----------------------------
Meloin eilen satasen.
A. koska keväällä satanen jäi harmittavasti lyhyeksi
B. koska tuhannen kilometrin kausitavoitteeni on kertynyt hitaasti työ- ja remonttikiireiden vuoksi. (nyt 953km)
C. koska epävirallisen kilpailun sileän veden sarjassa pelkällä satasella näytti olevan vielä mitalisijoja tyrkyllä.
Työpaineinen mieli tarvitsi tuuletusta. Katselin viimeisen parin viikon aikana kalenteriani sillä silmällä, että järjestän yhden arkipäivän melontaa varten. Päivä pitäisi olla sään puolesta kuivempi kuin tänä syksynä keskimäärin. Kohteen ja reitin ajattein valita edellisenä iltana säätietojen mukaan. Vaihtoehtoina olivat kierros Porvoon saaristossa, ristiin rastiin Lohjanjärvellä, Hiidenvesi rantoja kiertäen tai Vanajanselkä ympäri rantoja seuraten.
Tiistai-iltana sääennustetta katsellessa päädyin Vanajaveteen. Vaimo yllytti kokeilemaan satasta, koska keväinen tynkäsatanen jäi selvästi vaivaamaan mieltä. Päätin meloa matkan Greenland T:llä, koska se tuntuu vähän Revalia nopeammalta. Tankkasin vähän ruokaa, pakkasin melontavarusteet, hain evästä ja laiton kellon herättämään klo 4.00 keskiviikkoaamuna.
Lähdin Hämeenlinnan Virvelin laiturista pimeässä klo 5.56. Meloin Hiidenjokea vastavirtaan Tuulensuunjoelle 3-tien sillalle. Mukana oli puhelimen gps, jotta reitin pituus tulisi nyt varmasti oikein. Olin ajatellut jatkaa Tuulensuunjokea Haapajärvelle, mutta palasinkin yllättävän kovan vastavirran vuoksi takaisin. Pyöräytyin tyynehköllä Kernaalan järvellä yhden ylimääräisen kunniakierroksen myötäpäivään.
Hiidenjokea Hämeenlinnaan meloessa vauhti oli vajaat 1 km/h enemmän kuin toiseen suuntaan. Joki siis virtaa. Hämeenlinnasta jatkoin pohjoiseen Lepaan laituriin. Lepaalta palasin taas Hämeenlinnaan. Meloin Virvelistä sen verran ohi ja sitten takaisin, että sain sata kilometriä täyteen. Nousin maihin klo 20.05. Retki alkoi päättyi pimeässä. Puhelimen virta riitti juuri ja juuri pitämään gps:ää pällä tämän ajan. Toki muutama taukojen aikana puhuttu työpuhelu, sääennusteen katsominen ja sähköpostien vilkaisu söivät myös akkua.
Aikaa koko retkeen kului siis 14.09. Koska näillä lihaksilla ja tällä kalustolla en näköjään kovempaa pääse, nipistin taukojen pituudesta. Pidin viisi taukoa, joiden pituus oli yhteensä tunti ja minuutti (5, 15, 4, 25 ,12). Melontaan siis haaskaantui 13.08. Tällä retkellä jätin perunat ja kahvit keittämättä.
Ei mikään huipputulos, mutta kyllä tälläkin kehtaa ikämiesten perinnekaluston retkisarjassa olla. Mieltä kohentavaa oli, että nopeimmat jaksot olivat toinen Tuulensuulta Hämeenlinnaan ja alkuosa viimeisestä pätkästä Lepaalta Hämeenlinnaan. Viimeisten kilometrien säkkipimeys ei houkuttanut loppukiriin sen enempää kuin kihelmöivät hartiat ja krampaavat pohkeetkaan.
Greenlandin maksiminopeus näytti gps:n mukaan olevan 12 km/h. Joillakin iltalenkeillä on mennyt kovempaakin, 13-14 km/h (jos nyt tällaiset hetkelliset lukemat on luotettavia). Käytin hiilikuituista Bracsa Typhoon -melaa. Eskimomelaan en ole kunnolla tarttunut.
Varpaita ei puristanut, vaikka Greenlandissa on edelleen alkuperäiset polkimet. Hankin kesällä niin sopivat melontatossut, että ne mahtuvat suht mukavasti matalan kannen alle. Käsiin en rakkoja saanut, koska meloin koko retken neopreenihanskat käsissä. Kainalot vähän hiertyivät, koska melonta-anorakin alla ollut pitkähihainen urheilupaita oli koko ajan hiestä märkä. Pohkeet kramppasivat kai siksi, että päivä tuli vietettyä lahkeet märkinä (ja kylminä). Muita vaivoja ei retkestä tullut, mitä nyt runsas ulkoilmassa olo vähän silmiä painaa.
Kirjoitan kunnon retkikertomuksen blogiini, kunhan muilta tekemisiltä ja ajatuksilta ehdin.
http://melontakuvia.blogspot.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti