Listojen laatiminen irrelevanteista ja absurdeista aiheista on tämän hetken juttu. Niinpä laadin oman vapaavalintaisen listani. Listan otsikko on mikä melonnassa kosketti minua tänä vuonna.
Lista on henkilökohtaisiin tunnetiloihin perustuva. Järin syvällinen se ei ole otsikostaan huolimatta. Eikä edes pitkä.
1) Greeland T
2) Mitchellin eskimomela
En saanut tänä vuonna satasta melottua. Onnistuin kuitenkin viettämään monia hienoja hetkiä melonnan parissa. Retki veljen kanssa pitkin Savon sulkuja oli ehdottomasti melontaurani hienoimpia. Yksittäisistä melonnoista helmikuinen melonta jäärajan ulkopuolella oli mieleenjäävä. Miksi kuitenkin nostin listalle mökille ostetun käytetyn kajakin, joka on ahdas? Miksi nostin listalle puisen melan, joka ei tehokkuudeltaan ikinä pärjää euromelalle puhumattakaan kuppimelasta?
Greenland T on se tilavampi Greenland. Mahdun siihen juuri ja juuri. Jalkaterät eivät kyllä oikein mahdu. Tällä painolla Greenlander makaa kanttiensa varassa. Se on herkkä kallistuksille ja kiihdytyksille. Se toi minulle tunteen, jota en ole ikinä ennen melonnassa tuntenut. Pyöräilyn suhteen sain saman tunteen päästessäni polkemaan ensimmäisellä fixed gear -polkupyörälläni. Tässä on kaikki, ei mitään liikaa eikä mitään liian vähän.
Syksyllä mökillä emme ehtineet meloa Greenlandia kuin hiukan muutamana päivänä. Greenlandin koemelonta oli kuin kutina jota ei rapsutettu tarpeeksi. Greenland palaa toistuvasti mieleeni. Mieli odottaa kevättä, mökkiä, sulia vesiä ja melontaa Greelandilla.
Greenlandista ei ole minulle satasen kisapaatiksi. En ole aktiivinen eskimorollaaja. En harrasta perinnemelontaa. Silti se vei sieluni. Sonkari sulaa ensi keväänä. Sulloudun Greenlandiin enkä edes yritä selvittää mikä siinä kiehtoo. Minä vain melon.
Mitchellin eskimomela oli ensimmäinen tuon lajityypin mela jota kokeilin. Epäortodoksisesti meloin sillä Santahaminan ympärillä koelenkin Point XP18:lla. Mela ja kajakki sopivat tyylillisesti toisilleen kuin alitehoinen amerikkalainen puolivalmistemoottoripyörä jota ajetaan gore-puvussa ja integraalikypärässä. Kymmenen sekunnin epäröinnin jälkeen mela tuntui hyvältä. Haptinen tuntuma melaan oli poikkeuksellinen. Pikkusormet lepäsivät lavan levennyksen reunoilla. Työkulman kontrollointi oli miellyttävän helppoa mikrokontrollointia. Vesituntuma kertoi heti, jos lapa ui vedessä väärin. Mela ei tarjoa kuppimelan superpitoa. Korkealla melontafrekvenssillä päästään kuitenkin hyvään retkivauhtiin. Melan kulku vedessä on vaivatonta. Eskimomelalla melonta säästää voimia, niveliä ja mieltä.
Kahta edellälistattua ei voi erottaa toisistaan. Yhdessä ne ovat hauska ja mieltä lämmittävä kokonaisuus. Siksi molemmat ovat listalla - yhdessä.
En hylkää kuppimelaa. En hylkää kevytkulkuisen kisapaatin etsimistä. Greenland ja Mitchell eivät ole osa melontakuntoiluani. Ne ovat harmoniaa, estetiikkaa ja mielenrauhaa.
Laittakaa kommentteihin niitä syvällisempiä listoja tai ehdotuksia listojen aiheiksi. Voitte vastata myös tähän listoitukseen. Mikä kosketti sinua melonnassa tänä vuonna?
Pakko sanoa, että olen kokenut melankäytön suhteen samantapaisia ahaa-tuntemuksia käyttäessäni kapealapaista merimelaa. Kevyt ja "tehoton" verrattuna tavan lavoilla varusteltuun himmeliin, mutta ah niin käyttäjäystävällinen... Eli voimaa jää reserviin, ja jänteet & nivelet kiittävät. Kuppimelaa en ole kokeillut, enkä luultavasti kokeilekaan.
VastaaPoista