Tämän päivän melonta oli kauden avaus. Toivottavasti kevät etenee sellaisella ripeydellä, että vesille pääsee jatkossa vähemmällä vaivalla. Kolmen tunnin melontaan meni kaikkineen lähes kuusi tuntia.
Luulin talven aikana harjoittaneeni torsoa kiertoliikkeeseen. Luulohan se oli. Ensimmäinen melonta hieman viskositeetiltaan jähmeässä nesteessä kankealla kuivapuvulla avustettuna antaa realistisen kuvan vatsalihasten todellisesta kunnosta. Rennon 18km:n lenkin jälkeen olo oli kuin olisi tehnyt 3 tuntia vatsalihasliikkeitä. Lenkki oli leppoisaa melontaa ja reippaita spurtteja valokuvauksien päälle.
P&H:n Scorpio ei ole ihan niitä nopeimpia, mutta kelvolliseen retkinopeuteen silläkin pääsee. Istumamukavuus on hyvä ja kabiiiniin mahtui koon 45 kumisaappaissa. Kallistuksiin Scorpio vastaa tottelevaisesti. Säätöevän toimintamekanismi on nerokas, mutta evän kyky lukita suunta on hiukan häilyvä.
Säätöevää ei paineta alas vaijerilla / vast. Vetämällä säätöevän vipua taaksepäin annetaan evälle kirjaimellisesti siimaa. Evää vetää ala-asentoon kuminauha, joka kiertää evän akselin. Säätövivulla vapautetaan ohutta kuitunarua, joka antaa evän painua alas kuminauhan vetämänä. Työnnettäessä vipua eteen se vetää evää ylös.
Tehtaalla kuminauhat jätetään löysäksi. Kajakkien viimeistely ja yksityiskohdat ovat sitä tasoa, että se ei ole vahinko. Sillä haluttaneen suojella kuminauhan elastisuutta mahdollisesti pitkän säilytyksen aikana. Ostaja ei tätä välttämättä arvaa. Taamikuun melonnassa velipoika uitti kättään pariin otteeseen jäisessä vedessä repiäkseen kajakkini evää edes hieman esille. Aina silloin tällöin jokin yksittäinen jääkikkare kolautti sen taas yläasentoon. Tänään oli keli niin lenseää, että evättömyys ei haitannut. Taukon aikana tein kuminauhaan kiristyksen ja sen jälkeen evä oli taas käytettävissä, vaikka tarve jäikin vähäiseksi.
Talven kylmyyden jäljiltä merivesi on kirkasta. Ainoastaan saarten ja mantereen lähistöllä siinä on keväistä sulamisvesien tuomaa saven harmautta. Vallisaaren kupeessa meloin lahdelmaan ja harmaa vyöhyke alkoi noin 50 metriä rannasta tarkkarajaisena savisuutena.
Kerrassaan mukava sunnuntai-iltapäivä. Harmaa sää ja tylsä keli eivät onnistuneet pilaamaan kevään riemua. Oli upeaa päästä melomaan ulkoreittiä Suomenlinnaan (Santahamina-Kuninkaansaari-Vallisaari-Suomenlinna kiertäen ja Kustaanmiekasta taas takaisin ulkoreitille). Matkalla kohtasimme sadoittain alleja, muutaman merimetson, kyhmy- ja laulujoutsenia, haahkoja, sorsia, hanhia, Tallinkin, punaisen hinaajan ja yhden XL Busterin. Hiljaista on vesillä vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti