KayakPro Marlin ja sen penkki

Marlin kellumassa tyhjänä

Viime kesänä hankin KayakPron Marlinin. Meloin sillä pääasiassa tyynillä keleillä. Penkin korkeus teki siitä tasoiselleni melojalle sen verran kiikkerän, että aallokko ei kutsunut. Yritin satasta, mutta penkin muotoilu ei kohdannut ahterini muotoilua. Väliaika 20km:n kohdalla lupaili hyvää, mutta olo alkoi olla jo aika ahdistunut. Jatkoin melontaa, mutta tuskallinen ahterin nostelu penkistä oli alkanut. Löin hanskat tiskiin 43km:n kohdalla.

Marlinin alkuperäinen penkki

Tiedän, että persekipuisena pystyy melomaan. Olin melonut Lahdessa erittäin tuskaisen taukojen katkoman 130km Nelon kilpuri-inkvistitioistuimella. Nyt olo oli jo kympin jälkeen tukalaa. Tuntumaa ei helpottanut edes geeli-istuityyny. Tämä penkki ei kertakaikkiaan sopinut minulle.

Marlin meni loppukaudeksi tauolle.

Yritin satasta vielä kerran syyskuussa NDK Tritonilla veljen kanssa. Tämäkin satanen päättyi keskeytykseen. Päätös syntyi 52km:n kohdalla. Lähdimme tekemään urheilusuoritusta. Savon syyskeli oli aika räväkkä. Kevyet anorakit ja ohuet neopreenihousut eivät riittäneet. Veli oli jo selvissä hypotermian oireissa kun rantauduimme ja minulla horkka hakkasi. Tritonin rungossakin oli ongelma. Lasikuituisen kaksikon pohja oli niin mulju, että jos jalat laittoi suoriksi niin tuntui miten pohja taipui aallon päällä. Ponnisteluista huolimatta nopeus oli huono.

Tritonilla keskeytykseen

Silloisen vitutuksen vallassa päätin että vuonna 2013 en edes yritä mitään kisaa. Melon jos sattuu huvittamaan. Aika harvoin huvitti. Tänä vuonna tulee nippa nappa 500km täyteen.

Kesällä 2013 tilasin Marliniin penkin niinkin läheltä kuin Uudesta-Seelannista. Bumfortable saapui parissa viikossa, mutta muut kesäkiireet ja ryhtymisrajoitteisuus hidastuvat projektin alkua.

Elokuun lopulla ryhdyin toimeen. Poistin edellisen istuimen kiskon korokkeet dwellerillä. Naapurit nauttivat kun jurrasin minirälläkällä ja hiomakoneella kaikuvaa hiilikevlarrunkoa terassin pöydällä parin illan ajan. Myönnän, että alussa teki hieman pahaa ruhjoa oivallista penkkikiinnikettä. Mukavamman penkin lisäksi olin tekemässä istuimesta myös aiempaa matalempaa. Tällä tavoittelin tukevuutta ja käyttökelpoisuutta myös aallokossa, jota aiemmin olin arastellut. Kyllä Lahden kisan meloisi korkealla lypsyjakkarallakin, mutta harjoittelu merellä tuppaisi jäämään suojaiseen ees taas melontaan, jollei tukevuus vanhana aloittaneelle melojalle lisääntyisi. Sitä ees taas melontaa tarjoaa Lahti MUM yllin kyllin.

Hiotaan

Penkin hienosäätöä varten liimasin aluksi leveät velcrot penkkiin ja pohjaan. Tarvittaessa sen säätöjä pystyisi muuttamaan koemelontojen mukaisesti. Selkätueksi muotoilin solumuovikimpaleesta 10 cm leveän palan.

Ensimmäisessä koemelonnassa tuntui hyvältä. Tukevuus oli lisääntynyt ja penkin mukavuus täytti mainosmiesten lupaukset. Aallokossa tuntui yllättäen epävakaalta. Solumuovinen penkki oli sivuiltaan löysä eikä tarjonnut mitään tukea. Asensin seuraavaksi koepalat penkin sivuille. Vot! Tukevuus löytyi kun oli mihin lantiolla nojata. Rakensin vielä parit sivutuet ennenkuin hyvä löytyi. Nykyisillä tuilla istuin on napakka. Ne eivät kuitenkaan aiheuta epämukavuutta tai puutumista.

Uuden penkin kokeiluasetukset

Säätöihin meni löysällä rytmillä aikaa. Asetellaan, melotaan ja havaitaan puutteet. Kun taas ehtii ja viitsii niin säädetään lisää jne.

Kun säädöt alkoivat olla kohdillaan, pääsin runttaamaan vauhtilenkin. Oli iloinen yllätys, että melontalenkillä sai vatsalihasten lisäksi rasitusjomotuksen jalkoihin. Nyt pääsi kerrankin polkemaan kunnolla!

Mökkivesillä kuvausvarustuksessa

Syksyn aikana ei uudella penkillä tullut tehtyä kuin seitsemän lenkkiä. Aaltotuntuma alkoi löytyä pikkuhiljaa. Pikkusurffiyritystäkin pääsin hakemaan. En minä sillä vielä tyhjänä isoon keliin lähtisi, mutta tuntuma löytynee. Jos eteen ja taakse nakkaa pienet painosäkit niin kyllä tällä vielä Villingin kiertokin päästään kohtuullisella kelilla kokemaan.

Veli ja Marlin mökkivesillä

Pekat ja muut ultramelojat ja siitä haaveilevat

Kiitos Pekka Lassilalle hyvästä kommentista. Kiitos Juha-Pekka Pohjalaiselle perseelle potkimisesta ja kannustuksesta silloin kun sitä tarvittiin.

Lassilaa haluan erikseen kiittää oivallisesta rannikkoblogista, jossa tyylikkäästi yhdistettiin huolellinen ennakkovalmistelu ja autenttinen ad hoc -tunnelma. Seurasin sitä päivittäin. Säännöllisen raportoinnin ainoa haittapuoli oli säännöllisyys. Me kaikki lukijat ymmärsimme toki olosuhteet, jossa sitä kirjoitettiin. Myönnän että syyllistyin silti päivittelyyn "miksi se nyt viipyy". Se kertonee kiinnostuksesta.

Molemmat Pekat ovat ilmoittaneet olevansa käytettävissä silloin kun Kotivesiultrassa tarvitaan suorituksia.

Suorituksien lisäksi tänne tarvitaan tekstiä. J-P on alustavasti luvannut kirjoittaa testiraportin Seabirdin Sport 600 kajakista. Se on todella se lean mean fast machine! Minä vaihdoin penkin KayakPron Marliniin. Kirjoitan siitä. Lassilalta toivoisin kirjoitusta miten pitkällä matkalla tauotetaan ja ruokaillaan. Siinä muutama odotettu kirjoitus, joilla talven selkä taitetaan.

Kaikki te muut; teidän kirjoituksenne ovat erittäin tervetulleita. Monella teistä on oma blogi. Seuraan niistä monia. Pyrin linkittämään niitä tänne. Toivon samalla, että lähetätte tänne ultramelontaan, harjoitteluun, kisastrategiaan ja kajakkitestaukseen liittyviä kirjoituksianne. Satasen melonta ei ole pelkkää ultraniilojen uhoilua vaan jokaisen retkimelojan mahdollisuus koeponnistaa omaa suorituskykyään. Kotivesiultra on tarkoitettu juuri niille, jotka eivät halua kisata numero rinnassa, mutta jotka haluavat haastaa itsensä.

Älä kysy mitä Kotivesiultra voi tehdä sinulle, kysy koska voit kirjoitaa ja meloa!

Melonta - hiihto - melonta

Päättelin, että jos ensi kaudella aikoo meloa pitkiä kisoja täytyy niihin jo talvella valmistautua. Hiihto on todettu hyväksi harjoitteluksi melojille. Ensi talven hiihtämiseenkin täytyy valmistautua. Melonta on todettu hyväksi harjoitteluksi melojille. Niinpä yritän meloa, jotta jaksaisin hiihtää, jotta jaksaisin meloa.

Marraskuun melontakausi avattiin tasaluvuissa; tuuli 7ms, ilma 7C, vesi 7C. Luulin avanneeni jo tämän vuoden kymmenennen melontakuukauden. Tarkastin melontapäiväkirjasta. Pettymyksekseni huomasin, että sekä helmi- että maaliskuu ovat jääneet väliin. Täytyypä ensi vuonna olla tarkempi.

Jos alkutalven melonnat viileydellään ahdistavat, siihenkin löytyy konsti.

"But that's the way I like it baby, I don't wanna live forever."

Englantilainen lyyrikko Ian Kilmister kirjoitti otsikossa olevan säkeen 33 vuotta sitten. Se on ajankohtainen.

Minulla oli matalapaineen vuosi. Persekipuisten epäonnistumisten jälkeen päätin jättää vuoden 2013 väliin tavoitteellisessa melonnassa. Kävin parilla retkellä ja meloin vain silloin kun tunsin pakottavaa tarvetta siihen.

Oman melonnan ollessa satunnaista jäi Kotivesiultra-sivuston ylläpitokin sillensä. Ultramelonta ei kuitenkaan ryytynyt. Lahden 24h kisassa väännettiin ennätystuloksia. Muualla ei Kotivesiultraa melottukaan. Nyt ollaan vedenjakajalla.

Kotivesiultran ei tarvitse elää ikuisesti, mutta sillä saattaa olla vielä tietty momentum vuonna 2014. Rannikonkiertäjät ovat taas rivissä eivätkä rannikolla. Välivuosimelojat palannevat koettamaan edes lempeää 24h kokeilua. Jokunen harrastusta aloitteleva on osoittanut kiinnostusta.

Vaihtoehdot lienevät:

1) Jätetään Kotivesiultra kisana sillensä ja jatketaan ultrakisailua vain valvotuissa olosuhteissa Lahdessa.

2) Jatketaan Kotivesiultran toimintaa.

Toimenpide-ehdotukset:

Avataan keskustelu vaihtoehdoista.

Vaihtoehdon 2 kohdalla pitää miettiä toimintatapoja, että vuoden 2013 hiljeneminen ei pääsisi tapahtumaan silloin kun yksi meloja (minä) on passiivinen. Lupaan jatkaa tuloksien kirjaamista ja ylläpitoa. En lupaa olla ainoa kirjoittaja. Blogiin voidaan jakaa kirjoitusoikeus myös muille. Lahjakkaita kirjoittajia on teissä monia. Blogi voi toimia väylänä julkaista kirjoituksia, linkkejä, kuvia, videoita, kilpailukutsuja ja ilmoituksia, joilla on jokin rajapinta ultramelontaan.

Mikäli vaihtoehto 2 herättää kiinnostusta edes niiden melojien keskuudessa, jotka ovat jo palstalla esiintyneet, esitän pohdittavaksi seuraavia:
- järjestetään kokoontuminen jossain
- järjestäydytään seuraksi
- markkinoidaan aktiivisesti

Ylläolevista ehdotuksista en ota kaikkea omalle kontolleni. Kokoontumisesta voin tarvittaessa vastata.

Hiljaisuus on päättynyt. Keskustelu on avattu.

P.S. Kiitos J-P:lle, joka kantoi tästä huolta