Harrastan kajakilla kuntomelontaa ja retkeilyä. Retkiä olen tehnyt satunnaisesti vuorosoutuvenekunnan kanssa. Retkivauhti ja urakointimentaliteetti on molemmissa aluksissa varsin samanlainen. Vuorosoutuveneen molemmat jäsenet ovat Sulkavan soutuneuvoksia.
Ensimmäisen satasen viritimme vuonna 2008. Aikaa oli vain kesäkuiseen viikonloppuretkeen. Toisaalta olisi mukava saunoa ja juoda olutta. Yhdistimme molemmat. Perjantai-iltana veimme ylimääräiset varusteet Hämeenlinnan eteläpuolella sijaitsevaan Miemalan saareen. Samaan saareen oli tavoitteena palata 100km myöhemmin saunomaan ja juomaan olutta.
Meloimme ja soudimme suomalaisessa kesäyössä ohi Lepaan ja yli tyynen kuun valaiseman Vanajanselän. Pidimme ennen kääntöpaikkaa muutaman maatauon. Kääntöpaikalla, Toijalan (nyk Akaa) uimarannalla söimme, venyttelimme ja joimme kahvit. Paluumatkalla vastainen tuuli nousi ja työviikon väsymys alkoi painaa. Maataukoja oli entistä useammin. Mierolaa lähestyttäessä meno oli nihkeää ja olo ankea. Viisi melan vetoa ja mikrotauko. Sitten sama uudestaan. Samalla taktiikalla näytti myös vuorosoutuvene nykivän eteenpäin.
Mierolan siltakahvion eväillä rahjustimme ohi Hämeenlinnan kohti Miemalan selkää. Loppuun saimme vielä irroitettua kahden kilometrin kirikamppailun.
Ultrajuoksija Tero Töyrylältä kysyttiin haastattelussa, että mikäs se on parasta ultrajuoksussa. "Se, kun saa lopettaa vihdoin juoksemisen" oli Teron vastaus. Sama pätee melomiseen. Aikaa kului 21h29min. Olimme aikaan hienoisen pettyneitä, mutta kuitenkin ylpeitä itsestämme. Yhden sortin köyhän miehen MtEverest tämäkin.
Kalusto: Kajakki, Artisan Millenium ja mela Lendal Archipelago. Soutajilla vuorosoutuvene liukupenkillä.
Analyysi: Kesäkuun alussa ei lajinomainen kestävyys ollut vielä parhaimmillaan. Veto yön yli on tunnelmallista ja hienoa, mutta myös aika rassaavaa.
Ensimmäisen satasen viritimme vuonna 2008. Aikaa oli vain kesäkuiseen viikonloppuretkeen. Toisaalta olisi mukava saunoa ja juoda olutta. Yhdistimme molemmat. Perjantai-iltana veimme ylimääräiset varusteet Hämeenlinnan eteläpuolella sijaitsevaan Miemalan saareen. Samaan saareen oli tavoitteena palata 100km myöhemmin saunomaan ja juomaan olutta.
Meloimme ja soudimme suomalaisessa kesäyössä ohi Lepaan ja yli tyynen kuun valaiseman Vanajanselän. Pidimme ennen kääntöpaikkaa muutaman maatauon. Kääntöpaikalla, Toijalan (nyk Akaa) uimarannalla söimme, venyttelimme ja joimme kahvit. Paluumatkalla vastainen tuuli nousi ja työviikon väsymys alkoi painaa. Maataukoja oli entistä useammin. Mierolaa lähestyttäessä meno oli nihkeää ja olo ankea. Viisi melan vetoa ja mikrotauko. Sitten sama uudestaan. Samalla taktiikalla näytti myös vuorosoutuvene nykivän eteenpäin.
Mierolan siltakahvion eväillä rahjustimme ohi Hämeenlinnan kohti Miemalan selkää. Loppuun saimme vielä irroitettua kahden kilometrin kirikamppailun.
Ultrajuoksija Tero Töyrylältä kysyttiin haastattelussa, että mikäs se on parasta ultrajuoksussa. "Se, kun saa lopettaa vihdoin juoksemisen" oli Teron vastaus. Sama pätee melomiseen. Aikaa kului 21h29min. Olimme aikaan hienoisen pettyneitä, mutta kuitenkin ylpeitä itsestämme. Yhden sortin köyhän miehen MtEverest tämäkin.
Kalusto: Kajakki, Artisan Millenium ja mela Lendal Archipelago. Soutajilla vuorosoutuvene liukupenkillä.
Analyysi: Kesäkuun alussa ei lajinomainen kestävyys ollut vielä parhaimmillaan. Veto yön yli on tunnelmallista ja hienoa, mutta myös aika rassaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti