Ylläpitäjää kaivataan

Toverit,

minulla on ollut vaiherikas kevät ja sivun ylläpito on jäänyt hunningolle kuten olette huomanneet.

Olen koulutuksessa Puolassa ja Suomessa heinä- ja elokuun. Lennän syyskuun alussa työtehtäviin Afganistaniin. Kotivesiultra ja melonta eivät ole tällä hetkellä prioriteettilistallani ykkösenä.

Löytyisikö kisan veteraaneista (J-P, Johannes, joku muu) sijaista vajaan vuoden ajaksi ylläpitämään sivustoa? Ottakaa yhteyttä tulossosoitteen kautta.

PeK

24h kausi avattu - huimalla tuloksella!

Johannes Hietala meloi Göteborgissa 24h kilpailussa upean tuloksen.; 211, 14km!

Johanneksella oli kajakkina  Vajda Supersonic kilpuri.

Koko Kotivesiultrayhteisön puolesta aplodit ja onnittelut kansainvälisestä tuloksesta Johannekselle.

Kisa häipyi, löytyykö uusi?

Talven aikana tuli tieto, että 24 tunnin Lahti Midnight Ultramarathonia ei 2014 järjestetä. Heti ehdotettiin, että järjestetään oma yhteislähtökilpailu. Kannatan.

Kotivesiultran yhteislähtökilpailu on kilpailun lisäksi myös kokoontuminen, jossa voidaan pohtia tulevaisuutta, omaa seuraa ja tulevia sääntöjä. Tulevalla kaudella voidaan järjestetää yhteislähtökilpailu, mutta samalla pitää Kotivesiultran peruskilpailukin voimassa. Peruskilpailu järjestettäisiin vanhalla "kunnian ja omatunnon kautta" -prinsiipillä. Noudatettavista säännöistä voidaan keskustella samalla. Tulisiko sääntöjen olla samat yhteislähtökilpailussa ja omaehtoisessa raadannassa.

Kysymys 1
a) yhteislähtökilpailu on osa Kotivesiultraa
b) yhteislähtökilpailu on oma sarjansa; Kotivesiultran kuningassarja

Kysymys 2: Yhteislähtökilpailu on
a) 100km
b) 24h
c) 100km ja 24h
d) 50km ja 100km
e) 50km, 100km ja 24h

Kysymys 3: Kilpailu järjestetään
a) kesäkuussa
b) heinäkuussa
c) elokuussa

Kysymys 4: Missä kilpailu järjestetään
Vapaa sana

Oma rivini on:
1 - a
Perustelut:
Kotivesiultran alkuperäinen tarkoitus on olla ajasta ja paikasta riipumaton mahdollisuus haastaa itsensä.

2 - d
Kotivesiultran matkavalikoimaa voisi kasvattaa uusien osallistujien toivossa. Vaihtoehtoisesti yhteislähtökilpailussa voisi olla varsinaisen Kotivesiultran ulkopuolinen matka (50km), jolla haetaan tulevaisuuden osallistujia virallisille matkoille. Yhteislähtökilpailun järjestelyjä selkeyttäisi, jos siinä ei olisi 24h sarjaa.

3 - c
Elokuuhun mennessä olisi kilpailunälkä suurin ja kunto kovimmillaan. Heinäkuussaa saattaa olla monilla ns muuta käskettyä palvelusta perheen parissa.

4 - voin tarjota majoitusalueen Miemalan saaressa Vanajavedellä (Hämeenlinnan kupeessa) tai Vesannolla Sonkarissa (Sisä-Savo). Kilpailunjohtajaa ei virallisesti ole. Kukin meloo omalla vastuullaan. Kukin majoittaa itsensä (muutama sisäpaikka löytyy). Kukin ruokkii itsensä (voidaan suunnitella kimpparuokinta). Talo tarjoaa saunan. Mennään ees-taas tai kierretään ympyrää.
Tähän otetaan mielellaan myös muita tarjouksia.

Muita pohdittavia kysymyksiä voi ja sopii esittää. Veljet ja siskot, tämä on joko uusi nousu tai alku Kotivesiultran kuoppaamiselle. Minä olen valmis molempiin.

Uusi kausi käyntiin kuppimelalla

Edellinen melontakausi päättyi pakkasmelontaan merellä 12.1.2014. Kiersin Santahaminan roiskeveden jäätyessä kannelle. Pakkasta oli seitsemän astetta. Meri aaltoili loivasti ja laiskasti. Viskositeetti oli korkealla. Kahden yön päästä se jäätyi.

Taukoa kesti kuusi viikkoa. Kauden päätyttyä päättyi urheilu. Lunta ei ollut eikä hiihtämään päässyt. Vihdoin jäätyivät järvet ja vihdoin jäätyi meri. Kävin heittämässä muutaman matkaluistelulenkin Tuusulanjärvellä, kerran Puotilassa ja kerran kruunasin työmatkani luistelemalla Rantasalmella.

Liikuntatauosta huolimatta avasin uuden kauden räyhäkkäästi. Otin kuppimelani käteen 24.2.2012 ja raahasin seitsemmännen joen rantapenkalta veteen hiilikevlarini. Myötävirrassa puhalsi vastatuuli ja vastatuulessa työnsi myötävirta. Reuhdoin ja rallatin laitumelle päästettynä. Kun turhat energiat oli valutettu edestakaisin hinkattuun 2,5km:n sulaan pätkään, väänsin 15km täyteen. Sain reuhtomisella olkapään kipeäksi ja mielen niin iloiseksi.

Kysymys kuuluukin: Missä minä olinkaan melomassa?

SeaBird Designs Sport 600

Lyhyessä kestotestissä SB 600 Sport

Seabird Designs 600 Sport on puhdasverinen tyylilajien risteytys. Kajakin pituus on kuusi metriä ja leveyttä löytyy enimmillään 47 cm. Pohjan muotoilu tuo hakematta mieleen surffisukset – myös vesilinjan pituudesta on otettu kaikki irti. Ulkonäkö luo mielikuvan nopeasta kulkineesta, eikä tässä suhteessa johda harhaan.

Kajakin ohjaamo on pitkäjalkaiselle melojalle riittävä. Aukko on avara, eivätkä paikalleen istuminen ja pois nouseminen tuota ongelmia. Kansi on korkea, mutta sivujen viisteet sallivat pystyn melontatyylin käytön. Pedaalijärjestelmänä toimii surffisuksissa yleinen hiilikuitulevy. Polvituet ruuvasin heti ensimmäisen melontakerran jälkeen irti – tukea löytyy tarvittaessa kyllä aukon sivulta. Vakioistuin ei sovellu ainakaan allekirjoittaneen takapuolelle.

Melominen on kevyttä ja yli 8 km/h ylittyy rennoin rantein. Tyhjänä kajakki on hieman levoton, ja käyttäytyy parhaiten peräsin laskettuna. Lastin kanssa melominen jäi testikertojen yhteydessä kokeilematta. Kajakin hallinta onnistuu ilman peräsintä, mutta saattaa vaatia olosuhteista riippuen itseluottamusta ja voimaa. Kovassa tuulessa en kajakkia päässyt testaamaan, mutta navakka tuuli tarttuu keulaan ja jyrkässä sivuaallossa joutuu hieman tasapainoilemaan.

Lyhyiden testimelontojen perusteella kajakista muodostunut kokonaiskuva on pitkälti ennakkoodotuksien mukainen. Kysymyksessä on kompromissi hyvine ja huonoine puolineen. Pelipaatti se ei ole, vaan luotu suoraviivaiseen ja vauhdikkaaseen etenemiseen. Olen 190 cm pitkä, painoni on sadan kilon tuntumassa, ja kajakin käsittely on tuntunut luontevalta - kevyille ja pienikokoisille melojille on olemassa parempia vaihtoehtoja.

Juha-Pekka Pohjalainen

SeaBird Designs Sport 600

Melontakausi lähestyy loppuaan - etelässäkin

Sunnuntaina kävin kertämässä Santahaminan. Pakkanen nipisteli poskia ja kajakin kansikuorma kasvoi. Roiskevesi jäätyi hetkessä kannelle, GPS:lle ja termospulloille. Melontarukkaset olivat jään kuorruttamat. Rannassa tarvittiin kuumaa vettä ja vääntöä, että luukut sai auki. Onneksi kaukaa viisaana olin tunkenut kuivavaatesäkin jalkoihini.

Meloessa ei ollut kylmä. Pidin lenkkitahtia yllä ja paita tuppasi hieman kastumaan. Kädet olivat märät ja lämpimät melontarukkasen suojissa. Satunnaisen valokuvaamisen ja mehun juonnin aikana ne eivät ehtineet liiaksi jäähtyä.

Loppumatkasta aurinkokin pilkisti pilvien takaa. Mittari näytti kahdeksaa astetta pakkasta. Viikon sisällä neljäs melontani taitaa jäädä tammikuun viimeiseksi. On aika siirtyä hetkeksi muiden harrastusten pariin.

Jotta melonta pysyisi mielessä, tarjoilemme muutamia testiraportteja ja koeajokertomuksia. Sarjan aloittaa Juha-Pekka Pohjalainen ruotimalla SeaBird Designsin Sport 600 kajakkia.

Delphiniä uittamassa - lämmin tyytyväinen jalka muklukissa

Tänä talvena olin suunnitellut hiihtäväni enemmän kuin aiempina vuosina. Hakunilan lumetettu 700 metrin suora ei houkuttele. Sen konkurssihallin sohjolumikaan ei kutsu. Sauvakävelyjuoksurinne toimii vain satunnaisesti. Jatkan satunnaista melontaa kuvan mukaisissa olosuhteissa. Harmajalla tuuli oli 12ms. Santahaminan ja Jollaksen välisessä altaassa oli suojaista. Aukon keskellä tuuli oli noin 6-7ms ja reunoilla reilusti vähemmän. Laskettelin keskellä aukkoa myötätuuleen ja palailin takaisin rantoja pitkin tyvenessä tai lähes akanvirrassa.

Ostin syksyllä neopreeniset muklukit. Tässä yhteydessä käytän mukluk-nimeä melontasaappaasta, joka on paksua neopreenia ja sen varsi ulottuu polven alapuolelle. Veikko Huovisen määritteli Hamsterissa optimin. Kuiva kantapää ja kuivat varpaat, kaiken kaikkiaan lämmin, tyytyväinen jalka miellyttävässä villasukassa. Kuivapuvun sukan alla on paksu villasukka. Kuivapuvun sukan päällä on paksu mukluk. Kaiken tämän sisällä on melojan lämmin ja kuiva jalka varpaineen ja kantapäineen. Sillä kelpaa meloa ja kahlailla kylmissä syys- ja talvivesissä.

Meloessani P&H:n Scorpiolla olen saanut asetella saappaita kajakkiin varsin huolella. Numeron 45 mukuluk on ulkomitoiltaan isompi kuin Nokian saman numeron suunnistussaapas. Jalkaterä ei ihan kivuttomasti mahdu oikeaan asentoon. Tunnin melonnan viimeinen vartti on hieman epämukava. Tunto häipyy osasta varpaita ja polvia jomottaa.

Tänään otin vesille P&H:n Delphinin. Sen ohjaamo oli muistikuvaani tilavampi. Mukluk mahtui jalkatuelle kivuttomasti. Istuma-asento oli kaikin puolin Scorpiota mukavampi. Heitin pikaisen tunnin lenkin ja jäin kaipaamaan lisää.

Delphin on hidas banaani. Sillä meloo helposti syysjähmeässä merivedessä huonollakin kunnolla kuivapuku päällä 7kmh. Sillä meloo helposti lämpimässä kesävedessä hyvälläkin kunnolla T-paidassa 7kmh. Sitä suuremmissa nopeuksissa se yrittää nousta oman keula-aaltonsa päälle. Kokka kohoaa ja vesi kohisee. Melojalla hiki kostuttaa jo otsaa. Matkanopeus ei nouse pienellä työllä korkeammaksi.
Vaikka Delphin ei olekaan nopea, se kiihtyy helposti 9-10kmh vauhtiin. Kiihtyvyys riittää, että ehtii takaa tulevan aallon mukaan.

Delphin on helppo ja leikkisä. Se vaatii hieman tuulta ja aaltoa, jottei tuntuisi tylsältä ja hitaalta. Olen käynyt muutaman kerran hakemassa tuulta ja aaltoa. Paikan valinnat ovat toistaiseksi epäonnistuneeet. Samalla kiirehdin lisäämään, että en ole Delphinin pelipaattisegmentin mallikas edustaja. Tasatuulinen 9-10ms lastatulla NDK:n Explorerilla 14-15kmh liuissa on jees. Räväkämpi surffailu jää niille lippakypäräpäisille jannuille. (Toisaalta nyt tiedän mistä hyvä paikka oikealla tuulella löytyy...)

Delphinin melottavuus ja luonne kutsuvat aallokkoiselle retkelle. Viikonlopun tavarat mahtuvat kyllä kyytiin. Hieman arveluttaa kuinka paljon kuorma vaikuttaa sen leikkisään luonteeseen. Pitänee keväällä kokeilla.