Edellisvuodesta viisastuneina korjasimme molemmat analyysin esiin nostamat puutteet. Nyt aikakokeeseen lähdettiin aikaisin aamulla. Lisäksi Vanaveden satanen urheiltiin vasta elokuussa. Tällöin molemmilla aluksilla oli jo jokunen kilometri takana.
Viimeistelyharjoitus tehtiin kilpailunomaisesti Sulkavalla. Sulkavalla harjoittelin Flash-kuntokajakilla ja kuppimelalla. Istuinkorkeutta nostin geelialustalla. Vaikka tekniikka ailahteli ja takkusi vuorosoutuvene jäi hurjasta loppuvedostaan huolimatta 15 sek.
Harkinnan jälkeen kisakalustoksi valitsin tutun Artisan Milleniumin ja Lendalin Archipelago-melan. Kaluston valintaan tulen palaamaan myöhemmissä kirjoituksissa.
Melonta-aamu oli sumuinen. Niin sumuinen että lapsuudesta saakka tutuilla vesillä onnistuimme eksymään kahdesti ensimmäisen viiden kilometrin aikana. Ennen sumun hälvenemistä jouduimme tukeutumaan GPS:n karttaan osuaksemme oikeaan suuntaan.
Päivästä tuli tyyni ja kuuma. Vanajanselkä on kaunis, mutta tappava tyynenä kuumana päivänä. Sen kauneutta vaurioittaa raskaana kelluva sinilevä.
Maataukoja pidettiin neljä suunniteltua ja yksi spontaani. Spontaani tauko pidettiin noin kahdeksan kilometriä ennen maalia. Otimme pikatauon Linnanpuiston kohdalla. Tavoite oli noutaa saunalle pari olutta lisää sekä pikkusikareita. Tavoite jäi saavuttamatta. Oli virhe lähettää R-kioskia etsimään se porukan ainut, joka ei ole asunut Hämeenlinnassa.
Perille tulimme illan jo pimetessä ja viilentyessä. Maalissa olimme edelliskertaa paremmassa kuosissa, mutta toki uupuneita. Aika parani edellisvuodesta. Nyt loppuaika oli 16h15min. Matkavauhti oli noin 7,5-8km/h ja maataukojen kanssa keskivauhdiksi tuli hiukan yli 6km/h.
Kolmas kerta tekee perinteen eli eiköhän se perinteinen Vanajaveden satanen tänäkin vuonna kynnetä.
Kalusto: sama kuin vuonna 2008.
Analyysi: Onnistunut suoritus ja hyvät olosuhteet. Ajan parantaminen edellyttää maataukojen lukumäärän karsimista marssivauhdin säilyessä ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti