Aled Williams, Tiderace Sea Kayaksin suunnittelija, määritteli englantilaisella keskustelupalstalla meneillään olevat melonta- / kajakkitrendit
1) Rough water play eli pelipaatti aaltoon ja surffiin, esim Tideracen, Rockpoolinja NDK:n lyhyemmät kajakit
2) Traditional Inuit-style, esim Tahe Greenland
3) Coastal touring/expeditioning, esim NDK Explorer
4) Fast “alpine style” touring/sea racing, esim Inuk, Tiderace Pace18, Rockpool Taran jne
Suomessa tyypillisimpiä ovat olleet brittityyliset käppyräkajakit. Ne ovat tuota yllämainittua retkeilyluokkaa. Sinänsä ne ovat erinomaisia yleiskajakkeja retkimelontaan. Niiden ominaisuudet on viritetty isoon kuormaan ja isoon aaltoon. Useimmille käyttäjille useimmissa käyttötapauksissa niissä on overkilliä. Ne ovat tyhjänä melottavaksi liian tilavia. Meloja istuu ylikokoisessa siljaserenadessa, jossa mikään kantti ei kohtaa vettä niinkuin oli suunniteltu. Useimmiten lähes 350 litran tilavuuden täyttää alle 50 kiloinen meloja ja sen pieni kuivapussi. Siis ihan oikeasti. Kuka teistä lähtee kauppaan Ford Transitilla.
Rehellisesti on myönnettävä, että omat silmani avautuivat vasta kohdattuani Greenland T:n. Sitä oli paikoitellen varoiteltu jopa kiikkeräksi. Kiikkerä se ei nyt ollut missään nimessä. Ja tässä tulee se pointti. Kun istuttaa yli 80 kg matalavolyymiseen kajakkiin se istuu vedessä juuri siinä syvyydessä. kuin sen hyvä käsiteltävyys edellyttääkin. Sen kallistaminen on helppoa. Ensisijaisen ja toissijaisen tukevuuden välinen ero hämärtyy hyvällä tavalla. Se tuntuu tukevalta kaikissa asennoissa. Sitä on helppo käsitellä ja komentaa kaikilla niillä tavoilla mihin omat taidot riittävät. Aloittelijalle se on helppo, hieman meloneelle se on nautinnollinen.
Yllä kuvattu ei koske ainoastaan edellä mainittua merkkiä. Retkilastissa retkikajakki toimii juuri niinkuin sen on suunniteltu toimivan. Miksi ihmeessä me kuitenkin melomme tyhjiä pakettiautoja normaalissa päivämelonnassa. Jees, ne toimivat hyvin ja ovat aallokossakin tukevia. Ne eivät kuitenkaan anna sitä tuntumaa veteen, mikä saattaisi opettaa meille jotain uutta.
Kuntomelontaan ne sopivat yhtä hyvin kuin kumisaappaat lenkkeilyyn. Hiki tulee ja kunto kohoaa, mutta ei siinä ole mitään tolkkua. Kyllä retkeilyäkin voisi harjoitella silloin tällöin nopeammalla melonnalla.
Oma melontatekniikkani alkoi kehittyä vasta hankittuani kuppimelan. Kuppimelalla ja kuntokajakilla saa tuntemuksen alun siitä, kuinka melan pitäisi kulkea. Kaikki kuppimelalla eteenpäin melonnasta opittu oli siirrettävissä suoraan tavalliseen melontaan retkikajakilla ja euromelalla. Reipas kuntomelonta työstää niitä torson lihaksia tehokkaasti, joita kaikessa melonnassa tarvitaan. Parantunut tekniikka tuo leiriin pirteämmän ja lertitouhuihin aktiivisemman melojan. (tai sitten leirin pidemmälle tahi päätepisteen ulottuville nopeammin)
Vaikka melontaseuran painopiste olisikin retkimelonnassa, ei ole tarkoituksenmukaista että pääosa kajakeista on volyymiltaan ylimitoitettuja rahtialuksia, jotka on tarkoitettu pitkän moniviikkoisen retken kuormajuhdaksi. Tyhjänä tilavuudeltaan pienemmät kajakit käyttäytyvät aallokossa juuri niinkuin niiden on tarkoitettu käyttäytyvän. Meloja saa paremman tuntuman veteen ja kajakkiin. Rohkeus ja itseluottamus omiin taitoihin lisääntyvät. Meloja kasvaa paremmaksi retkimelojaksi.
Seurojen kannattaisi vakavasti harkita osaksi seurakalustoa kevytkulkuisia ja nopeita kuntokajakkeja. Suurin osa seuramelonnasta tapahtuu tyynellä kelillä ja lähivesillä. Kasvanut koneteho lisää turvallisuutta retkimelonnassa. Konetehon merkitystä turvallisuuteen on käsitellyt muun muassa Petri Sutinen Meloja-lehden artikkelissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti