme Tahe Greenland T:ssä on sama ongelma. Jalkatuki osuu keskelle jalkapohjaa. Tuki on pieni ja jalkaa kylmällä kelillä painaessaan se aktivoi minulla suonenvetoja.
Mietimme jo, että korvaisimme tuet kiinteällä kallistetulla laipion jatkeella. Idea ei taida ottaa tulta. Mökkikajakilla on monia käyttäjiä. Pitäisi olla useita kiinteitä irroitettävia. Tai sitten tukia pitäisi modifioida suuremmiksi.